Uusi dekaanimme Jukka Paakki toivoo lisää yhteistyötä kampukselle

Aloittaessaan laitoksemme johtajana kuusi vuotta sitten Jukka Paakki ei aavistanut, mitä kaikkea kuuluu johtajan tontille ja vastuulle. -Voisi sanoa, että oikeastaan kaikesta mahdollisesta pitää tietää ja päättää, ja ottaa myös kantaa. Tämä on ollut pitkälle muitten murheista
huolehtimista, Jukka miettii. Nyt tilalle on tulossa uusia ”murheita” kun Jukka valittiin tiedekuntamme dekaaniksi vuoden 2007 alusta.

Jukkaa dekaaniksi olivat ajamassa laajemmat piirit kuin pelkästään oman laitoksen väki: -Erilaiset delegaatiothan minut lopulta puhuivat ympäri, kun vakuuttivat minun olevan oikea tyyppi hommaan. Kyllähän minä uskoin kun aikansa vakuuttelivat, Jukka naureskelee.

Muistellessaan taaksepäin aikaansa laitoksen johtajana Jukka toteaa, että laitoksemme on menestynyt uskomattoman hyvin – seikka, jonka pohja on luotu pidemmän ajan kuluessa. Tutkimus lisääntyi laitoksella huomattavasti, kun vuonna 1999 perustettiin laitoksen ja Teknillisen korkeakoulun yhteisyksikkö HIIT ja vuonna 2001 sen laitoksella toimiva perustutkimusyksikkö HIIT-BRU. -Nykyään laitoksellamme toimii tutkimuksen huippuyksikkö, FDK (ja jatkossa Algodan), viime tutkimuksen arvioinnista saimme täydet pisteet, akatemiaprofessuureja meillä on ollut kaksi, ja myös opetuksen saralla olemme saaneet useita laatupalkintoja – niistä tärkeimpänä valtakunnallinen yliopistokoulutuksen laatuyksikköstatus, Jukka listaa ja toteaa, että pitkän aikavälin toiminta kantaa hedelmää, kun laitos on tehnyt systemaattista työtä statusten aikaansaamiseksi. Omana saavutuksenaan laitoksen johtajana Jukka näkee erityisesti hallinnon organisoinnin. -Nyt meillä on hallintotiimi, kun ennen tutkijat tekivät hallinnon töitä oman toimensa ohessa.

Muutto Exactumiin vuonna 2004 oli Jukan mukaan myös tärkeä virstanpylväs, kun liityimme muiden luonnontieteilijöiden seuraan ”eristyksestämme”. -Kumpulan kampus tunnetaan nyt paremmin ja on alkanut nousta käsitteenä, ja samalla nousee myös meidän tunnettuutemme. Tosin yhteistyö laitosten välillä on vielä hieman hakusessa, tähän asti esimerkiksi oma laitoksemme on toiminut pääosin antavana osapuolena mm. opetuksen kehittämisessä”, Jukka sanoo. Tässä riittääkin työsarkaa tiedekunnan uudelle dekaanille.

Vastuulla Suomen suurin luonnontieteellinen tiedekunta

Dekaanina Jukka näkee yhtenä tärkeänä tehtävänään yhteistyön ja yhteisöllisyyden lisäämisen tiedekunnassa ja myös kampuksella. –Laitokset saisivat yhdessä enemmän aikaan. Meidän tulisi olla enemmän yhteisö eikä vain hajanainen laitosrypäs. Tämä on tietysti vaikea haaste, mutta tiedekunnan kokonaistulosta ajatellen hyvin olennainen asia. Kokonaistuloshan on se, josta dekaanin tulee kantaa huolta.

Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta ei olekaan mikään pieni yksikkö: siihen kuuluu seitsemän eri laitosta, ja opiskelijoiden ja opettajien määrällä mitattuna se on Suomen suurin luonnontieteellinen tiedekunta. Perustutkintoa suorittavia opiskelijoita on noin 6 000 ja jatko-opiskelijoita noin 700. -Tämän kokoluokan yksikössä kaikki eivät tiedä, mitä tapahtuu ja miten yhteisiin asioihin pääsee vaikuttamaan. Olisi hyvin tärkeää, että kaikki laitokset olisivat mukana yhteisessä kehitystyössä, Jukka toteaa.

Dekaanin vaikutusvallan yliopiston sisällä Jukka näkee yllättävänkin suurena: -Jos saa rehtorin, kanslerin tai jonkun keskushallinnon tärkeän virkamiehen samalle kannalle ajamassaan asiassa, on jo pitkällä. Sen sijaan yliopiston ulkopuolella esim. opetusministeriön suuntaan tilanne on toinen: -Vaikka suoraa vaikutusvaltaa ei juuri ole, hyvien asioiden puolesta kannattaa rummuttaa, ehkä poliitikot jossain vaiheessa ottavat ne onkeensa, Jukka toivoo.

Vaikka yliopistossa työpaikkana on Jukan mielestä edelleen paljon kehittämistä, hyvänä puolena hän näkee akateemisen vapauden ja sen osana sananvapauden. –Vain kerran olen saanut esimerkiksi yleisönosastokirjoituksestani silloiselta rehtorilta haukut – kauan sitten, kun kyseenalaistin akateemisen yhteisön toimintatapoja, asia joka silloin vielä oli tabu. Jukka jatkaa aktiivisen ja kriittisen keskustelijan linjallaan, josta tuoreimpana esimerkkinä kirjoitus Hesarin yleisönosastolla 2.1.

Onnea uudelle dekaanillemme!

Lotta Lounasmeri