<-- Vitellin Porsaat
> Etusivu > Zeuksiin Kartta
--> Kettujen Kreivi
Avasimme uuden session pätkimällä vähän lankoja varhaisemmista. Peli paisuu niin etteivät pelaajat eikä pj:kään tunnu enää tietävän että minne sitä ollaan menossa. Pelaajien innokkaan säätämisen tuloksena Zeuxis ehtikin sitten palata pitkähköltä matkaltaan jolle hän lähti "Kostoksen tuomion" lopussa.
Session alkupuoli meni tosiaan selittäessä lähinnä kykyihin liittyviä sääntöjä. Myönnän etteivät dokumentissani olevat säännöt ole mitään liian selvää tavaraa. Uudessa versiossa kirjoitan asiat selvemmin. Joka tapauksessa nämä voi jatkossa hoitaa sähköpostitse. Siten saa jopa parempaa palvelua, koska pj ei oikein ehdi kesken pelinkään kirjoittamaan niitä moninaisia kykyjä joita kaupungissa käytellään. Joten jos haluatte jatkossa hahmollenne jonkinlaisen kyvyn tai ominaisuuden jonka epäilette osuvan kykyjen piiriin, niin tiedottakaa. Mistä ja mitä, noin suurin piirtein. Sitten pj ottaa ideanne ja vääntää sitä ympäri kunnes sattuu. Toinen vaihtoehto on odottaa että kohtaatte sattumalta kiinnostavia kykyjä pelin mittaan.
Joka tapauksessa. Session alkupuolen kohokohtia oli lähinnä Deimoksen uljas yritys päästä bextropolislaiseen stratioottikouluun. Lyhyesti sanottuna hänet punnittiin harjoitusasein ja köykäiseksi havaittiin, joskin kohtaamisessa oli kyllä myös tiettyä toivoa.
Muissa uutisissa Zeuxiin miehet sitten värväsivät jälleen uutta verta seurueeseensa. Vielä Sasun Zenonin syvin olemus jäi arvoitukseksi, mutta nähtävästi hän on jälleen yksi uljas taistelija. Tämä on niin kuin pitääkin, sillä onhan taistelija menestyvän seurueen selkäranka.
Muuten se oli kyllä säätämistä, voi hyvänen aika. Seurue lankesi viimein ostamaan parannussahtia ja odotammekin jännityksellä mitä siitä seuraa.
Varsinainen tarina alkoi kun Zeuxis todellakin palasi kaupunkiin. Hän kertoi kernaasti suojateilleen urhoollisesta matkastaan; kun hän katosi tuona kohtalokkaana yönä Kostoksen ruumiin kera ei kukaan muu kuin pj saattanut arvatakaan minkä salaisuuden omituinen käytös kätki.
Zeuxis oli vienyt elottoman Kostoksen metsään, sinne kiviröykkiöön haudatakseen. Omista syistään hän näes aavisti sen mikä sittemmin osoittautui todeksi: Kostos oli daimonin vallassa. Kun aurinko alkoi nousta elottoman ruumiin ylle irrottautui pää ruumiista ja yritti ryömiä pakoon. Zeuxiksen heikkous kävi koskettavasti ilmi hänen jähmettyessään kauhusta daimonin katseen alla. Niinpä tuo korkean velhouden sikiö pääsi kasvattamaan korvistaan siivet ja pakenemaan.
Tällöin kuitenkin ryhdistäytyi vanha fylaksi ja läksi ajamaan takaa hirviötä. Kuin ohimennen Zeuxis kertoi killan pöydässä jännittyneille kuulijoilleen siitä kuinka hän ilman lepoa tai unta juoksi neljä päivää kiinni petoa ennen kuin osui siihen lainaamallaan pelasgijousella. Totisesti jotakin mitä voi odottaa vain vanhalta fylaksilta.
Tämä tarina ei kuitenkaan ollut seikkailun pääasia; tässä vaiheessa pj jo uskoi ettei pelistä syntyisi seikkailua lainkaan. Zeuxis kuitenkin yllätti selväjärkisyydellään (äijä ei ole aivan turha selvin päin) ja olihan hänen oppipojillaankin toki jotakin lisättävää; oli näes niin että Zeuxiin poissaollessa oli seurueen työnantaja, prelaatti Panagiotis osoittanut luonnotonta kiinnostusta Kostoksen ruumiin viimeisen leposijan sijaintiin.
Neuvoteltuaan Zeuxiin kanssa sankarimme tulivat vakuuttuneiksi siitä että prelaatti tiesi mustan seikkailijan olleen daimonin vallassa. Ruohonjuuritasolla kun ovat, eivät he tietenkään kyenneet ymmärtämään koko kuvaa joka yhdistää prelaatin riivattuun roistoon. Tässä he osoittautuivat (Zeuxiin tuella) selväjärkisemmiksi kuin aikoihin ja tekivät kuten Conankin olisi tehnyt: pakenivat kaupungista. Parempi antaa tilanteen rauhoittua eikä sekaantua asiaan joka ei kuulu heille.
Itse seikkailu lähtikin tästä. Zeuxiin vihjeen ansiosta seikkailijat ostivat kartta-maahiselta arvokkaan kartan joka veisi heidät aarteen luo. Hukkaamatta aikaa sankarimme nousivat laivaan ja suuntasivat matkansa kohti Numinaa, pohjoista ystävyyskaupunkia.
Tiiviiden neuvotteluiden (lue: säätämisen) perästä sankarimme päätyivät soutamaan itsensä perille, saaden siten alennusta matkan hinnasta. Luulenpa että olisi jäänyt tekemättä jos Deimos mainemiehenä harrastaisi groupieita jotka olisi myös pitänyt saada kyytiin.
Ilman sen kummempia kommelluksia sankarit saapuivat Numinaan, jossa Phoboksen temppelin ja tyrannin palatsin kaksoiskupolit ottivat heidät vastaan. Täältä eteenpäin he olisivat kuitenkin kartan varassa, kartan jota he ymmärtävät vain osittain ja jonka pj proppaa jahka ehtii. Saa nähdä miten käy.
Deimos se laivalla airoa vaivaa, miehissä rakkoja käsiinsä kaivaa. Ei ole hopeaa, kultaakaan muuta jolla matkansa maksaa saattaisi nuuka! Zeuxiin pojat ne airoa vaivaa!
Mutta mutta, se sessio: Zeuxiin kartta oli homman nimi, ja kartan perässä lähdettiin. Säädimme alkuun jonkin verran ennen kuin Rapiér jäi kaupunkiin harjoittamaan joustaan (J-P oli poissa) ja muut lähtivät kartan perässä. Kartta itse oli erityisesti varsinainen proppaustaidonnäyte jota hämmästeltiin hillitysti.
Kuukautta myöhemmin Rapiér kyllästyi odottamaan Numinassa. Kaupunki oli köyhä ja ikävä ja peloissaan örkkien takia. Eikä mitään sanaa tuntunut kuuluvan Zeuxiin miehistä. Hänen päätökseensä lähteä epäilemättä vaikutti myös se kun sankarimme törmäsi ereyksissään sotkemaan Phobos Alekratoksen kulkueen juovuspäissään. Ymmärrettävästi Rapiér ei jäänyt odottelemaan, vaan palasi Bextropolikseen mitä pikimmin.
Nyt tietysti kysytte että mitä tapahtui muille Zeuxiin miehille. Deimos? Glafkos? Nuori Zeno? No, kysykää vain mutta minäpä en kerro. Palaan asiaan jahka he palaavat.
<-- Vitellin Porsaat
> Etusivu > Zeuksiin Kartta
--> Kettujen Kreivi