Päiväkirja

Helmikuun päiväkirjuri Sampsa Lappalainen on päätoiminen opiskelija ja osa-aikainen tutkimusavustaja HIIT:ssä. Lisäksi hän toimii aktiivisesti muutamassa opiskelijajärjestössä, enimmäkseen TKO-älyssä.

Maanantai 29.1.

Herätys kello 7:45. Pieni hetki maanantai-ihmettelyä jonka jälkeen laitokselle Algebraa kuuntelemaan. En ole pariin viikkoon luennoilla käynyt, tällä kertaa puhutaan lukuteoriaa. Uusimmat laskarit näyttävät kuitenkin inhimillisiltä, joten en vielä panikoi. Luennon jälkeen ohjelmassa on hengailua Gurulassa, missä muistankin että HYS:n salamurhaajapeli on alkanut. Alammekin kiivasti suunnitella ensimmäistäiskua. Hengailun jälkeen menen TiKi-luennolle, joka suurimmalta osin menee laskareita tehdessä. Jotain jää kuitenkin päähän tieteellisen tekstin tuottamisesta. Tikin referaatti pitäisi huomiseksi saada johonkin kuntoon, saas nähdä mitä siitäkin tulee.

Luennon jälkeen käyn kolmosessa keskustelemassa työjuttuja, jonka jälkeen palaan irkkiin suunnittelemaan pelin ensimmäistä murhaa. Päätämme ryhmäni kanssa tavata päärakennuksella kuuden jälkeen, jolloin ensimmäisen kohteemme pitäisi olla siellä. Emme kuitenkaan tavoita kohdetta. Lähdemme kuitenkin yksissä tuumin metsästämään häntä Pasilasta, jossa erinäisten vaiheiden jälkeen saammekin kohteen eliminoitua. Käymme keskustassa vielä pikaisesti juhlistamassa ensimmäistä tappoa, jonka jälkeen pääsenkin kotiin nukkumaan. Kotiin tullessani pelästyn postiluukusta tipahtaneita puhelinluetteloita, voisivathan ne olla vaikka vihollisagentin myrkyttämiä…

Tiistai 30.1.

Herätys 7:45. Yö tuli nukuttua jotenkin huonosti, onneksi ei ole aamuksi mitään varsinaisia suunnitelmia. Paitsi se tikireferaatti. Tarkistan vielä muutaman lähteen ja alan vuodattamaan tekstinkäsittelyohjelmaani "tieteellistä kirjoitusta". Saan suurin piirtein sivun verran kirjoitettua tekstiä joka on täysin jäsentelemätöntä. Mietinkin muutamaan otteeseen, että kannattaako tekstiä edes lähettää. Lähetän sen kuitenkin. Ennen lähtöäni siirrän puhelinluettelot pyyhkeen avulla syrjään ja totean ettei minua ainakaan vielä oltu yritetty murhata.

Ehdin laitokselle hieman luennon alun jälkeen, mutta en usko että se vaikuttaa luennon ymmärtämiseeni. En ymmärrä. Onneksi luennoitsija sanookin, että asia saattaa olla hieman vaikeasti hahmotettavissa ensi näkemältä. Kun ottaa huomioon että puhuja on matematiikan proffa, voin huokaista helpotuksesta ja todeta ettei sitä välttämättä tarvitse ikinä ymmärtääkään. Luennon aiheena olivat ei-mitalliset joukot.

Luennon ja ruokailun jälkeen pääsen kuuntelemaan kommentit aamun tekstistäni. Hämmästyksekseni päällimmäisenä mieleeni kommenteista kuitenkin jää, että teksti onkin ihan hyvällä mallilla ja liikkuu sopivalla tasolla. Loppuviikko on siis lisää tajunnanvirtaa. Valmiin referaatin deadline on seuraavan viikon tiistaina, siihen mennessä pitäisi oleelliset lähteet olla ymmärrettynä ja Latex-pohja viritettynä. Alkuperäisenä suunnitelmana oli lähteä murhahommiin vielä ennen TKO-älyn kokousta, mutta päätin kuitenkin jäädä laitokselle tekemään ladan laskareita. Ensin pitää kuitenkin laittaa HIITin numeronmurskaimelle vähän hommia, että saadaan vielä viimeiset numerot ulos kesätöitteni tiimoilta.

