Helsingin yliopisto
/
Tietojenkäsittelytieteen
laitos
/
© Arto Wikla.
Ohjelmointitekniikka (Java) keväällä 2004
Opintopiirien työskentelystä
(Muutettu viimeksi 21.1.2004)
VIELÄKIN TYÖN ALLA!
Kevään 2004 Ohjelmointitekniikka (Java) -kurssilla kokeillaan
uudenlaisia opiskelijakeskeisiä opiskelumuotoja, oppimistapoja, ks. s
Kurssin luonteesta ja työskentelytavoista.
Ensimmäisellä harjotuskerralla opiskelijat ohjaajan avustuksella
järjestäytyvät noin viiden hengen opintopiireihin, jotka
yhteistyössä ratkovat kurssin
harjoitustehtäviä.
Läsnäolo järjestäytymistilaisuudessa on välttämätöntä!
Poissaolijoiden paikat jaetaan jonottajille. Poissaolija
voi siis ihan oikeasti menettää paikkansa!
Kurssin työskentelytapojen luonteen takia virallista
osanottajamäärää ei voida kasvattaa.
Kurssi-ilmoittautumisaikaa käytetään jonotustilanteissa
päätöksenteon perusteena.
Käytäntöjä ja sääntöjä:
Ideoita ja hyvää tarkoittavia neuvoja:
- Virallisten kokoontumisten lisäksi opintopiiri voi itsenäisesti
kokoontua laitoksen opiskelijatiloissa tai mikroluokissa,
mutta mikään ei estä kokoontumista kahviloissa tai baareissa,
osallistujien kotona, ...
- On luultavasti hyvä idea sopia itsenäisille kokoontumisillekin
viikoittainen vakioaika.
- On järkevää ennen opintopiirin kokoontumista mietiskellä
tehtäviä itse; näin luultavasti on ryhmässä enemmän hyödyksi muille
- ja myös itselleen!
- Joskus voi olla tarkoituksenmukaista jakaa työtaakkaa siten,
että sovitaan, kuka miettii ennalta mitäkin tehtävää.
On silti viisasta perehtyä kaikkiin tehtäviin.
- Yksi kurssin opiskelija (saako sanoa nimen?) ehdotti seuraavaa
menettelyä ns. itsearviopisteiden
(ks. työskentelytapasivu)
jakamiseen:
Kukin kertoo aluksi ryhmälleen montako pistettä itselleen antaisi.
Lähtokohta aktiiviselle opintopiiriläiselle on kaksi pistettä.
Ajatuskulku voisi olla tällöin jotakuinkin seuraava:
- "Olenpa duunannut oman osani siinä missä muutkin. Otan kaksi
pistettä."
- "Sori ku oli vähä kiire niin ehti vähä huonommin tällä kertaa. Yksi
piste."
- "Mitäänhän en tehny eli en ehkä kehtaa pisteitäkään pyytää."
Sitten ryhmä keskustelee pistejaon oikeudenmukaisuudesta, päättää
pisteet ja kirjoittaa itsearvioraportin.
Tällaista pisteistä päättämisen tapaa
ei luultavasti koeta rankaisuna ja toisaalta kahta
pistettä on aika vaikea vakavalla naamalla mennä vaatimaan jos ei ole töitä
tehnyt.
Lisäksi keskustelu ongelmatapauksissa lienee helpompaa kun ongelman
aiheuttaja itse joutuu arvioimaan aktiivisuuttaan.
- Ryhmätyössä vuorovaikutuksen sanotaan olevan rakentavaa,
kun (Sosiaalipsykologian tutkija Susanna Lähteenojan luettelo):
- annetaan riittävää ja tehokasta apua ja tukea toisille
- osoitetaan luottamusta toisia kohtaan
- rohkaistaan panostamaan yhteiseen päämäärään
- vaihdetaan yhteisiä tietoja, materiaaleja, kerrotaan
työtavoista
- annetaan jäsenille palautetta, joka auttaa tehtävästä
suoriutumista
- kannustetaan toisia
- haastetaan toisten argumentteja ja johtopäätöksiä, jotta
päästään korkeatasoiseen ongelmanratkaisuun ja oivalluksiin
- kuunnellaan vaikka ollaan eri mieltä
- ollaan valmiita muuttamaan omaa mieltä
- ollaan kriittisiä asioille, ei ihmisille.
- Jaakko Kurhilan
(laitoksen uusien opetusmenetelmien puolestapuhujan)
neuvoja opiskeluun:
- Kukaan muu ei voi olla vastuussa oppimisesta kuin opiskelija itse;
opettaja auttaa parhaansa mukaan mutta opiskelija on se joka oppii
(opettajakin kyllä oppii, mutta se ei ole relevanttia tässä). Siksi on
tärkeätä että jos kurssi vaatii etukäteisperehtymistä tms, opiskelijat
ottavat vaatimuksen tosissaan.
- Ei kannata (ei saa) rajoittua pelkkään opettajaan ja hänen
kurssimateriaaliinsa. Jokaisen yliopisto-opiskelijan velvollisuus on
kyseenalaistaa. Kun ryhmä toimii, materiaalin käsittelyä pystyy hyvin
laajentamaan ja hajauttamaan. Opintopiireissä kukin voi perehtyä
johonkin,
ja kertoa siitä muille. Silloin oppii hyvin, kun joutuu selittämään
muille. Ja ryhmän muiden jäsenten on vaadittava muita selittämään ja
muutenkin kantamaan oman osansa työsuorituksissa.
Takaisin kurssin pääsivulle.