Rivinvaihdot

Kuten aiemmista osioista on käynyt ilmi, Latex vaihtaa riviä automaattisesti, kun teksti saavuttaa sivun reunan. Rivinvaihtoa ei siis pidä tehdä käsin, vaikka siihen onkin olemassa Latex-komento. Tilanteissa, joissa haluaisi valita itse rivinvaihtokohdan, on yleensä jokin muu tapa hoitaa asia. Seuraavia tilanteita on jo käsitelty ohjeen aiemmissa osissa, mutta kootaan niitä vielä tähän kertauksen vuoksi.

• Kirjoittaja haluaa vaihtaa kappaleen. Kappaleenvaihto on eri asia kuin rivinvaihto. Latexilla kappaleenvaihto tehdään lisäämällä lähdetekstiin kaksi rivinvaihtoa. Käännetyssä dokumentissa Latex sisentää kappaleen ensimmäisen rivin.
• Kirjoittaja haluaa luetella asioita allekkain. Luettelon laatimiseen voi käyttää itemize- tai enumerate-ympäristöjä ja luettelon ominaisuuksia voi säädellä enumitem-pakkauksen avulla.
• Kirjoittaja haluaa aloittaa yhtälörivin. Yhtälörivin aloittaminen esimerkiksi komennolla \[ katkaisee automaattisesti meneillään olevan tekstirivin, joten tekstiriviä ei tarvitse lopettaa käsin. Varo kuitenkin aloittamasta samalla uutta kappaletta, eli älä jätä lähdetekstiin kokonaista tyhjää riviä ennen yhtälöriviä.
• Kirjoittaja haluaa varmistaa oikean tavutuksen. Latex huolehtii tavutuksesta, kunhan kieliasetukset on valittu oikein. Jos Latex ei osaa tavuttaa jotakin sanaa, tavutusvihjeen voi antaa \hyphenation-komennolla tai paikallisesti komennolla \-.
• Kirjoittaja haluaa välttää rivinvaihdon esimerkiksi luvun ja yksikön välissä. Rivinvaihdon estämiseksi voi käyttää sitovaa välilyöntiä, jonka saa aikaan kirjoittamalla väliyönnin sijaan ~, esimerkiksi 3~cm. Tällöin Latex ei lisää rivinvaihtoa kyseiseen kohtaan.

Alla on esimerkkejä edellä kuvatuista tilanteista.

Rivinvaihdon voi kuitenkin toisinaan joutua tekemään käsin, jos tekstiä täytyy muotoilla tiettyyn muotoon, esimerkiksi osoitetta kirjoitettaessa. Tällöin rivi lopetetaan \\-komennolla, samalla tavoin kuin monirivisen yhtälön tapauksessa. Seuraavassa on tästä esimerkki.

Tekstin tehosteet

Käytä tekstin tehostamiseen komentoja \emph (kursiivi) ja \textbf (lihavointi). Komento \emph ottaa huomioon ympärillä olevan tekstin: jos korostettava teksti on jo kursiivin ympäröimä, korostettava teksti tulostuu suorana.

Jos välttämättä haluaa käyttää kursiivia ympäröivästä tekstistä riippumatta, voi käyttää \textit-komentoa. Vanhentuneita \bf- tai \it-komentoja ei pidä käyttää.

Kolme pistettä ja muut erikoismerkit

Erikoismerkit syötetään omilla komennoillaan. Tekstinkäsittelyohjelmiin tottuneelta jää helposti huomaamatta, että painetussa tekstissä kolme pistettä eli niin sanottu ellipsi (…) on oma symbolinsa. Tekstinkäsittelyohjelma korvaa yleensä automaattisesti kolme peräkkäin kirjoitettua pistettä ellipsisymbolilla. Latexissa tämän symbolin saa aikaan komennolla \dots.

Toinen asia, joka jää helposti huomaamatta ovat puoli- ja kokolainausmerkit (’ ja ”). Tekstinkäsittelyohjelma korvaa nämäkin usein automaattisesti symboleilla, jotka riippuvat dokumentin kielestä. Suomen kielessä käytetään oikealle kaartuvia lainausmerkkejä sekä lainauksen alussa että lopussa. Nämä saa aikaan yhdellä tai kahdella näppäimistön heittomerkillä (' tai '').

