Hannu pitää järjesty(kse)stä
Professori Inkeri Verkamo
Ensimmäiset Hannuun liittyvät muistoni ovat peräisin Informaatiostruktuurien (nykyisin Tietorakenteet) kurssilta, jonka luennoijana hän syksyllä -71 (huh, onpa siitä aikaa!) piti asiat niin hyvin järjestyksessä, että muistan kovin harmitelleeni, kun en edellisenä vuonna Algolia opiskellessani ollut ymmärtänyt mennä saman täsmällisen miehen kurssille.
Hannu kustoksena 16.4.1988. Taiteilija Laura Verkamo.
Muutamaa vuotta myöhemmin suoritin toisen Hannun pitämän kurssin, B6700-tietojenkäsittelyjärjestelmän, jonka kanssa rinnakkain kuuntelin toistakin käyttöjärjestelmäkurssia, IBM S/360:ta. Tämä antoi minulle samalla tilaisuuden vertailla sitä työparia, joka tuntui niinä aikoina pyörittävän suurinta osaa laitoksesta, eli maistereita Alanko ja Erkiö. Jos oli eroa Burroughsissa ja IBM:ssä, niin ehkä se naiivin opiskelijan silmissä vielä korostui, kun toinen luennoija tuntui ilkikurisesti tuovan esille kaikki IBM:n raadollisuudet ja heikkoudet ja toinen taas esitteli tyyneen tapaansa Burroughsin omaperäisiä ratkaisuja, pinokonetta, vaihtelevanmittaisia käskyjä ja meille kaikille niin rakkaaksi muodostunutta segmentoivaa muistinhallintaa, korostaen niiden nerokkuutta ja puhdaslinjaisuutta.
Samalta maisteri Erkiöltä kävin sittemmin myös hakemassa tuntiopettajan paikkaa, joten osaltaan häntä lienee kiittäminen (tai syyttäminen) siitä, että minäkin olen nyt täällä. Sittemmin maisteri Erkiö väitteli tohtoriksi - ja niin lopulta minäkin, Hannun toimiessa kustoksena eli hänelle hyvin luontevassa roolissa pitämässä järjestystä yllä. Meidän molempien väitöskirjat liittyivät järjestyksen pitoon eli lajitteluun, mutta niiden välillä oli sen verran monta vuotta, että minunkin referoimani lajittelumenetelmiä vertaileva artikkeli (Alanko, Erkiö, Haikala) oli julkaistu jo useita vuosia ennen väitöskirjani käynnistymistä. Niinpä Hannun tieteellinen kiinnostus oli siinä vaiheessa jo siirtynyt muualle, niin että minulle on jäänyt häneltä silloin "lainaksi" saamani lajittelukirjallisuutta käsittelevä kortisto - siis todellinen kortisto, jonka kullekin kortille Hannu on kauniilla tasaisella käsialallaan kirjoittanut yhden julkaisun bibliografiset tiedot sekä joskus jonkin kommentin sen sisällöstä ja merkityksestä. Hyvin olivat siis lähteet järjestyksessä.
Inkeri Verkamon väitöstilaisuudesta: vastaväittäjä Kari-Jouko Räihä ja kustos Hannu Erkiö
Yllämainittu työpari, Alanko & Erkiö, tuntuu toki edelleenkin usein pitävän olennaisia osia laitoksen hallinnosta hanskassaan: muistelen vain viimetalvista tutkinnonuudistustyöryhmää, jonka teksteistä kuultaa tuttu kädenjälki, useissa tapauksissa erityisesti juuri Hannun viimeistelemänä. Hannulla onkin tutkintojen uudistamisessa vankka rutiini, hänhän toimi tätä edeltäneen tutkinnonuudistuksemme pääarkkitehtina. Ottaen huomioon Hannun monipuolisen panoksen laitoksen hallinnossa näiden vuosien varrella, ei liene ihmeellistä, että minäkin olen perinyt häneltä joitakin hallinnollisia tehtäviä esimerkiksi opiskelijavalintaan liittyen. Näissä yhteyksissä olen säännönmukaisesti havainnut, että jos tehtäviä joltakulta täytyy periä, niin kaikkein mieluiten perin niitä juuri Hannulta: silloin ainakin tiedän, että perintönä tulevat paperit ja ohjeet ovat järjestyksessä, asiat hallinnassa, ja jälkeenkin päin voi mennä kyselemään neuvoa epäselviksi jääneiden kohtien suhteen. Jos siis Hannun huone onkin vähintään yhtä täynnä paperipinoja kuin meidän muiden niin, päinvastoin kuin monella muulla pöydällä, Hannun pöydällä taitaa sentään vallita hallittu kaaos.
Hannu, Inkeri ja Tarja väitöskahveilla