<-- Örkkiä Vastassa
> Etusivu > Kostoksen Tuomio
--> Vitellin Porsaat osa 2
Jäätyään ilman moraalista selkärankaansa, Nikonia, Zeuxiin miehet joutuvat etenemään moraalisten pohkeiden, Deimoksen, voimin ryömimällä. Kuten muistamme käsillä ollut Tyrmien&Traakkien moraalinen dilemma oli, "mitä tehdä vangituilla maantierosvoilla?" Kiitos Deimoksen päättäväisen talouspoliittisen asenteen ei opportunistinen vapautettu orja Glafkos eikä mystinen miekkamies Rapiér kyennyt horjuttamaan linjaa niin paljon että miehet olisi myyty orjuuteen.
Sen sijaan he päättivät käyttää rosvoja ovelan ansan syöttinä, ansan jonka oli tarkoitus vangita maantierosvoja johtanut kauhea kaksikko. Sankariemme teoriahan asiasta oli se että rosvojen johtajat, joiden nimet he tiesivät, olisivat samaiset 'mustat seikkailijat', Kostos ja Nikolau, jotka pitivät tapanaan kerskua teoillaan seikkailijain killassa.
Niinpä palattuaan kaupunkiin kolmikko (Hrotgar ja Nikon asettuivat mukavasti EPH-limboon seikkailun ajaksi kuten D&D:ssä kuuluukin) ryhtyi säätämään ansaansa. Tämä oli sitä sankarillista säätämistä johon roolipeleillä on ajoittain tapana vajota, mutta olipahan hauskaa. Mielestäni on yksi sun hailea tuleeko lysti jouhevasta juonesta vai kalaverkosta tinkimisestä, kuten tällä kertaa.
Vähänpä kolmikko tiesi että Kostos, joka oli kokenut seikkailija ja kauhea tappaja eikä mikään idiootti, haistoi ja ymmärsi heidän ansansa. Sankariemme pakkauduttua ansaverkkoineen ja vankeineen syrjäiseen vajaan, johon heidän oli tarkoitus houkutella saaliinsa, kävikin niin että metsästäjistä tuli saaliita. Totisesti oli lähellä tulla loppu Zeuxiin miehille kun Kostos ja Nicolau tuikkasivat heidän vajansa tuleen!
Tässä kohtaa ei mikään olisi pelastanut sankareita, ellei piruilla olisi eräänlaista eläimellistä nokkeluutta puolellaan. Saivat nimittäin inspiroituneen ajatuksen palattuaan kaupunkiin ja roijasivat Papaniklaan täyshoitolasta esiin vanhan Zeuxiksen joka siellä tapansa mukaan kalisutteli viinipikaria. Ottivat miehen mukaansa ja vastoin kaikkea todennäköisyyttä saivat hänet taistelemaan puolellaan tuona kohtalokkaana yönä. Ei muuten tullut minulle mieleenikään aikoinaan että Zeuxis olisi näinkin oleellinen osa tätä kampanjaa...
Totisesti, mitä epäilystä nuorella Rapiérilla sitten olikin vanhan fylaksin kyvyistä taatusti karisi tuona yönä. Kun sankarimme havahtuivat nuotioon vajansa nurkalla olisi ollut jo taatusti myöhäistä. Kostos oli jo ovella ja kuullessaan sisältä liikehdintää heitti oven auki ja sinkosi vajaan 'Akhaijan tulta'. Eikä kukaan olisi saattanut tulla hänen ohitseen, sillä Kostos oli julma tappaja ja tunnettu myrkyllisistä veitsistään.
Mutta silloin Zeuxis, tuo sankariemme satunnainen sponsori, näytti kyntensä. Kauheasti huutaen hän talloi yli liekkien ja rynnisti ulos kohdatakseen Kostoksen miekkansa terällä. Eikä aikaakaan kun hänen vanavedessään syöksyivät ulos myös Zeuxiin miehet.
Taistelu oli kauhea, sillä Zeuxiin kanssa yht'aikaisesti väkevä Nicolau ryntäsi pyromaanisista puuhistaan liittyäkseen taistoon. Kiivas (no, D&D-mitassa) taistelu seurasi, taistelu jossa vanha fylaksi otti mittaa mustasta theriitistä. Kostos käytti kaikkia temppujaan horjuttaakseen haarniskoitua vastustaan, mutta kuin maahan juurtuneena Zeuxis otti vastaan potkut polviinsa ja kuristavat kädet jotka hamusivat otetta hänen nivelistään.
Tuskin huomasivat nämä kaksi ympärillään riehunutta taistelua kun mittelivät toisiaan. Kumman haluttomasti Zeuxis käytti vaskista (käydäkseni runolliseksi) teräänsä, mutta käyttipä kuitenkin. Kun Nicolau kaatui ja taistelu näytti voitetulta yritti tuo lähes yliluonnollisen ketterä Kostos vielä pakoon pimeyteen. Vaan Deimos, joka odotti moista oveluutta, oli valppaana ja käytti keihästään pakoon heittäytyvää theriittiä vastaan. Maahan naulittuna tuo musta mies vuoti kuiviin, ja hänen verensä jäi siis Deimoksen kontolle (fragi! fragi!)
Vasta näiden dramaattisten hetkien jälkeen huomattiin että vaja oli kärvistymässä kokonaan. Urhoollisesti vaarantaen henkensä Deimos ja Glafkos syöksyivät sisään pelastaakseen... kalaverkon jonka olivat virittäneet vajan kattoon. Rapiér pelasti sillä välin heidän vankinsa ja säästi nämä hengiltä palamiselta.
Leppoisa loppukevennys seikkailunpätkälle saatiin kun Deimos lupautui rakentamaan omin käsin uuden vajan palaneen tilalle. Seesteisinä päivinä jotka seurasivat hän ja Hrothgar näyttivät sitten kyntensä talonrakennusbisneksessä, antaen aiheen Bextropoliksen kaduilla kaikuvaan uuteen pilkkalauluun:
Zeuxiin pojat ne lankkua laittaa, rappua hakkaa ja nauloja taittaa. Ei ole örkkiä, petoa suurta surmata heidän ei rosvoa muuta! He rappua hakkaa ja lankkua laittaa!
<-- Örkkiä Vastassa
> Etusivu > Kostoksen Tuomio
--> Vitellin Porsaat osa 2