<-- Cezarin Ylpeys
> Etusivu > Garumin Pidot
--> Harmaahaukan Linna II
Mutta, mutta; pelasimme tuossa viime sunnuntaina sen ylimääräisen session nuorimman veljeni Jarin avustuksella, ja ajattelin tässä muistaessani mainita siitä. Sessio oli varsin intensiivinen ja tapahtumarikas, joten siitä kannattaa tietää jos haluaa pysyä kärryillä keskiviikkona, luulen ma.
Sessio alkoi hyväntahtoisella säätämisellä. Nähtävästi seurueella oli hankaluuksia löytää kiintoisaa tekemistä, sillä Georges sai hämmästyksekseni ylipuhuttua muut valmistamaan viimein tämän hänen suunnittelemansa kestityksen Harmaahaukan linnan kuninkaalle, minotauri Locus Garumille. Luonnollisesti ruokalajien ja ohjelman suunnittelu söi kivasti aikaa. Vähemmän kumma kyllä kerrattiin tapoja, eikä kellään tuntunut olevan kokemusta kuninkaiden kestitsemisestä.
Oli miten oli, "Garumin kestit" saivat jäädä syrjään pieneksi hetkeksi kiitos velho Spiron. Hän osoitti ainakin pj:lle että miten paljon hän välittää tovereistaan ja näiden suunnitelmista lähtemällä muiden hioessa kestejä haahuilemaan kaupungille. Summassa Bextropolikseen myöhään illalla yksin tarkoituksenaan eksyä hämmentyneenä. Ihmekös tuo jos häntä ei alkanut kuulua takaisin.
Sillä aikaa kun muut siis kiistelivät siitä montako lammasta Garumille teurastetaan taiteellinen kontrapunkti iski ja Spiro kaapattiin laittomien orjakauppiaiden toimesta. Terävänä tyyppinä hän paljasti näille olevansa velho ja että hänen ystävänsä ovat köyhiä. No, Spiro heitettiin muiden orjien kanssa tyrmään, kaikesta päättäen Vääräsopen kellarissa. Sikäli kuin Spiro arvasi mitään aikoivat häntä pahoinpidelleet valapatot kutaleet salakuljettaa hänet johonkin kaupunkiin jossa velhoja orjuutetaan.
Menihän siinä aikaa, mutta ennemmin tahi myöhemmin sankarimme hoksasivat että jotakin oli vikana kun ei Spiroa näkynyt, näkymättömänä tahi muuten. Se oli varsinaista uskollisuutta kun he sitten jäljittivät (kiitos Theronin ylivahvojen kontaktiheittojen) orjakauppiaan asuntoonsa...
Epävarmuutta epäilemättä aiheutti pirullinen pj joka tähän mennessä oli lähtenyt siitä että Spiro ja muut orjat luulivat olevansa Vääräsopessa. Näinpä tietysti tätä luulivat muutkin, ja vasta käytyään konferenssissa Papaniklaan kanssa alkoivat epäillä että ei se voi Vääräsoppi olla.
Theriitti Mikiksen asiantuntevalla avustuksella sankarimme joka tapauksessa pistivät lopun "Spiron harharetkelle" hyökkäämällä orjakauppiaan ja hänen vartioidensa kimppuun ja päihittämällä nämä helposti. Mikään täydellinen hukkareissu tämä ei kuitenkaan ollut, sillä paitsi kurkistusta Bextropoliksen alamaailman todelliseen tilaan sankarimme värväsivät orjien joukosta kokin ja jonglöörin seurueeseen joka oli menossa jututtamaan Garumia.
Tässä vaiheessa palasimmekin sitten tähän Garumin pito-kysymykseen. Sankarimme olivat onnistuneet värväämään erittäin pätevän rapsodin hoitamaan viihdytystä juhliinsa. Satyyrikokkinsa avustuksella he saivat juhlatarpeet näpsäkästi kasaan ja läksivät kohti Harmaahaukan linnaa merkittävästi kevyemmin rahapussein varustettuna.
Itse juhla oli toisaalta erittäin jännittävä ja kiinnostava ja toisaalta varsin tapahtumaköyhä. Sankarimme istuivat vähän tuolin reunalla koko ajan peläten että minotauri loukkaantuisi jostakin ja söisi heidät suihinsa. Tilanteita jotka aiheuttivat hien helmeilyä käytännöllisempien tovereiden otsalla epäilemättä aiheutui useampiakin. Siitä huolimatta kestit menivät hyvin eikä isäntä Georges tehnyt mitään suuria virheitä. Kuten sanotaan, minotaurit ovat aivan kuin ylikasvaneita lakedaimonilaisia, ja lakedaimonilaiset tavat ovat selvät kelle vain miehuulliselle miehelle, kuten myös sanotaan.
Menemättä yksityiskohtiin riittää todeta että Georges sai Garumilta mitä halusikin - tai ainakin lupauksen tulevasta. Yöllä hän kohtasi ohimennen Hhl:aa vainoavan ketun, liekö sitten merkki kreiviltä. Kaikkiaan oikein veikeä seikkailu ja jää epäilemättä mieliin joksikin aikaa.
<-- Cezarin Ylpeys
> Etusivu > Garumin Pidot
--> Harmaahaukan Linna II