<-- Kostoksen Tuomio
> Etusivu > Vitellin Porsaat
--> Zeuksiin Kartta
Mutta, mutta. "Vitellin porsaat" tosiaan löysi päätöksensä. Edellisen session jäljiltähän seurueemme oli valmistautumassa matkaan kohti Vitellin kylää vajaan viiden päivän matkan päässä kaupungista. Kylä on Bextropoliksen basileian - hallitun maan - reunamilla ja avunhuuto johon tässä koko ajan on yritetty vastata kuului tosiaan sieltä. Hämäläiset varastivat kyläläisten sikoja ja meinasivat viedä leivän suusta.
No, Zeuxiin miehet vyöttivät itsensä nyt kun saivat laitettua syrjään tuon rosvojoukon johtajat (tämä väliepisodi muuten on niin erillinen että taidan antaa sille oman nimen; laulakoon rapsodit "Kostoksen tuomiosta") ja lähtivät pienen säätämisen jälkeen kohti Vitelliä. Aseinaan heillä oli vain urhea mieli, ylimitoitettu itsetunto ja hatara käsitys siitä että hämäläiset ovat "jonkinlaisia hämähäkki-ihmisiä". Niin, oli heillä myös teräviä miekkoja, keihäitä ja muita pistäviä esineitä. Voittajia alusta asti.
Seurue saapui kommelluksitta kylään matkattuaan kevyesti viisi päivää. Siellä heitä kohtasi kuitenkin kauhistuttava uutinen: sikojen lisäksi hämäläiset olivat nyt kaapanneet ihmislapsen. Kyläläiset olivat juuri tekemässä riittejä poisnukkuneen tyttölapsen muistoksi (turha lienee sanoakaan ettei hämäläisten huostasta ole paluuta) kun sankarit saapastelivat kylään. Erityisesti tämä kipristeli tietenkin Zeuxiin miesten varpaita koska he eivät olleet varsinaisesti pitäneet kiirettä asian kanssa. Mistäpä he olisivatkaan tienneet että Analoksen pyyntö oli niin kiireellinen!
Seikkailu kohosi kohti kliimaksiaan (oudosti kyllä sana tarkoittaa Akaijan kielessä, koineessa, portaita) kun Deimos ja Rapiér istuivat odottamassa Plutonin riittien päättymistä. Esitän käydyn sananvaihdon parafraasina:
- Tämä muistuttaa minua sisarestani, sanoi Deimos. Hänen siskonsa sai surmansa varjo-olentojen kynsissä. Tämä sai nuorukaisen aikanaan hakeutumaan theriitin oppiin. - Meidän on pelastettava tuo tyttö, tuli mitä tuli!
- No ethän sinä pystynyt sitä siskoasikaan auttamaan, tokaisi siihen Rapiér. Äijä on jo yli kolmikymppinen entinen suutari ja muukalainen Akaijassa. Eipä arvannut minkä suuttumuksen harkitsemattomuuttaan päälleen saattoi.
Tässä välissä on muistutettava että peli tosiaan kertoo tarinaa varhaisemmasta ajasta ja sankaruudesta. Niin Akaijan kulttuuri kuin todellisuuskin on kiihkeämpi ja tietyssä määrin värikkäämpi kuin mitä tavallisesti näkee. Pelimme kertoo tarinoita nietzcheläisistä sankareista jotka ovat sankareita voimansa ja tahtonsa, eivät sydämensä tähden.
Niinpä kiihkeän nuorukaisen reaktio ei ollutkaan yllätys. Hän yritti hillitä itseään, mutta epäonnistuttuaan vaati anteeksipyyntöä ja tehosti vaatimustaan nyrkillä. Rapiér, joka muukalaisena ei ymmärtänyt asian vakavuutta, pahensi tilannetta huonosti valituilla sanoilla. Ei aikaakaan kun keihäs jo lennähti Deimoksen käteen.
