Illalla 19.2.2003 puoli yhdeksän aikoihin valkopolvi, Acanthoscurria geniculata, alkoi moniviikkoisen paastonsa ja yleisen passiivisuutensa jälkeen rakentaa pehmeää verkkopetiä, melkeinpä riippumattoa. Eläin työskenteli suorastaan hermostuneen hektisesti. Oli aivan ilmeistä, että nahanluonnin aika oli viimein koittanut. Rakennustyön tulos oli vaikuttava:

Aamulla 20.2.2003 noin kahdeksalta hämähäkki oli asettunut selälleen pehmeälle pedilleen aloittelemaan nahanluontia. Taas oli "hämähäkki väärinpäin":

Illalla kuuden nurkilla eläin oli onnistunut saamaan jalkansa ja peräpäänsä (abdomen) pois vanhasta nahastaan, mutta ruumiin kova keskiosa näytti juuttuneen kiinni! Eläin työskenteli kovasti: yritti rajusti riuhtoa, yritti hitaammin vääntää. Mutta mikään ei kerta kaikkiaan tuntunut auttavan:

En kestänyt katsella! Oli parempi lähteä käymään kaljalla ja luottaa siihen, että luonto pitää omistaan huolen... Kun vähän ennen iltayhdeksää palasin, valkopolvi oli tavalla tai toisella ratkaissut ongelman - vanhasta nahasta oli syntynyt kokonainen uusi hämähäkki! Arka ja hauras vielä, mutta odottakaapa vain...

Uudistunut eläin on todellakin aika suuri! Tässä näkyy vanha, pieneksi käynyt nahka:

Nahan kokoa voi verrata aikaisempiin: 10.2.2002, 11.4.2002, 25.8.2002.

Ongelmat eivät ole suinkaan vielä ohi: Jalkoihin on saatava pumpattua paine. Suu on suittava, myrkkyhampaat kuivatettava ja kovitettava. On opittava käyttämään paljon entistä suurempaa olemusta!