<-- Pako Sarkopoliista
> Etusivu > Trithanos Loukhos
--> Säätöä Turmsiassa
"Trithanos Loukhos, salmi joka erottaa Sarkoksen saaren mantereesta..." aloitti kapteeni Tsakakis kun häneltä kysyttiin vihdoin siitä uhasta jota hän pelkäsi niin että värväsi rohkeita miehiä avukseen. "Salmi on kapteenille vaikea paikka, sillä se asettaa hänet julman valinnan eteen: toisella puolen salmea näes ovat Sarkoksen kukkulat ja Mephistorin ahjo, jonka rinteillä suuret jättiläiset elävät ja vihaavat kaikkia ihmisiä. Vie laiva liian lähellä sitä rantaa ja jättiläiset heittävät sinua hetkessä liki laivan kokoisella kivellä, joka murskaa sen kuin munankuoren.
"Toisaalta, toisella rannalla odottaa loukhi, linnut jotka verenhimossaan lentämät merelle ja nokkivat miehistön hetkessä kuoliaaksi. Ainoa suoja niitä vastaan on heittää purjeet alas mastoista ja piiloutua lintujen katseilta niiden alle."
"Miten sitten olet selvinnyt salmen läpi koko tusinan kertaa?" Kysyi joku joukosta.
"Vasta yksitoista, tämä kerta täyttää tusinan." korjasi Tsakakis. "Kuulkaa siis, tämä on keinoni: koska en halua menettää koko laivaani, purjehdin niin lähellä itäistä rantaa kuin saatan kareilta, ja etsin sieltä salaisen merivirran joka kulkee salmen läpi. Sen löydettyäni miehet vetävät airot sisään ja laskevat purjeet niiden alle piiloutuakseen. Jään vain itse kannelle, koska kukaan muu ei löydä oikeaa reittiä karikoiden lävitse."
"Eivätkö linnut sitten hyökkää kimppuusi?" kysyi utelias.
"Hyökkäävät toki, mutta ne ovat tyhmiä ja territoriaalisia olentoja; jos laivassa ei näy kuin kourallinen ihmisiä, ei koko parvi hyökkää vaan vain yksi perhekunta laskeutuu korkeuksista. Jos silloin urhea miekkamies pitää linnut loitolla kun minä pidän peräsimestä, voimme päästä pakoon linnuilta jotka eivät seuraa meitä kauas merelle."
Näin selitti kapteeni Tsakakis seikkailijoillemme kun he tiedustelivat asiain oikeaa laitaa. Eikä heidän auttanut kysyä josko he olisivat niiden joukossa jotka piiloutuvat, sillä sillä varjolla he olivat päässeet laivaan että auttaisivat Tsakakista salmessa.
No, toimeliaita kun ovat, kävivät sankarimme hetikohta kiinni tuon lintukohtaamisen suunnitteluun. Asiaa varten valmistettuja verkkoja asetettiin ja suunnitelmia tehtiin siitä, mikä olisi kenenkin mitta ja tehtävä. Tärkeää oli, ettei laivan kimppuun hyökkääviä lintuja saanut surmata heti, vaan piti antaa ensin laivalle aikaa kulkea jonkin näkymättömän linjan yli jonka jälkeen muu parvi ei välittäisi laivasta. Muuten kohtaisi heitä kauhea kuolema kun tusinat linnut laskeutuisivat.
Selkeä ongelma, selkeitä ratkaisuja. Kanenas, ollen lempeä ilman ja veden elementalisti, tulisi parhaansa mukaan nopeuttamaan veden virtausta osallistumatta sotatoimiin. Toisin olisi itsensä Rhadamantioon ja nuoren Spiridonin, joka oli noussut pahaa aavistamatta laivaan Sarkopoliissa kuullessaan että hänen miekkansa olisi tervetullut.
Sitten tultiin jo salmeen. Sen itäisellä rannalla nousi korkeita kareja ja sakea sumu, kun taas lännessä kaukana sankarimme saattoivat nähdä usvan läpi suuria hahmoja jotka liikuskelivat rannassa. Tsakakis toimi niin kuin sanoi, ja heti kun virtaus löytyi piilotettiin miehen purjeiden alle. Tsakakis itse jäi pitämään laivaa virtauksessa.
