Kuka olen ja miksi olen osallistunut tievie-koulutukseen?

Olen Teija Kujala (email: Teija Kujala at cs.helsinki.fi) ja toimin tällä hetkellä tutkijana HIITin perustutkimusyksikössä, joka on Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun yhdessä perustama ja rahoittama tutkimuslaitos. Yksikkö sijaitsee Kumpulassa Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen tiloissa.

Olen toiminut tietojenkäsittelytieteen laitoksella tuntiopettajana, lehtorina, amanuenssina ja viimeiset vuodet HIITin perustutkimusyksikössä tutkijana. Tänä n. 20 vuoden aikana olen toiminut lähinnä informaatiojärjestelmien opetuksen piirissä perusopintotasolla. Peruskursseilla opiskelijamassat ovat varsin suuria, joka toisaalta rajoittaa hieman erilaisia tvt-kokeiluja, mutta toisaalta verkon lisääntynyt käyttö antaa lisämahdollisuuksia mm. oppimateriaalin levittämisessä ja kommunikaation hoitamisessa. Tvt on mielestäni tuonut paljon uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia opettaa samoja asioita eri tavalla kuin perinteisesti on totuttu. Ja tietysti mielenkiintoista on nähdä se miten oppimistulokset vaihtelevat eri opetusmuotojen myötä. Tosin laitoksella suoritettujen tutkimusten mukaan uusien opetusmenetelmien käyttö ei ole ratkaisevasti muuttanut esimerkiksi kurssin suoritusmääriä. Jonkin verran on ollut tulosten paranemista. Tämä muutos johtuu lähinnä eri osasuoritusten kokonaispistemäärien muutoksesta eli ennen kokeen osuus oli huomattavasti suurempi kuin harjoituksista saatujen pisteiden osuus. Nykyisin vaakakuppi painottuu yhä enemmän harjoitusten suuntaan.

Mielestäni on hyvä, että laitoksen laaja opetus antaa mahdollisuuden joillakin yksittäisillä kursseilla kokeilla erilaisia opetusmenetelmiä. Jos jokin opetusmenetelmä ei näytä sopivan kurssin opetusmuodoksi, niin seuraavan kerran kurssilla voidaan käyttää jotakin muuta (esim. perinteistä) opetusmuotoa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö sama kokeiltu metodi voisi sopia hyvin jollekin toiselle kurssille. Usein kokeiluun osallistuukin muutamia kursseja, jolloin voidaan jakaa mielipiteitä opettajien kesken ja uusia opetusmuotoja varten on saatu jopa ulkopuolista koulutusta.

Viimeisten vuosien aikana olen tehnyt kokeiluja Tietokantojen perusteet -kurssilla tvt:n käytöstä eri tasoilla. Kurssi on luennoitu useaan kertaan perinteisellä tavalla (luennot + viikottaiset harjoitukset), muutamaan kertaan puhtaana verkkokurssina ja viime aikoina näiden sekamuotona eli kurssiin liittyy 6 'tukiluentoa', runsaasti verkkomateriaalia, verkossa suoritettavia tehtäviä ja opintopiiritoimintaa, jossa tehdään ryhmätöitä. Koen suurena rikkautena sen, että laitos mahdollistaa opettajilleen tällaiset erilaiset kokeilut. Tehtyjen tutkimusten mukaan myös suuri osa opiskelijoista on ollut tyytyväisiä näihin uusimuotoisiin kursseihin. Toki aina ensimmäisellä kerralla on opiskelijarintamassa jonkin verran enemmän vastarintaakin. Eikä voi tietysti olettaakaan, että samat oppimismenetelmät sopisivat kaikille opiskelijoille; jotkut ovat edelleenkin yksinäisiä puurtajia, joita ei esimerkiksi ryhmätyöt ja kommunikaatio muiden kanssa kiinnosta.

Verkon käyttö on tietysti luonnollista laitoksen henkilökunnalle oppialan takia, mutta edelleen joukossamme on opettajia, jotka haluavat tehdä kaiken niinkuin ennenkin. Onneksi on akateeminen vapaus tehdä asioita omalla tavallaan. Itse kuulun siihen ryhmään, joka haluaa vaihtelua työtehtäviin ja oppia elämässä uusia asioita. Siksi ilmeisesti olen kuulunut laitoksen virtuaaliyliopistostrategiaryhmään ja kokeillut erilaisia opetusmenetelmiä kurssillani. Mielestäni tämä TieVie-asiantuntijakoulutuskin sopii hyvin tähän kehykseen ja toivonkin oppivani jotakin uutta myös muilta asian tiimoilla työskenteleviltä.

Käytettäessä tvt'tä laitoksemme opetuksessa oleellinen kysymys on, miten opettaja pystyy tekemään järkeviä päätöksiä harkitessaan verkkomoduulien käyttöä kurssillaan. Tähän sisältyy usein myös se vaihtoehto, että osa kurssista toteutetaan perinteisillä opetusmenetelmillä, jolloin joitakin verkkomoduuleja voidaan käyttää täydentämään perinteistä opetusta. Verkko-opetuksen tukiryhmän näkökulmasta painopiste on siinä, mitä tietoja/taitoja pitäisi opettajalle antaa em. päätösten tueksi ja miten nämä tiedot tuotetaan. Tähän sisältyy erilaisten verkkomoduulien esittelyä sellaisella tarkkuudella, että kynnys verkkomoduulien käyttöön tulisi opettajalle mahdollisimman pieneksi. Kehityshankkeessamme on tarkoitus kehittää opetusmenetelmien laadunvarmistusta varten käytännönläheisiä mittareita, joilla olisi helppo arvioida esimerkiksi, tulisiko tietyn kurssin tavanomaiset luennot korvata suorilla tai editoiduilla videoluennoilla, verkossa olevalla jonkin sortin itseopiskelumateriaalilla vai millä. Vai olisiko nykytilanteessa parempi pitäytyä tavanomaisiinluentoihin ja miksi? Kehitettävien mittareiden ja menetelmien tulisi soveltua sekä tvt'hen perustuviin että perinteisiin opetusmenetelmiin.