Mutta vasta kun kolmas loukkaus vieri Rapiérin hampailla iski Deimos. Hänen keihäänsä väisti raivottarien siunaamana toisen rintapanssarin ja hakeutui pehmeään vatsanahkaan. Vasta vetäessään keihästään ulos ja nähdessään toverinsa lyyhistyvän maahan hän tajusi mitä oli tehnyt.
Tällä välin kyläläiset olivat kerääntyneet tuijottamaan tulokkaiden verivihaa. Tajuttuaan tekonsa vakavuuden Deimos teki murtunein mielin parhaansa tyrehdyttääkseen verenvuodon liki kuolettavasta haavasta. Kylän parantajanaisen avulla hän kykenikin siihen (kiitos Tyrmien&Traakkien pöhkön sääntöjärjestelmän).
Vain aika voi näyttää mitä tämä tapahtumasarja voi merkitä. Selvää on, että ristiriita miesten välillä oli kytenyt jo jonkin aikaa. Seurue on muuttanut muotoaan nopeasti ja vanhat toverit hajaantuneet taivaan tuuliin. Epäilykset ja riidat ovat kalvaneet Zeuxiin miehiä. Uudet tulokkaat, vapautettu orja Glafkos ja muukalainen Rapiér ovat olleet kuin hiertävät kivet Deimoksen idealismiin taipuvaiselle mielelle.
Kun Rapiér oli laskettu vuodelepoon yrittivät Deimos ja ehkä vähän pelokas Glafkos ratkoa hämäläisten ongelmaa. Ihmishämähäkit olivat varastaneet sikoja kylästä mahdollisuuksiensa mukaan. Tyttölapsi oli kaapattu tämän vaellettua yksin metsän siimekseen.
Sankarimme onnistuivat löytämään lapsen kera paenneiden hämäläisten jäljet läheltä paikkaa jossa tyttö oli kaapattu. Alkumatkasta Deimoksen tottuneeseen silmään oli selvää että tyttö oli vielä ollut hengissä, niin tämä oli rimpuillut. Hämäläisiä oli kuitenkin ollut ainakin kaksi, eikä lapsi ollut saattanut paeta.
Jäljitettyään hämäläisiä syvemmälle metsän siimekseen Deimos ja Glafkos tulivat pienelle jalavain varjostamalle aukiolle jossa jäljet kävivät omituisiksi. Aluskasvillisuus oli tallattu taajalta alueelta ja ruohonkorret olivat sotkeutuneet hämähäkinseittiä muistuttavaan valkeaan rihmaan. Mutta mikä pahempaa, Deimos kadotti jäljen! Huolimatta siitä että hän etsi tuntikausia läheltä ja kaukaa ei theriitti (akaijalainen metsämies) saattanut löytää jälkiä enää uudelleen. Voi olla että hämäläiset olivat tehneet jotakin lapselle ja jatkaneet matkaa varovaisemmin.
Sankareiden ei auttanut muu kuin palata takaisin kylään. Rapiér voi jo paremmin (kiitos tämän kummallisen sääntöjärjestelmän) ja pyysi anteeksi Deimokselta ymmärtämättömyyttään. Molemminpuolisten anteeksipyyntöjen saattelemana asia peitettiin matalaan hautaan. Aika näyttää tuleeko se taas esiin kun Rapiérin ymmärtämätön nenäkkyys tai Deimoksen psykoottinen kiihko ajavat toisen veritekoihin.
Nyt Zeuxiin miehet olivat kuitenkin neuvottomat. Miten erosivatkaan heidän toimensa nyt siitä kun he viime sessiossa huolella suunnittelivat ansan noille mustille seikkailijoille, Kostokselle ja Nikolaulle! Kun eivät parempaakaan keksineet he lähtivät metsään yötä myöten uhmaamaan pimeää ja hämäläisiä. Jostakin he olivat kuulleet näiden olevan älyllisiä ("Suunnilleen yhtä älykkäitä kuin Rapiér." oli kääpiö Hrotgarin arvio.) ja halusivat keskustella niiden kanssa.
