Lähdeluettelo ja viittaminen

Huom. Tämän luvun esimerkit eivät käänny automaattisesti Overleafissa, ellei viitetiedostoja ladata Overleafiin erikseen. Ohjeita viitetiedoston lataamisesta Overleafiin löytyy alempaa.

Tässä luvussa tutustutaan lyhyesti lähdeluettelon luomiseen Latex-dokumenttiin. Latex-dokumentin lähdeluettelo luodaan BibLatex-ohjelmalla, joka voi olla asennettu järjestelmään Latexin mukana. Jos ohjelmaa ei ole asennettu, se on asennettava erikseen.

Lähdeluettelon ja viitteiden laatimiseksi kirjoittajan tulee

1. kutsua dokumentin esittelyosassa biblatex-pakkausta ja valita lähdeluettelon ja viittausten tyyli
2. laatia erillinen .bib-tyyppinen viitetiedosto, joka sisältää tarvittavat lähteet
3. kääntää viitetiedosto Biber- tai BibTex-ohjelmalla
4. kutsua viitetiedostoa dokumentissa
5. viitata lähteisiin dokumentissa \cite-komennolla
6. lisätä lähdeluettelo dokumenttiin \printbibliography-komennolla.

Seuraavassa esimerkin dokumentissa viitataan kahteen lähteeseen. Lähteet on määritelty erillisessä viitetiedostossa. (Esimerkkiä ei voi avata Overleafissa, koska se käyttää viitetiedosta, josta Overleaf ei tiedä.)

Kutsuttaessa biblatex-pakkausta valitaan samalla myös viittaustyyli. Viittaustyyli on yleensä alakohtainen: esimerkiksi matematiikan artikkeleissa tavallisin viittaustyyli on ”numeric”. Eri viittaustyyleistä lisää alempana.

Pakkauksen kutsumisen jälkeen kerrotaan BibLatexille \addbibresource-komennolla, missä viitetiedostoissa lähdeviitteet on kuvailtu. Kommennolle annetaan pilkuilla eroteltu lista .bib-päätteisistä tiedostoista. Yleensä riittää viitata yhteen tiedostoon, mutta jos kirjoittaja pitää yllä monimutkaista eri alojen teoksia sisältävää viitetietokantaa, voi olla tarpeellista hakea viitteitä useammasta tiedostosta. Viitetiedoston sisällön luomisesta kerrotaan jäljempänä.

Kun viitetiedosto on luotu, se käännetään Biber-ohjelmalla samaan tapaan kuin Latex-dokumentti käännetään Latex- tai PdfLatex-ohjelmalla. Miten tämä käytännössä tapahtuu, riippuu käyttöjärjestelmästä ja käytettävästä Latex-editorista. Yksi mahdollisuus on kirjoittaa komentoriville komento

biber viitetiedosto.bib

Jos Biber-ohjelmaa ei ole asennettu, voi käyttää myös vanhempaa BibTex-ohjelmaa. Tällöin on annettava biblatex-pakkausta kutsuttaessa lisäasetukseksi backend=bibtex asetuksen backend=biber sijaan.

Lähteisiin viitataan tekstin joukossa \cite-komennolla. Komennon argumentiksi annetaan teoksen kutsumanimi, joka on määritelty .bib-tiedostossa. Komennolle voi myös antaa hakasuluissa lisäohjeen, jos viitettä halutaan tarkentaa esimerkiksi sivunumerolla. Alla on tästä esimerkki.

Itse lähdeluettelo lisätään \printbibliography-komennolla, yleensä dokumentin loppuun ennen mahdollisia liitteitä. BibLatex valitsee automaattisesti lähdeluetteloon vain ne lähteet, joihin tekstissä viitataan.

BibLatex ei ole ainoa ohjelma, jota voidaan käyttää lähdeluettelon luomiseen, mutta tässä ohjeessa ei käsitellä muita tapoja. BibLatexin edeltäjä oli BibTex, jota monet edelleen käyttävät. BibTexin komennot ovat hieman erilaiset, mutta viitetiedostojen rakenne on samanlainen joitakin pieniä eroja lukuun ottamatta, joten näiden ohjelmien käyttäjät voivat käyttää samoja viitetietokantoja usein ilman muutoksia. Lisäksi Latex-kielessä on myös omat komennot lähdeviitteiden luomiseksi suoraan ilman erillistä viitetiedostoa, mutta tämä tapa viitteiden lisäämiseen on kömpelö eikä mahdollista samoihin lähteisiin viittaamista useissa eri dokumenteissa.

Viitetiedosto

Viitteiden erottaminen itse dokumentista omaan tiedostoonsa on hyödyllistä, koska tällöin samoja viitteitä voidaan käyttää useassa dokumentissa ilman erillistä kopiointia ja valikointia. Latex lisää dokumenttiin automaattisesti vain ne viitteet, joihin dokumentissa viitataan. Kirjoittaja voi tällöin kätevästi ylläpitää tietokantaa usein käyttämistään viitteistä ja antaa Latexin valita lähdeluetteloon kulloinkin tarvittavat viitteet.

Varsinkin jos käyttää paljon lähdeviitteitä, kannattaa opetella käyttämään jotain viitteidenhallintaohjelmaa, jolla viitteitä voi selata ja järjestellä helposti. Esimerkiksi JabRef on ilmaiseksi ladattava ohjelma, jolla voi helposti tuottaa BibLatexin tarvitseman .bib-tyyppisen viitetiedoston. Muita yleisesti käytettyjä ohjelmia ovat esimerkiksi RefWorks, EndNote ja Mendeley. On kuitenkin hyvä tietää, millä tavoin .bib-tiedosto rakentuu, jos esimerkiksi joutuu joskus tekemään sellaiseen muokkauksia käsin.

