Otsikot

Lukujen ja kappaleiden otsikointi, kuten muukin muotoilu, tapahtuu vastaavilla komennoilla. Komennot kertovat Latexille, minkä tasoisesta otsikosta on kysymys. Muotoilun Latex hoitaa itse.

Latex numeroi otsikot automaattisesti. Numeroimattoman otsikon saa lisäämällä komennon perään tähden (*). Tämä kuitenkin vaikuttaa sisällysluettelon rakentamiseen (ks. sisällysluetteloesimerkki alempana).

Latex osaa laatia sisällysluettelon automaattisesti tekstin numeroitujen otsikoiden perusteella. Sisällysluettelo lisätään tekstiin komennolla \tableofcontents. Sisällysluetteloista kerrotaan lisää myöhemmässä luvussa.

Seuraavassa on lueteltu käytettävissä olevat otsikkotasot. Ne riippuvat hieman dokumenttityypistä (dokumenttityypeistä lisää alempana).

Otsikkotasot auttavat lukijaa jäsentämään tekstiä, mutta niiden liiallinen käyttö voi johtaa sotkuiseen lopputulokseen. Yleensä lyhyissä teksteissä pärjää pelkillä section- ja subsection-otsikoilla.

Luettelot

Luettelot toteutetaan Latexia käytettäessä ympäristöinä. Numeroimaton luettelo on nimeltään itemize ja numeroitu enumerate.

Latex merkitsee ja numeroi luettelojen kohdat automaattisesti. Yksittäisiä poikkeuksia voi tehdä antamalla haluttu luetelmamerkki hakasulkeissa. Jos haluaa muuttaa kaikki luetelmamerkit tai esimerkiksi vaikuttaa kohteiden välistykseen, kannattaa käyttää pakkausta nimeltä enumitem.

Viittaukset

Eräs Latexin vahvuuksia on viittausten automaattinen käsittely. Kaikkiin numeroituihin kohteisiin, kuten otsikoihin, luettelojen kohtiin tai sivuihin, voidaan viitata. Matematiikassa voidaan lisäksi tehdä viittauksia yhtälöriveihin (tästä lisää matematiikan ladontaa käsittelevässä luvussa).

Viittaaminen tehdään antamalla viittauskohteelle ensin nimi \label-komennolla. Kohteen tulee olla numeroitu, ja nimi on annettava kohteen jälkeen. Sen jälkeen kohteen numeroon viitataan komennolla \ref.

Alaviitteet tehdään \footnote-komennolla. Rullaa seuraava esimerkki alas asti.

Lähdeviitteisiin viittaaminen tapahtuu \cite-komennolla. Lähdeviitteistä kerrotaan myöhemmässä luvussa.

Sivunumerot

Latex lisää sivunumerot automaattisesti joka sivulle. Jos sivunumerot halutaan piiloon, käytetään komentoa \pagestyle{empty}. Tämän oppaan esimerkeissä sivunumerot ovat tarpeettomia, joten komento on lisätty jokaisen esimerkin esittelyosaan. Seuraavassa esimerkissä kyseinen komento on piilotettu kommenttimerkillä, joten sivunumero ilmestyy sivun alalaitaan. Rullaa esimerkki alas asti.

Jos sivunumeron haluaa pois vain yhdeltä sivulta, voi tuolla sivulla käyttää komentoa \thispagestyle{empty}. Näille komennoille voi antaa muitakin ohjeistuksia kuin empty, mutta niihin ei perehdytä tässä.

Sivunumeroihin voi viitata komennolla \pageref, kunhan viitattavalla sivulla esiintyy \label-komento. Komento voi esiintyä missä tahansa tekstin seassa.

Dokumenttityypin valinta

Kuten on jo käynyt ilmi, Latex-dokumentti aloitetaan aina valitsemalla dokumenttityyppi komennolla \documentclass. Tyypin valinnan yhteydessä voi antaa joitakin lisäasetuksia, kuten esimerkiksi paperikoon tai fonttikoon. Lisäasetukset ovat rajallisia. Esimerkiksi fonttikooksi voi yleensä antaa vain joko 10pt, 11pt tai 12pt.