Läpi yön sankarimme kulkivat metsää ristiin rastiin, polttaen soihdun toisensa perään. Viimein he sytyttivät nuotion sille samaiselle paikalle jossa kadottivat hämäläisten jäljen viimeksi. Kun ei tuli auttanut hämäläisten houkuttamisessa koettivat he huutamista. Kun ei huutaminenkaan auttanut sammuttivat he nuotion. Ja viimein yön viimeisinä tunteina ne tulivat.
Vain yht'äkkinen rapina ympäröivissä puissa vihjasi Zeuxiin miehille että heidät oli piiritetty. Seuraava keskustelu oli selkäpiitä karmiva, päätellen siitä että sekä Glafkos että Rapiér antoivat puhemiehen hoitaa asiansa ilman että puuttuivat harkitsemattomasti keskusteluun. Epäilemättä syynä oli pj:in onomatopoeettinen, Klonkku-imitaatiota muistuttava äänenkäyttö. Olen minä sitten hyvä näiden epäihmisten kanssa (niin, kuka muistaa vielä GHAZUG!-örkit?).
Sankarimme oppivat neuvotellessaan hämäläisten kanssa että nämä olivat ryöstäneet sikoja ja nyttemmin ihmislapsen ruokkiakseen hallitsijaansa, Myrkkyseitikkiä. Vaikka oli hiuskarvan varassa etteivät hämäläiset olisi päättäneet tehdä selvää seikkailijoista (jotka muuten kerrankin uskoivat olevansa alivoimaisia), nämä onnistuivat kuitenkin selvittämään nokkelalla sanankäytöllä mitä oli koko "Vitellin porsaiden" takana.
Monia kysymyksiä jäi tietenkin vastauksetta tässä maagisessa, yöllisessä keskustelussa puihin piiloutuneiden hirviöiden kanssa. Hämäläiset lupasivat kuitenkin palata asiaan "ensilumen tultua".
Vielä, kun luulivat jo välttäneensä vaaran, olivat sankarimme vähällä joutua itsekin Myrkkyseitikin ruoaksi. Hämäläiset nimittäin vaativat heiltä 'tullin' ennen kuin suostuivat päästämään ihmisiä kynsistään. Jälleen sanavalmis neuvottelu (lähinnä Deimoksen taholta; hankala uskoa että äijällä on karisma 7) kuitenkin vältti vaaran ja Deimos kävi auringon jo valmistellessa nousemista hakemassa kylästä muutaman sikapossun joilla osti toveriensa hengen.
Deimoksella oli kyllä vähän pala kurkussa palatessaan kylästä. Aurinko nimittäin nousi jo hänen ollessaan puolessa matkassa, eikä ollut ollenkaan varmaa jäisivätkö hämäläiset odottamaan luvattuja sikoja. Nämä pysyivät kuitenkin sanassaan ja Deimos saattoi tehdä vaihdon. Mielenterveysheittoja ei ikävä kyllä tueta sääntöjärjestelmässä, mutta en epäile etteivätkö sankarimme heräisi kylmään hikeen muistaessaan hämäläiset. Nimittäin auringon ensisäteiden valossa he viimein näkivät nämä jo kolme sessiota hypetetyt hirviöt elävänä.
Pehmeänä höllyvä ruumis, mahdottoman pitkät kovakuoriset raajat. Ihmismäinen koko, mutta ei lainkaan niskaa. Harmaa nukkamainen karva joka peittää koko olennon ruumiin. Ja ne silmät... parempi olla puhumatta niistä. Mutta koskematta ihmisiin hämäläiset laskeutuivat ketterästi alas puistaan ja palasivat sikojensa kera takaisin syviin metsiin.
Mikään ei ehkä ratkennut asian suhteen lopullisesti, mutta vähän se selkisi. Ja ehkä Zeuxiin miehet oppivat ettei kaikki tässä maailmassa ole sellaista että he voisivat sen muuttaa...
<-- Kostoksen Tuomio
> Etusivu > Vitellin Porsaat
--> Zeuksiin Kartta