Seuraavassa on esimerkki viitetiedostosta, jota tämän sivun aikaisemmat esimerkit käyttävät. Se sisältää täsmälleen kaksi viitettä, yhden kirjan ja yhden artikkelin.

@article {WilesFermat,
    AUTHOR = {Wiles, Andrew},
     TITLE = {Modular elliptic curves and {F}ermat's last theorem},
   JOURNAL = {Ann. of Math. (2)},
  FJOURNAL = {Annals of Mathematics. Second Series},
    VOLUME = {141},
      YEAR = {1995},
    NUMBER = {3},
     PAGES = {443--551},
      ISSN = {0003-486X},
       DOI = {10.2307/2118559},
       URL = {https://doi.org/10.2307/2118559},
}

@book{FeynmanEtAl,
  title={Quantum mechanics and path integrals},
  author={Feynman, Richard P and Hibbs, Albert R and Styer, Daniel F},
  year={2010},
  publisher={Courier Corporation}
}

Kukin lähdeviite kirjoitetaan tiedostoon omana tietueenaan. Tietue aloitetaan lähteen tyypillä, jota merkitään @-symbolilla. Alla on joitakin tavallisimpia lähdetyyppejä:

• article – lehtiartikkeli
• book – kirja
• incollection – artikkeli tai nimetty luku kirjassa
• inproceedings – artikkeli konferenssijulkaisussa
• thesis – gradu, väitöskirja tai muu opinnäytetyö
• online – pelkästään verkossa julkaistu teos
• unpublished – teos, joka ei ole virallisesti julkaisu
• misc – teos, joka ei sovi mihinkään tyyppiin.

Tietueen alkuun tulee lähteen kutsumanimi, jonka saa valita itse vapaasti. Kutsumanimi on se nimitys, jolla lähteeseen viitataan dokumentissa \cite-komennolla.

Kutsumanimen jälkeen lähdetietueeseen kirjataan kenttiä, joista BibLatex rakentaa varsinaiset lähdeviitteet käyttäjän valitseman viittaustyylin mukaisesti. Kaikkien kenttien sisältämää tietoa ei käytetä kaikissa viittaustyyleissä, mutta kirjoittajan ei tarvitse välittää tästä; BibLatex valitsee kentät automaattisesti. Kentät riippuvat hieman myös siitä, minkätyyppinen lähde on kyseessä. Seuraavassa on lueteltu joitakin kenttiä:

• author – tekijät (muodossa ”sukunimi, etunimi”, useampi tekijä erotellaan ”and”-sanalla)
• title – teoksen nimi tai otsikko
• year – julkaisuvuosi
• booktitle – kirjan nimi, jossa teos julkaistu (jos kirjan osana)
• journal, volume, number – lehden nimi, osa ja numero
• pages – artikkelin sivunumerot
• publisher – julkaisija
• DOI – digital object identifier, pysyvä tunniste elektronisille julkaisuille.

Mahdollisia lähdetyyppejä ja niihin liittyviä kenttiä on todella paljon. Tarkempia ohjeita ja esimerkkejä löytyy verkosta esimerkiksi hakusanoilla ”biblatex entry types”.

Kannattaa tutkia, saako käyttämästään viitteidenhakupalvelusta viitteet ladattua suoraan sopivassa muodossa. Esimerkiksi Google Scholar sekä matemaatikkojen käyttämä MathSciNet-palvelu tarjoavat viitteille BibTex-muodon, jonka voi kopioida ja lisätä sellaisenaan .bib-viitetiedostoon.

Viittaustyylit

Eri julkaisuissa saatetaan lähdeviitteet ja lähdeluettelo muotoilla eri tavoin. Toisissa viitataan lähteisiin numerolla, toisissa esimerkiksi tekijän nimellä ja vuosiluvulla. BibLatexia käytettäessä ei kirjoittajan tarvitse itse muotoilla kutakin lähdeviitettä oikealla tavalla, vaan BibLatex hoitaa muotoilun automaattisesti, kunhan sille kerrotaan, mitä tyyliä halutaan käyttää.

Viittaustyyli valitaan antamalla BibLatexille sopiva style-lisäasetus. Tavallisimpia viittaustyylejä ovat

• numeric – numeroidut viitteet, yleisesti käytössä matematiikassa ja tietojenkäsittelytieteessä
• alphabetic – viitteessä tekijöiden nimikirjaimet ja julkaisuvuosi
• authoryear – viitteessä tekijän koko nimi sekä julkaisuvuosi.

Alla on tämän sivun ensimmäinen esimerkki uudelleen ”alphabetic”-tyylillä.

Monet tieteelliset lehdet vaativat käytettäväksi Amerikan psykologiliiton käyttämää APA-viittaustyyliä. BibLatexilla APA-tyylin voi ottaa käyttöön lisäasetuksella style=apa. Viitetiedoston kääntämiseen on APA-tyylin kanssa käytettävä Biber-ohjelmaa.

Lähdeviitteiden käyttö Overleafissa

Overleaf-palvelussa voi käsitellä myös lähdeluettelon sisältäviä Latex-dokumentteja. Tällöin viitetiedostot on kuitenkin ladattava Overleaf-sivustolle, ja tämä vaatii sivustolle kirjautumista. Lataaminen tapahtuu dokumentin muokkaussivun ylälaidassa olevan ”Project”-valikon kautta.