Professori Jussi Kangasharju tutkii vertaisverkkoja

Tuore professorimme siirtyi Otaniemestä Kumpulaan Lyonin, Sophia-Antipolisin, Los Angelesin ja Darmstadtin kautta.

Jussi Kangasharju haki ja pääsi ylioppilaskirjoitusten jälkeen sekä TKK:lle että laitoksellemme.

-  En muista enää miksi menin sinne, mutta sinne menivät kaveritkin.

Opiskeluaikana Jussi halusi lähteä työharjoitteluun ulkomaille, ja Lyonissa Ranskassa vierähti viisi kuukautta. Kohta Suomeen paluun jälkeen tuli mahdollisuus lähteä vaihto-opiskelijaksi Ranskaan Eurecomiin, ja sitä kautta järjestyi myös paikka diplomityön tekoon University of Southern Californiassa ­Los Angelesissa.

- Kynnys lähteä ulkomaille ensimmäisen kerran on korkea, Jussi toteaa. Jos opiskeluaikana käy katsomassa maailmaan vaikka lyhyenkin aikaa, myöhemmin on helpompi lähteä uudestaan.

Vaihdossa Jussi oli innostunut tieteen tekemisestä, ja lähti valmistuttuaan kirjoittamaan väitöskirjaa Eurecomiin.

-  Aihe Ranskassa oli mielenkiintoinen ja ympäristö tuttu. Välimeri näkyi työhuoneen ikkunasta, Jussi kertoo.

Väitöskirjaansa Internet Content Distribution Jussi puolusti Tshernobylin muistopäivänä keväällä 2002.

Jussin erikoisalaa ovat vertaisverkot.

-  En ole usein törmännyt kyselyihin laittomasta musiikista. Vertaisverkkomalli on vain siirtymässä käyttäjille näkyväksi. Sisällöntuottajien pitäisi tajuta, että maailma on muuttunut. Warner Brothersilla on jo sopimus BitTorrentin kanssa – vertaisverkot ovat tapa jakaa isoja, hirveän suosittuja tiedostoja.

Alku-Internet oli rakenteeltaan vertaisverkko ja reititys toimii edelleen tällä peer-to-peer –periaatteella. Kun Napster tuli vuonna 2000, näkyi uusi tapa jakaa tietoa, vaikka mitään uutta siinä ei ollutkaan.

Jussi kertoo, että tietoliikennealalla tutkimukseen liittyy vahva käytännön komponentti. Alalla tapahtuu nopeita muutoksia: yksi Jussin väitöskirjan ideoista kaatui välimuistipalvelimien tuloon Internetiin.

Laitokselle Jussi tuli Darmstadtin yliopistosta, jonne yliopistouran valinnut mies lähti väitöskirjansa jälkeen.

- Suomesta ei keväällä 2002 saanut töitä. Teknokuplan puhjettua USA:han ei kannattanut lähteä niihin yliopistoihin joihin tuore post doc olisi silloin päässyt. Ohjaaja vinkkasi Darmstadtista, jossa oli juuri käynnistynyt Junior Professor –järjestelmä.

Junior Professor –järjestelmän tarkoitus on auttaa post doc –tutkija akateemiselle uralle. Jussi kertoo, että Darmstadtissa juniorien asema oli hyvä: heitä kohdeltiin professoreina, ei post doceina, ja itsenäinen opetuskokemuskin karttui.

Jussin mielestä laitoksellamme on saksalaiseen systeemiin verrattuna paljon kanssakäymistä eri ryhmien välillä. Käpistelylaitos on mukava paikka, mutta yhdentoista ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen olo Suomessa tuntuu hieman turistilta. Mitään pakottavaa tarvetta palata ei ollut, mutta nyt oli sopiva paikka auki. Näin tapahtuu Suomessa suunnilleen kerran 10-15 vuodessa ja perheen valintaa helpotti myös se, että Jussin korealaissyntyinen vaimo pitää Suomesta.