Sitten linnut jo tulivat: Ensin tuskin kukaan saattoi erottaa niitä, niin korkealla ne lensivät. Veden kohina peitti niiden äänet kun suuret siivet iskivät yhteen parven kamppaillessa oikeudesta laivaan. Viimein kaksi linnuista lähti laskeutumaan, ja sankarimme näkivät ne tarkemmin. Näillä linnuilla ei ollut ollenkaan jalkoja, vaan neljä siipeä. Lisäksi niiden kaulat olivat luonnottoman pitkiä ja taipuisia kuin käärmeet. Kaikkea koristi mustakeltainen, pitkä ja voimakas nokka. Kokoa oli vaikea arvioida, mutta viimein Rhadamantios tuli siihen tulokseen että linnut olivat noin ihmisen kokoisia. Kanenas näki puolestaan jo kaukaa, että lintujen ympärillä parveili tiheässä ilmanelementaaleita.
Nyt oli niin, että Kanenas ja Rhadamantios olivat saaneet värvättyä miehistöstä kaksi rohkeaa miestä avukseen lupauksilla kunniasta. Nämä ottivat nyt keihäänsä ja laskivat ne odottamaan lintujen hyökkäystä. Spiridon liittyi miehiin, mutta Rhadamantios itse yritti lintuja jousellaan. Jokohan sydänalaa kouristi pelko, kun kävi selväksi että laivaa kiertelevät linnut olivat voittamattoman ketteriä huolimatta suuresta koostaan?
Sitten jo alkoi se hirmuinen taistelu, ja se on parempi jättää rapsodeille tai niille jotka olivat siellä. Yhä uudelleen linnut iskivät, kaataen miehiä siivillään tai raastaen näitä nokallaan. Jo ensi iskulla hirviöt surmasivat nuo rohkeat miehet, eikä itse Rhadamantioskaan ollut turvassa niiden hirmuisilta voimilta. Ainoa mikä pelasti theriitit oli lintujen loputon typeryys; yhä uudelleen onnistuivat ihmiset hämäämään hirviöiden rajoittunutta mieltä hulmuavalla viitalla tai kirkkailla kankailla.
Voisi kai sanoa epätoivoisen taistelun huipentuneen, kun Tsakakis loputtomalta tuntuneen ajan päästä antoi luvan lintujen surmaamiseen ja Rhadamantios hetkeä hukkaamatta loikkasi yhden selkään. Oli nimittäin niin, että sankarit yrittivät pudottaa verkkoja mastosta lintujen niskaan. Iliolainen theriitti käänsi epäonnistumisen voitoksi ja tarttuen köyteen tempaisi itsensä linnun kanssa hurjaan sylipainiin, jossa sen epäinhimilliset siivet nostivatkin molemmat korkeuksiin.
Se ei kuitenkaan ollut Rhadamantios, vaan tuo nuori Spiridon, joka surmasi linnut. Näes Rhadamantioksen sankarillisesti hämätessä yhtä linnuista iski Spiridon urhoollisesti yhteen toisen kanssa ja olisi siihen kaatunutkin, jos itse Tsakakis ei olisi puuttunut peliin. Yhdessä nämä kaksi saivat ahdistettua lintua niin, että se joutui putoamaan kannelle. Siitä olento oli helppo surmata, sillä jalkoja sillä ei ollut eikä mitään keinoa nousta ilmaan!
Kun tämä tapahtui, ravisti toinen linnuista yllättäen Rhadamantioksen irti julmalla nokkansa iskulla ja jätti tämän meren armoille. hurjasti rääkyen lintu iski kostoa Spiridonille, mutta silloin itse Hextor puuttui peliin: lintu sotkeutui toiseen niistä verkoista jotka varhemmin oli nostettu mastoon juuri tätä varten, ja iskeytyi huimalla nopeudella omaan kuolemaansa suoraan päin perää.
Rhadamantios puolestaan, hän oli kuolemassa. Mitä sitten liikkuikaan sankarin päässä (kyyninen "Taas?", ehkä?), viimeisillä voimillaan hän ui kiinni Tsakakiin kaleerin, Zefyyrin, keulaan ja tarttui parhaansa mukaan sen keskelle jottei laiva vain jättäisi. Eittämättä Rhadamantioksen silmissä jo sumenikin, mutta silloin viimein huomasi elementalisti Kanenas hänen ahdinkonsa ja osattiin miehistä rohkein nostaa jälleen laivaan.
Niin siis sankarimme selvisivät Trithanos Loukhoon vaaroista, ja pääsevät sitä myöten kokemaan uusia seikkailuita salaperäisessä Turmsiassa. Paljoa sessiossa ei tapahtunut (yksi taistelu vain), mikä saattaakin inspiroida minut jatkossa vaihtamaan kokonaan sääntöjärjestelmää. Eipähän toisaalta tarvitse pj:nä pohtia peliä yhtään eteenpäin, kun voi aina heittää jonkin taistelun väliin viivytykseksi.
<-- Pako Sarkopoliista
> Etusivu > Trithanos Loukhos
--> Säätöä Turmsiassa