Vapaalla: Kalassa

Veden yllä lentelee lokkeja, mistä voi päätellä että pinnalla ui pieniä kaloja. Hyvällä onnella niiden perässä on paikalle tullut myös isompia vonkaleita.

Nämä pienenpienet perhot imitioivat hyönteisiä. Haukea taas kalastetaan sen saaliskaloja matkivilla, 15-25cm pitkillä perhoilla. Hauet pitävät kirkkaista, näkyvistä väreistä.

Heittäminen on taito- ja taiteenlaji. Talvella perhokalastusseurat harjoittelevat palloilu- tai uimahalleissa omilla vuoroillaan.

Saaliiksi saatiin yksi norssi eli kuore. Kurkulta tuoksahtava kala laskettiin takaisin kasvamaan.

Me@tktl kävi Vanhankaupungin suvannossa tutustumassa perhokalastukseen Jarmo Hurrin ja Pasi Rastaan kanssa. Bussi 71 vie Kumpulasta suvannolle muutamassa minuutissa, ja ensin pitää käydä Meri-infossa. Tekniikan museon saarella sijaitsevassa infopisteessä myydään lupia, ja sieltä saa mukaansa Helsingin kalavesien kartan sekä erilaisia oppaita.

Sekä Pasi että Jarmo ovat kalastaneet pitkään. Pasin päälaji on pilkkiminen, mutta viime kausi jäi Helsingissä vain kahden kuukauden mittaiseksi. Jarmo pyrkii tekemään vuodessa muutaman reissun kauemmas ja käymään päiväretkillä lähempänä olevilla koskilla. Seuraavan kerran teltta pakataan juhannuksen jälkeen, silloin suuntana on Tenojoki.

Pasi pyrkii viettämään kalassa yhden päivän viikossa, ja hän on tänä keväänä jo ollut perhokalastamassa Etelä-Ruotsissa Mörrum-joella.

Saalis ei ole pääasia

Mörrumilla neljän hengen seurue sai yhteensä kolme kalaa, joista päästiin syömään.

- Jotkut kyllä kalastavat istutusten jälkeen suoraan kylmälaukkuun, Jarmo kertoo.

- Vantaanjoen kalat ovat niin levän makuisia, että lasken ne aina takaisin, Pasi toteaa.

Jarmo kertoo pitävänsä perhokalastuksessa kolmesta asiasta: Perhojen sitomisesta, perhon heittämisestä ja kalan syömisestä, silloin kun sen sattuu saamaan vaikkapa puhtaasta Lapin joesta.

Perhokalastuksessa onnellakin on osuutensa - Tenolta ei viikon kalastamisella saa välttämättä yhtään lohta. Erilaisille lohille on kuitenkin omat nimityksensä. Alle kolmekiloinen, vuoden meressä viettänyt lohi on titti, sitä suurempi on jalka, ja lohi on jo aika iso. Sitäkin suurempi on suurlohi.

- Sellaista me ei olla nähty.

Vanhankaupungin suvannossa ei ole ruuhkaa arkipäivänä, mutta esimerkiksi Kymijoella voi joutua odottamaan kolmekin tuntia ennen kuin pääsee heittämään vartiksi. Perhokalastus on Suomessa ainoa kasvava urheilukalastuksen laji.

Luontotietoutta ja välineitä

- Kun liikkuu hiljaa, näkee paljon otuksia, muun muassa minkkejä, Jarmo kertoo.

Sekä Pasilla että Jarmolla tuntuu olevan runsaasti tietoa sekä joista että kaloista. Taitava kalamies näkeekin veden pinnasta mihin kohtaan kannattaa heittää. Esimerkiksi kivien juurella virtausta on vähemmän, joten kalat viipyilevät siellä.

Perhokalastus on välinelaji, ja jotkut keskittyvätkin pelkästään perhojen sitomiseen. Perhojen materiaaleina voidaan käyttää esimerkiksi höyheniä, ohuita metallilankoja ja riikinkukon sulkien siikasia, mutta myös täysin synteettisiä materiaaleja.

Myös vapoja tehdään itse, vaikka kaupasta saisi paremman halvemmalla. Jarmo ja Pasi ilmoittavat, että kalan saaminen itse tehdyillä välineillä on paljon hienompaa kuin ostokamoilla.

- Hintaa ei lasketa, toteaa Pasi kustannuksista.

Ulkolajissa tarvitaan vaatteitakin: Yleensä kalastetaan joessa seisoen, silloin jalassa on kainaloon asti yltävät kahluuhousut. Pasin kalastustakin monista taskuista roikkuu mm. sakset ja mittanauha.

-  Tämä takki on miesten vastine naisten käsilaukulle, Pasi nauraa.

Sanna Kettunen