Eri tyyppisiä dokumenttityyppejä on lukematon määrä. Seuraavassa on lueteltu tärkeimpiä esimerkkejä. Perustyypit article, report ja book löytyvät varmasti kaikista Latex-asennuksista. Tyypit, jotka alkavat ’scr-’ tai ’ams-’ saattavat vaatia lisäosien asentamista. Edelliset sopivat paremmin eurooppalaiseen käyttöön kuin perustyypit: mm. oletuspaperikokona on A4 amerikkalaisen letter-koon sijaan. Jälkimmäiset ovat puolestaan American Mathematical Societyn julkaisemia sikäläiseen käyttöön sovellettuja tyyppejä.

article
scrartcl
amsart
Tieteellisen artikkelin tai muun lyhyen tekstin kirjoittamiseen. Tyyppi article on Latexin perustyyppejä ja löytyy varmasti jokaisesta Latex-asennuksesta.
report
scrreprt
Pidemmän tekstin, kuten tutkielman kirjoittamiseen.
book
scrbook
amsbook
Kokonaisen kirjan kirjoittamiseen.
beamer
Diaesityksen tekemiseen. Poikkeaa paljon muista dokumenttityypeistä ja vaatii hieman perehtymistä.

Kieliasetukset

Eri kielillä kirjoitettua tekstiä ladottaessa on otettava huomioon kielissä esiintyvät erityiskirjaimet. Kieli vaikuttaa myös tavutukseen, josta lisää alempana. Kieliasetukset hoidetaan dokumentin esittelyosassa. Alla on esimerkkinä tämän oppaan esimerkeissä esiintyvät kieliasetukset. 

\usepackage[utf8]{inputenc}
\usepackage{lmodern}
\usepackage[T1]{fontenc}
\usepackage[finnish]{babel}

Erityiskirjainten suhteen on otettava huomioon kolme seikkaa. Ensinnäkin on varmistuttava siitä, että Latex ymmärtää näppäimistöltä syötettävän merkin oikein. Näppäimistön merkkien tulkinta hoidetaan inputenc-pakkauksella, jolle annetaan latauksen yhteydessä lisäasetuksena haluttu merkistökoodaus. Merkistökoodaus riippuu käytettävän tekstieditorin asetuksista tai mahdollisesti käyttöjärjestelmästä. Suomen kieltä kirjoitettaessa hyviä valintoja ovat

Toisaalta on pidettävä huolta siitä, että Latexin tulkitsema merkki tulostuu oikein. Pakkaus lmodern valitsee käyttöön Latin Modern -fontin, joka sisältää tyylikkäät versiot eurooppalaisista kirjaimista sekä matemaattisista symboleista. Lisäksi on kutsuttava fontenc-pakkausta, jotta Latex osaa koodata erityismerkit fonttiin oikein. (Muuten esimerkiksi ä-kirjain koodataan a-kirjaimen ja umlaut-aksentin yhdistelmänä, eikä esimerkiksi hakutoiminto pdf-tiedostosta löydä ä:n sisältäviä sanoja. Myöskään tavutus ei tällöin toimi oikein.)

Huom! Tämän ohjeen varhaisempi versio ei ottanut huomioon fontenc-pakkausta. Tuo pakkaus puuttuu edelleen ohjeen esimerkeistä ja tehtävistä. Virhe korjataan aikanaan.

Toisinaan, esimerkiksi vieraita nimiä kirjoitettaessa, on käytettävä muiden kielten erityiskirjaimia, joita näppäimistöstä ei löydy. Näitä voi aina lisätä käyttämällä erityisesti niitä varten varattuja komentoja.

Tavutus

Kuten on jo mainittu, Latex tavuttaa pitkät sanat automaattisesti. Tätä varten sille on kuitenkin kerrottava, millä kielellä dokumentti on kirjoitettu, lataamalla babel-pakkaus sopivalla lisäasetuksella varustettuna (ks. kieliasetukset yllä).

Jos Latex ei osaa tavuttaa jotain sanaa oikein, sille voidaan antaa tavutusohjeita esittelyosassa \hyphenation-komennon avulla.

Väliaikaisia tavutusohjeita voi antaa syöttämällä sanaan tavutusvihjeitä komennolla \-. Tämä tulee erityisesti kyseeseen silloin, kun sana sisältää itsessään yhdysmerkin (-), sillä tällaisia sanoja ei voi vihjeistää \hyphenation-komennolla.

Tavutus kannattaa tarkistaa vasta tekstin puhtaaksikirjoituksen jälkeen ja tavutusvihjeitä antaa vain sellaisissa paikoissa, joissa Latex tavuttaa väärin tai teksti ei rivity kauniisti. Jos tavutusvirheitä esiintyy paljon, tarkista ensin, että kieliasetukset ovat oikein.