Skippaan TKO-älyn sählyn ja jään tekemään laskareita jotka ovat jo muutaman päivän kummitelleet. Ilta meneekin sitten kokouksessa, josta ei juuri mitään jää mieleen. Kokouksessa puhuttiin niitänäitä tulevista bileistä ja erinäköisistä yhteistoiminnoista teekkarien kanssa.

Keskiviikko 31.1.

Herätys 6:45. Mietin bussimatkalla että mikä ihmeen sadisti pistää ruotsinkurssin alkamaan kello kahdeksalta, en kuitenkaan keksi mitään järjellistä selitystä. Sen verran koomassa kuitenkin olen, että vasta Kumpulan pysäkillä huomaan ottaneeni Metro-lehden syliini ja vain pitäneeni sitä siinä koko bussimatkan ajan. Ruotsintunnille kuitenkin pääsen lähes ajoissa, ja lupsakan opettajan takia aika menee jopa kohtalaisen nopeasti.

Ruotsin jälkeen käyn syömässä ja iskeydyn vielä viimeisillä voimillani ladan laskareihin. Saan parissa tunnissa tehtyä tehtävät siihen pisteeseen, että kehtaan merkitä viidestä tehtävästä neljä. Joudun taulullekin esittämään ratkaisua, mutta arpaonni suosii ja pääsen tekemään sen tehtävän jonka oikeellisuudesta minulla oli suurin varmuus. Myöhemmin iltapäivällä lasken vielä pari tuntia laskareita ja laitan viimeiset matlab-ajot pyörimään.

Laitokselta suuntaan suoraan uudelle yo-talolle väijymään murhaleikkimme seuraavaa uhria, en kuitenkaan saa tilaisuutta eliminointiin. Hetken siellä pyörittyäni lähden käymään äitini luona, hän on luvannut tarjota ruokaa köyhälle opiskelijalle. Ruokailun jälkeen lehteä lukiessani saan tekstiviestin: "Kohde eliminoitu ampumalla ilman silminnäkijöitä. Shirley kuittaa.". Vieno hymy nousee kasvoilleni. Kotiin tullessani pohdin, että joko kotiintuloaikani ovat epäsäännölliset tai jahtaajani laiskoja, mutta mitään epäilyttävää en ole näinä muutamana päivänä vielä havainnut lähimaastossani. Vielä iltasella voisi hetkeksi paneutua laskareiden tekoon. Saapa nähdä jaksanko.

Torstai 1.2.

Herätys TAAS 6.45. Nyt saan syyttää itseäni, olen nimittäin päättänyt mennä katsomaan rekrymessuja Otaniemeen. Aamukahdeksalta pitää vielä kuitenkin käydä näyttämässä edellisenä iltana tehdyt laskarit, että saa pisteet kotiin. Aamubussista en enää iltapäivällä, kun tätä kirjoitan, muista yhtään mitään, pitäisi varmaan yrittää nukkua välillä enemmän.

Espooseen menenkin tiedelinjalla, jota käytän ensimmäistä kertaa. Matka Kumpulasta Otaniemeen kestää kauan verrattuna sen pituuteen, mutta kaipa se on kätevämpää mennä suoraan yhdellä bussilla kuin kiertää keskustan kautta. Bussikuski onkin sitten mukavampaa sorttia. Jokaisen matkustajan matka alkaa iloisella hyvän huomenen toivotuksella ja leveällä hymyllä. Samoin joka pysäkillä kuski huikkaa sekä vilkuttaa hyvästit matkustajille. Aika hienoa, sanoisin.

Dipolissa menen johonkin Suomen Pankin järjestämään rekrytointitilaisuuteen johon on kutsuttu tulevien ekonomien lisäksi myös tietojenkäsittelytieteilijöitä sekä tilastotieteilijöitä. Tilaisuus on kuitenkin sataprosenttisesti ekonomeille suunnattu, joten en siitä muuta kostunut kuin yleissivistyksen saralla. Muuten messuilla haettiin hirveästi ohjelmistosuunnittelijoita, niitä tuntui jokainen esittelyssä oleva yritys tarvitsevan.

