| Takaisin pääsivulle | Maaliskuu | Toukokuu | In English | Latine |
Lontoossa tiistaina 28.4.2009
Kolkko tunne seurata influenssan leviämistä. Google Mapsin karttaan ilmestyi tänään sairastumisepäilyä osoittava merkki Manchesteriin. Ilmaisjakelulehdessä siteerattiin asiantuntijoita (mm. Imperial Collegesta), joiden mukaan on lähes varmaa, että influenssa on jo kantautunut Lontooseen, vaikkei oireita olekaan vielä tavattu. Lisäksi varoitettiin, että kaupungin lävistävä metroverkko, jonka täyteen ahdetuissa junissa itsekin lähes päivittäin ajan kaupungin laidalta toiselle, voi toimia erittäin tehokkaana taudin levittäjänä sitten kun ensimmäiset sairastuneet alkavat yskiä viruksia eteenpäin.
Asiantuntijoiden väitteet kuulostavat uskottavilta. Jos tauti on jo ehättänyt jonnekin Skotlannin perukoille, jossa asukasluku on suurin piirtein Suomen luokkaa, ja ehkä myös Manchesteriin, josta itsekin lähdin vasta pari viikkoa sitten, niin luulisi että ensimmäinen tartunta 7 ja puolen miljoonan asukkaan Lontoossa olisi vain ajan kysymys. Myös puheet metrosta tartunnan levittäjänä kuulostavat varsin varteenotettavilta. Metrossa kun liikkuu päivittäin noin kolme miljoonaa matkustajaa.
Erityistä kolkkoutta uutisten seuraamiseen kuitenkin luo se, että olen juuri lukenut Daniel Defoen kirjaa "A Journal of the Plague Year", joka kertoo kuvitteellisen H.F.:n kuvauksen rutosta, joka vuonna 1665 tappoi Lontoossa yli 97000 ihmishenkeä. Defoe itse oli ruton aikaan viisivuotias ja luultavasti maaseudulla perheensä kanssa tartuntaa paossa.
Tarinan alussa kuvataan huhua, jonka mukaan Hollannissa on hiljattain tavattu ruttoa. Tästä vain lyhyen ajan kuluttua Lontoossa kuolee kaupungin länsiosassa (teatterialueella) pari ranskalaismiestä, jotka ovat hiljattain käsitelleet Hollannista tuotuja silkkitavaroita. Sitten parin kuukauden kuluessa tartunnat alkavat hiljalleen lisääntyä, ja ne, joilla on taloja maaseudulla tai muuten varaa matkustaa, suorittavat joukkopaon kaupungista. Eipä aikaakaan, kun tauti leviää halki kaupungin, kiertäen pohjoisen kautta itään, väistäen varsinaisen keskustan. Lopulta, 8–9 kuukauden kuluttua ensimmäisistä tapauksista, tauti leviää itäisiin osiin (missä itse nykyisin asun), varsinaiseen keskustaan (City) sekä joen eteläpuolelle. Tuolloin, vaikka lännessä ja pohjoisessa tapaukset ovat jo alkaneet vähentyä, ruttoon kuolee lähemmäs 10000 ihmistä viikossa. Kuitenkin, taudin juuri riehuessa juuri voimakkaimmillaan kuolemantapaukset kääntyvät laskuun, ja pahin kärki taittuu parissa kuukaudessa.
Nyky-yhteiskunnassa A-tyypin influenssa ei ole yhtä paha uhka terveydelle kuin rutto Defoen aikaan, jolloin antibiootteja ei ollut vielä keksitty (ja mikroskooppikin oli vasta tulollaan). Rutto kuitenkin levisi lähinnä kirppujen välityksellä paitsi niissä tapauksissa joissa tauti oli edennyt keuhkoihin, kun taas influenssa leviää erittäin tehokkaasti ihmisestä toiseen pisara- ja kosketustartuntana. Olisi aikamoinen riesa, jos joutuisi tässä soittelemaan ruuhkaisiin terveyspalveluihin kutsuakseen ensin jonkun todentamaan oireet ja sitten saadakseen tarvittavan lääkityksen. Puhumattakaan siitä, että vahingossa tulisi kuljettaneeksi taudin Suomeen, kun olen sinne muutaman viikon päästä lentämässä.
P.S.
Rutosta puhuttaessa, oli yllättävää lukea Internetistä että tauti on yhä
elossa Aasiassa, Afrikassa ja Amerikassa, ja tautitapauksia löytyy aivan
viime vuosilta; esimerkin vuoksi voisi mainita Madagaskarin
epidemian vuodelta 2008 ja oman "suosikkini", kuolleelta puumalta
tartunnan saaneen biologin.