Alla olevasta esimerkistä voi tarkastella, miltä oikein ja väärin ladotut ellipsit ja lainausmerkit näyttävät.

Riviväli, kappaleväli, marginaalit ja muu tyhjä tila

Dokumenttityypistä riippuen Latex asettaa sivun marginaalit ja valitsee tekstiin mielestään sopivat rivi- ja kappalevälit. Kirjoittajalla saattaa olla halu poiketa näistä, mutta yleensä se ei ole tarpeellista. Muuttamalla näitä kokoasetuksia saattaa huomaamattaan poiketa tekstilajin standardeista tai pahimmassa tapauksessa jopa heikentää tekstin luettavuutta.

Alla on joitakin tavallisimpia tapauksia, joissa on syytä käyttää harkintaa ennen kuin lähtee muuttamaan Latexin oletusasetuksia.

• Tyhjän tilan lisääminen kappaleiden väliin. Monissa tekstinkäsittelyohjelmissa on oletusasetuksena, että tekstikappaleiden väliin jätetään hieman tyhjää. Samaa tapaa käytetään yleensä verkkosivuilla, kuten myös tässä ohjeessa. Tyhjän tilan jättäminen selventää tekstin jakokohtia ja sopii lyhyeen, katkonaiseen tekstiin, josta eri osien on tarkoitus pistää silmään. Kuitenkaan pidempään, sujuvaan ja juonta kannattelevaan tekstiin kuten kirjaan, artikkeliin tai opinnäytetyöhön tämä tyyli ei ole luonteva. Sen sijaan kappaleet erotetaan toisistaan sisentämällä niiden ensimmäinen rivi. Tämä onkin Latexin oletusasetuksena.
• Tekstirivin pidentäminen. Joskus kirjoittajasta saattaa tuntua, että Latexin tekstirivi jää lyhyeksi, koska marginaalit ovat niin leveät. Marginaaleja ei kuitenkaan kannata välttämättä lähteä pienentämään käsin. Voi nimittäin olla, että Latexin valinta on oikea: lukijan kannalta on yleensä miellyttävintä, jos paperille tulostettu tekstirivi on noin 45–75 merkkiä pitkä. Tämä voi tuntua kirjoittajasta liian lyhyeltä, erityisesti tietokoneen ruudulla katsottaessa, mutta kannattaa laskea rivin merkkien määrä ennen kuin pidentää riviä.
• Marginaalien kaventaminen. Toinen syy marginaalien leveyteen voi olla, että dokumenttityypin oletuspaperikoko on väärä. Monet dokumenttityypit käyttävät oletuksena amerikkalaista standardikokoa letter, joka on hieman A4-kokoa leveämpi. Tästä syystä letter-kokoon sopivat leveät marginaalit kaventavat A4-paperilla tekstiriviä liikaa. Asia korjaantuu valitsemalla eurooppalaisia kokoja käyttävä KOMA-Script-dokumenttityyppi kuten scrartcl.

On kuitenkin tilanteita, joissa kokoasetuksia on muutettava. Esimerkiksi raportin tai opinnäytetyön vastaanottaja saattaa vaatia tiettyä riviväliä tai marginaalikokoa. Näistä kerrotaan tarkemmin myöhemmässä luvussa.

Välit matematiikassa

Latex osaa latoa matematiikkatilassa kaavat kauniisti ottaen huomioon mm. operaattoreiden ja sulkeiden vaatimat ylimääräiset välistykset. Yhtälörivillä lisättyyn tekstiin Latex ei kuitenkaan osaa ottaa kantaa, ja tällöin väliä on lisättävä käsin esimerkiksi \quad-komennolla. Tästä on esimerkkejä matematiikan ladontaan liittyvässä luvussa.

Seuraavassa on esimerkkejä joistakin tavallisista tilanteista, joissa kirjoittajan on oltava erityisen tarkkana lähdekoodia kirjoittaessaan, jotta Latex osaa asetella välit oikein. Esimerkkejä on avattu lisää alempana.