Messuilta tulen keskustan kautta laitokselle hoitamaan vielä hieman työasioita ja saan kuulla, että perjantaina olisi deadline erääseen konferenssiin. Vähän jännittää, että saadaanko me tuota tuotosta ikinä valmiiksi. Työasioiden ohella koetan ratkaista seuraavan viikon kryptisiä lada-laskareita, mutta en ainakaan vielä saa aikaan mitään valmista. Huomenna pitäisi vielä kirjoittaa sitten tikin referaattia ja käydä murhaamassa vastustajajoukkueen viimeinen sinnittelijä. Alustava suunnitelmakin on jo kasassa, jännä nähdä että onnistuuko. Illalla menen käymään vielä ystävieni kanssa lähiravintolan musavisassa, josta alkaa muodostua jo viikoittainen perinne.

Perjantai 2.2.

Herään vasta yhdeksältä. Pääsen laskareihin laitokselle kymmeneksi ja pikaruokailun jälkeen lähdemmekin murhaamaan viimeistä kohdettamme. Stalkkaaminen Chemicumissa ei onnistu ja joudummekin seuraamaan kohdetta aina Pohjois-Haagaan saakka. Siellä päätämme toimia silminnäkijöistä välittämättä, ja saammekin kohteen pikaisesti eliminoitua vesipistooleillamme.

Palaan laitokselle noin kello kahdelta ja alan kuumeisesti tarkistaa laskentojemme tuloksia. Kaikki näyttää kohtalaisen hyvältä, joten päätämme kirjoitusvirheiden korjaamisen jälkeen lähettää artikkelin muille arvioitavaksi. Illalla lähden vielä kavereideni kanssa lyömään hieman biljardia ja istuskelemaan iltaa, kotiin lähden kuitenkin ennen puolta yötä. Aamulla on kuitenkin aikainen herätys. Olemme menossa TKO-älyn kanssa Tampereelle Akateemisen Kyykän MM-kisoihin.

Lauantai 3.2.

Herätys 10:30. Mitä ihmettä. Herätyskello oli kuitenkin soimassa jo 5:30. Pikainen tilannekatsaus, olen nukkunut katastrofaalisesti pommiin. Vielä tänään, kun bussikyyti Tampereelle olisi lähtenyt kello 6:15. Puhelimessa vaatimattomat 27 saapunutta puhelua, harmi vain että oli kapula jäänyt äänettömälle. Tajuan, että minulla on myös osallistumismaksujen maksukuitit ja alan pelätä pahinta. Saankin samalla hetkellä puhelun joukkueemme jäseneltä, ja kuulen että kaikki on hyvin ja he ovat päässeet pelaamaan ja rekrytoineet joukkueeseen tilalleni "jonkun random teekkarin" [sic]. Alan miettiä tilannetta. Olen koko viikonlopun varannut Tampereen reissulle ja junamatkatkin kestävät alle kaksi tuntia. Päätän lähteä katsomaan kisoja siltä seisomalta. Kaiken lisäksi juna tulee itseasiassa halvemmaksi kuin meille varattu bussi.

Saavun Tamperelle vähän ennen yhtä, ja kuulen että joukkueemme on Hervannassa mutta on jo tulossa takaisin keskustaan. Jäänkin siis keskustaan odottelemaan kavereitani. Heidän saavuttuaan käymme pikaisesti syömässä, ja pettymyksekseni osa heistä lähtee jo takaisin Helsinkiin päin. Muutamat joukkueemme jäsenet jäävät kuitenkin tutustumaan kaupunkiin kanssani ja vietämmekin ihan hauskan illan kiertäen ja ihmetellen Tampereen keskustaa. Palaamme Helsinkiin noin yhden maissa yöllä ja menemme vielä tarkastamaan järjestön bileet uudelle ylioppilastalolle. Porukka bileissä on hyvin pukeutunutta Prom Night -teemaan nähden ja Prom Queen sekä Prom Kingkin on jo valittu.

Sunnuntai 4.2.

Pitkäksi venyneen lauantain jäljiltä maistuukin pizza. Käymme parin kaverin kanssa vakiopaikassa Ruoholahdessa, missä perinteisesti käymme aina sählytreenien jälkeen. Tänä sunnuntaina vain jäivät sählytreenit väliin… Loppu sunnuntai sujuukin lähinnä ihmetellessä. Tikin referaatti sekä muut TODO-asiat saavat odottaa vielä maanantaille. Ei sitä pieni ihminen tunnu ikinä oppivan, että asiat voisi tehdä joskus ennenkin kun viimeinen deadline iskee..

Kaiken kaikkiaan viikko oli aika tyypilistä tasapainoilua vapaa-ajan, opiskelun, järjestön ja työasioiden kanssa.