<-- Harmaahaukan Linna I
> Etusivu > Troiluksen Kauppamatka I
--> Cezarin Ylpeys
Pj:n satunnaisen huomautuksen innoittama Troilus (jonka suonissa virtaa kauppiaan verta) tuli siihen tulokseen että parhaiten Ketun Kaivarit skorettaisivat Harmaahaukan linnasta tuomillaan elävän puun kappaleilla, jos he myisivät ne suoraan maagille joka tarvitsee niitä. Kauppias Gerondaz olisi maksanut 10 kultarahaa puhtaasti sillä hypoteesilla että saisi ne myytyä myöhemmin. Maagien kanssa kaupan käyminenhän on kovin epävarmaa jos ei ymmärrä magian päälle ja seuraa maagien projekteja.
Joka tapauksessa muutamaa yli mennyttä kontaktiheittoa myöhemmin sankarimme saivat tietää, että Spatharsian kaupungissa tällainen elävää puuta himoitseva maagi todellakin asui. Massiivinen matkavalmistelu (ts. säätäminen, sanan positiivisessa merkityksessä) alkoi välittömästi. Pian kävi ilmi että jos mielivät saapua kaupunkiin hyvissä ajoin täytyi prospektiivisten kauppiaiden uhmata Pangaian hampaina tunnettua kalliolouhikkoa pian Bextropoliksen basileian eteläpuolella. Heti sen jälkeen sisämaahan päin sankarimme tiesivät sijaitsevan salaperäisten mustien kukkuloiden. Molempien luonnollisten esteiden kiertäminen pidentäisi matka-aikaa merkittävästi.
Ilman sen suurempaa stressaamista sankarimme lähtivät matkaan. Stavros, Ko-Buurialainen theriittimme, näytti viimein kyntensä oppaan ominaisuudessa. Kun tie päättyi ja villi erämaa alkoi ei hän epäröinyt tahi johtanut harhaan matkalaisia.
Troiluksen seurue suunnitteli matkaavansa ennen mustien kukkuloiden kuin hampaiden ylitse, ajatellen kai että tuttu vaara on parempi kuin tuntematon. Käytännössä paikan päällä he pyrkivät seuraamaan kukkuloiden ulommaista laitaa nousematta niiden puuttomalle laelle.
Matkalla heidän kimppuunsa kuitenkin hyökkäsi neljä 'ulvojaa', jotka tulivat hampaiden louhikosta. Nämä olivat kauheita, ponin kokoisia hirviöitä joiden nahkaa peittivät pitkät piikit. Georges johti toverinsa epätoivoiseen puolustukseen, mutta hirviöt olivat liian hurjia, liian kauheita heille.
Juuri kun näytti siltä että toivo olisi mennyt toverukset kuitenkin kuulivat mustilta kukkuloilta salaperäistä musiikkia joka tuntui kauhistuttavan ulvojia. Yhdistettynä seurueen vapaamieliseen tulen käyttöön tämä sai hirviöt pakenemaan takaisin louhikkoon.
Troiluksen karavaani ei kuitenkaan jäänyt kohtaamaan pelastajiaan, vaan pakeni paikalta. He matkasivat väsymättä läpi yön, paeten niin kukkuloita kuin louhikkoakin. Viimein he kohta kolmatta päivää matkattuaan pääsivät pakoon ansasta kohtaamatta matkalla ristinsielua.
Muuten matka sujui rauhallisesti, ja seurue päätyi viimein Spathaarsian kaupunkiin. Tämä pieni kaupunki oli hävinnyt sodassa lakedaimonilaisille parikymmentä vuotta takaperin ja joutunut purkamaan muurinsa sodan päätyttyä. Nyttemmin muurikivet muodostivat korkean röykkiön joka oli ensimmäinen merkki kaupungista seurueen tullessa pohjoisesta.
Ilman suurempaa epäröintiä seikkailijat menivät kohtaamaan maagi Zomuista, jonka olivat kuulleet olevan kiinnostuneen elävästä puusta. Tämä kutsui heidät pian asian kuultuaan sisään taloonsa neuvottelemaan hinnasta.
Tässä asiassa Troilus pääsi näyttämään millä vaa'alla hänen taitonsa punnitaan. Sen mitä pyysivät miehemme saivatkin puusta, joten matkan voi sanoa olleen menestyksen. Itse maagi Zomuis osoittautui melko miellyttäväksi ja hyväntahtoiseksi mieheksi, joskaan sankarimme tuskin ymmärsivät kaikkia hänen puheitaan. Lienee totta kun sanotaan maagien tulevan pian hulluiksi hengittämistään höyryistä.
<-- Harmaahaukan Linna I
> Etusivu > Troiluksen Kauppamatka I
--> Cezarin Ylpeys