|
Viitetiedot eli bibliografiset tiedot
Tieteellisessä kirjoitelmassa lähteet ilmaistaan viitetietojen
eli bibliografisten tietojen avulla. Bibliografiset tiedot koostuvat
tekijän nimestä, työn otsikosta, julkaisupaikan
tiedoista, julkaisuajankohdasta ja sivumäärästä.
Niistä lukija voi tarvittaessa paikallistaa lähteen
ja etsiä itse vastaavan tiedon. Viitetiedot on siis annettava
niin tarkasti, että ne yksilöivät käytetyn
lähteen ja mahdollistavat sen nopean ja miellyttävän
löytämisen. Eri julkaisuissa noudatetaan erilaisia tapoja
ilmaista tarvittavat tiedot, mutta keskeistä on aina tietojen
riittävyys ja yhdenmukainen esitystapa saman julkaisun kaikissa
viitetiedoissa.
Kirjattaessa sopivia lähdejulkaisuja ja niiden viitetietoja,
on viisainta noudattaa aina tässä esitettyä yhdenmukaista
tapaa merkitä muistiin viitetiedot. Varsinaisen kirjoitelman
lähdeluettelo on silloin helppo toimittaa. Tarjottaessa
kirjoitelmaa julkaistavaksi on noudatettava julkaisijan ohjeita.
Suositeltava tapa on kirjata kustakin lähteestä viitetiedot:
Lähdeluetteloissa julkaisun tai artikkelin nimen perään
tulee piste, samoin kunkin lähteen bibliografisten tietojen
perään. Muut tiedot erotetaan toisistaan pilkulla. Artikkelien
nimet kirjoitetaan normaaliin suomalaiseen tapaan pienillä
kirjaimilla, sen sijaan konferenssien ja kokoelmajulkaisujen nimissä
käytetään isoa alkukirjainta jokaisen sanan alussa
(artikkelisanoja ja prepositioita lukuunottamatta). Toinen vaihtoehto
on kirjoittaa artikkelien ja teosten nimet aina täsmälleen
siinä muodossa, jossa ne ovat ko. alkuperäisjulkaisussa,
vaikka tällöin luettelo ei ole yhdenmukaisen näköinen.
Artikkelikokoelman nimen edessä on syytä selvyyden vuoksi
käyttää sanaa Teoksessa (Engl. tekstissä
riittää prepositio In teoksen nimen edessä),
paitsi kun on kysymys konferenssijulkaisusta, jonka nimi alkaa
lyhenteellä Proc. (sanasta Proceedings). Tällöin
ei tarvita mitään täydennystä. Katso mallia
oheisesta kuvitteellisesta lähdeluettelosta.
Lähdeluettolossa oleviin viitetietoihin ja niiden taustalla
olevaan julkaisuun viitataan itse kirjoitelman tekstissä
käyttämällä viitetiedoista sopivaa lyhennemerkintää.
Voidaan käyttää mnemonista lyhennettä, joka
koostuu kolmesta kirjaimesta ja kahdesta numerosta. Kirjaimet
ovat tekijän tai tekijöiden sukunimen alkukirjaimia
ja numerot ovat vuosiluvun kaksi viimeistä numeroa. Jos
samalta tekijältä on luettelossa useita samana vuonna
julkaistuja töitä, nämä erotetaan toisistaan
vuosiluvun jälkeen sijoitettavalla pienellä aakkosella.
Lyhenteen vaihtoehtona voidaan suositella viime aikoina yleistynyttä
käytäntöä, jossa lyhennemerkintänä
on tekijän sukunimi ja julkaisuvuosi. Tällöin lähdeluettelon
viitetietoja ei tarvitse varustaa erillisillä lyhennemerkinnöillä.
Kirjoituksen lähdeluettelossa luetellaan täsmälleen
ne lähteet, joihin viitataan kirjoituksen tekstiosassa. Lähdeluettelossa
viitetiedot ovat tekijän nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä,
saman tekijän (tekijäryhmän) työt julkaisuajan
mukaisessa järjestyksessä. Jos jollakin lähteellä
ei ole henkilötekijää, se aakkostetaan julkaisun
nimen mukaisesti.
Esimerkkinä kuvitteellinen lähdeluettelo:
Lähteet
Konferenssiesitelmät ja -julkaisut Copyright © 1997, Matti Mäkelä - Matti.Makela@cs.helsinki.fi Helsingin yliopisto, Tietojenkäsittelytieteen laitos Palautetta sivuista voi antaa sähköpostitse. Viimeisin päivitys: 18. heinäkuuta 1997 |