• Desimaalipilkku. Latex tulkitsee pilkun matematiikkatilassa luettelon erottimeksi ja lisää sen perään pienen välin. Desimaalipilkun jälkeen väliä ei haluta, joten pilkku on asetettava aaltosulkeisiin: 3{,}14. Toinen vaihtoehto on käyttää icomma-pakkausta.
• Kaksoispiste funktion määrittelyssä. Latex tulkitsee kaksoispisteen relaatioksi, jonka molemmille puolille asetetaan samankokoiset välit. Funktion lähtö- ja maalijoukkojen määrittelyssä kaksoispiste on kuitenkin tavallinen välimerkki, jota ennen ei suomen kielessä tule välilyöntiä. Siksi funktion määrittelyssä tulee käyttää kaksoispisteen paikalla \colon-komentoa.
• Pystyviiva joukkomerkinnässä. Pystyviiva on Latexissa esimerkiksi itseisarvoja kuvaava merkki, joka ladotaan kiinni ympäröivään tekstiin. Joukkomerkinnöissä pystyviivaa käytetään kuitenkin erottamaan joukkoa määrittelevä ehto. Tällöin tulee käyttää pystyviivan sijaan \mid-komentoa, jonka Latex ympäröi automaattisesti molemmin puolin välilyönnillä.
• Operaattorit. Latex osaa latoa välin oikein operaattorin ympärillä vain, jos se tietää kyseessä olevan operaattori. Operaattoreita ovat funktionimet, kuten sin ja cos, sekä binäärioperaattorit, kuten + ja ×. Alla on muutamia ohjeita, joiden avulla saat Latexin ymmärtämään, että kyseessä on operaattori.
  • Kun käytät standardifunktioita, Latex luultavasti tuntee funktionimen ja voit käyttää vastaavaa komentoa, kuten \sin, \max tai \det.
  • Jos Latexissa ei ole käyttämällesi funktiota omaa komentoa, määrittele se itse esittelyosassa komennolla \DeclareMathOperator. Tämä vaatii amsmath-pakkauksen.
  • Jos tarvitset funktiota vain kerran etkä halua määritellä sitä varten omaa komentoa, saat Latexin tulkitsemaan matematiikkatilassa minkä tahansa sanan funktionimeksi komennolla \operatorname.
  • Omia binäärioperaattoreita varten voi matematiikkatilassa käyttää komentoa \mathbin. Vastaavasti omia relaatiosymboleja varten on olemassa komento \mathrel. Näitä kuitenkin tarvitaan äärimmäisen harvoin, koska Latexin oma symbolivalikoima on niin hyvin varustettu.
• Avoimet välit. Varsinkin suomalaisessa koulumatematiikassa avoimia välejä merkitään yleensä ”väärin päin” olevilla hakasuluilla. Latex latoo näitä ympäröivät välit huonosti, koska se odottaa avaavan hakasulun ([) olevan aina vasemmassa reunassa ja sulkevan (]) oikeassa. Tilanteen voi korjata kirjoittamalla pelkkien hakasulkeiden sijaan \left] ja \right[. (Jos käytät avoimia välejä tekstissä usein, kannattaa niitä varten määritellä oma komento.)
• Relaatio- ja operaattorisymbolit reunassa. Toisinaan Latex ei osaa lisätä tarvittavaa väliä esimerkiksi yhtäsuuruusmerkin ympärille, jos sen toiselta puolelta tuntuu puuttuvan jotain. Näin käy tavallisimmin silloin, kun relaatiosymboli on tasausmerkin vieressä ja tasausmerkki aloittaa rivin. Tällaisissa tilantessa rivi tulisikin aloittaa relaatiosymbolilla ja tasausmerkki asettaa vasta relaatiosymbolin jälkeen. Lopulta jos mikään muu keino ei toimi, Latexin saa tulkitsemaan symbolin relaatioksi asettamalla sen viereen tyhjät aaltosulkeet: {}={}.