Oppimispäiväkirja on oppimismuoto (ja joskus oppimisen arvioinnin muoto), jossa opiskelija kirjoittaa kurssin/luentojen aihepiiristä kirjoitelmia, analysoiden oppimaansa ja pohtien keskeisten käsitteiden merkitystä. Päiväkirja on hyvä tapa jäsentää omaa oppimisprosessiaan, "oppia oppimista". Yritän tässä kirjoituksessa selventää, millainen on hyvä oppimispäiväkirja ja mihin sen kirjoittamisessa kannattaa kiinnittää huomiota.
Ihannetapauksessa tekstiä kirjoitetaan vain itselle, jolloin voi myös vapautuneesti kirjata keskeneräisempää tekstiä ja hapuilevampia ajatuksia. On esim. ihan "sallittua" kirjoittaa "en tajua tästä mitään ja tää on ihan tyhmää". Tällöinkin on toki syytä paneutua tarkemmin siihen, miksi ei ymmärrä - oppimispäiväkirja antaakin juuri mahdollisuuden tehdä näkyväksi puutteita omassa oppimisessa ja tehdä muistilistaa epäselviksi jääneistä asioista. Aukkopaikkojen kartoitus auttaa kohdentamaan omat voimavarat oikeisiin asioihin jatkotyöskentelyssä.
Joillakin kursseilla päiväkirjaa käytetään arvioinnin välineenä - sitä ei enää kirjoiteta yksinomaan itselle vaan ulkopuoliselle arvioijalle. Tällöin tarkoitus on osoittaa arvioijalle, että oma oppimisprosessi on ollut "hyvä" ja keskeiset asiat on tullut opeteltua. Omasta mielestäni pisteytetyt oppimispäiväkirjat ovat hieman ongelmallinen arviointitapa. Ongelma syntyy lähinnä kahden tavoitteen, kahden näkökulman sekoittamisesta: miten yhdistää vain itselle kirjoitettujen muistiinpanojen vapaamuotoisuus ja henkilökohtaisuus, ja toisaalta opettajalle suunnattu oman oppineisuuden osoittaminen? Miten arvioijan pitäisi suhtautua kirjoitukseen, jossa opiskelija rehellisesti myöntää olevansa aivan pihalla aiheesta? Opiskelijan olisi arvosanansa kannalta edullisempaa peitellä tietämättömyyttään (vrt. tenttivastaus), mutta oman oppimisensa kannalta parempi purkaa se auki. Opettajan taas olisi pedagogisesti mielekästä tukea oppimisprosessia palkitsemalla opiskelija siitä, että tämä on oma-aloitteisesti huomannut puutteet tiedoissaan - mutta toisaalta arvosanan pitää heijastaa myös opiskelijan osaamistasoa. Näiden välillä tasapainottelu on vaikeaa niin arvioijalle kuin kirjoittajallekin.
Jos kurssin (osa)suorituksena käytetään oppimispäiväkirjaa, on opiskelijan syytä vaatia selvyyttä arvosteluperusteisiin. Opiskelijan on saatava tietää, millaista näkökulmaa ja käsittelytapaa opettaja kirjoitelmalta odottaa. Oppimispäiväkirja voi tarkoittaa varsin monenlaisia asioita ja termiä tunnutaan käyttävän varsin löyhästi - myös tehtävistä joita voisi paremmin luonnehtia esseiksi tai referaateiksi.
HUOM: Esim. Johdatus tietojenkäsittelytieteeseen -kurssin (HY-TKTL / HY-Avoin yliopisto) nykyiset esseevastaukset eivät ole varsinaisia oppimispäiväkirjoja. Kurssin alkuvuosina (n. 2005-2006) kurssin osasuorituksia kutsuttiin - ehkä hieman harhaanjohtavasti - ko. nimellä, vaikka niissä materiaalin referointi ja oman perehtyneisyyden osoittaminen on pääosassa, ja oman oppimisprosessin erittely lähinnä bonusta, joka ei aina edes mahdu tiukkoihin sanarajoihin. Nykyinen termi essee on näiden kirjoitelmille kuvaavampi nimi. Toisaalta myös esseen kirjoittaja voinee hyvin soveltaa näitä ohjeita; samaa pohdiskelevaa ja analyyttista tarkastelua tarvitaan molemmissa, ja esseisiin saa usein sisällyttää omiakin ajatuksia ja oman oppimisen tarkastelua.
Seuraavassa esitetyt ajatukset koskevat arvosteltavien tuotosten kirjoittamista. Suurin osa asioista pätee varmasti myös vain omaksi iloksi kirjoitettaviin teksteihin.
Hyvä oppimispäiväkirja kommentoi ja erittelee lähdemateriaalin ydinajatuksia ja arvioi opiskelijan omaa oppimisprosessia. Alkuperäistekstiä ei referoida sellaisenaan - tarkoitus ei ole puhua alkuperäisen kirjoittajan puolesta ja yrittää vakuuttaa lukijaa väitteiden oikeellisuudesta. Toisaalta myöskään omien fiilisten tai mielipiteiden esittely ei yksistään riitä, vaan tekstin pitää tuoda esille alkuperäislähteen väitteet ja sävy.
Jos oppimispäiväkirja arvostellaan, opiskelijat osoittavat sillä oppineensa lähdemateriaalin ydinasiat. Arvioijasta riippuen myös pelkkä luennon, artikkelin tms. "suora" referointi ilman omaa prosessointia ja kommentointia saattaa kelvata hyväksytyksi suoritukseksi - mutta sillä ei pitäisi saada kovin hyviä pisteitä, koska oppimisprosessia on vaikeaa ellei mahdotonta arvioida puhtaasta referaatista. Lisäpisteitä voisi saada pohdiskelevasta ja osallistuvasta kirjoittamisesta: Mikä oli tärkeintä artikkelissa? Mikä artikkelissa sanottiin epäselvästi? Mistä olin eri mieltä? Mitä haluaisin oppia seuraavaksi?
Oppimispäiväkirjaan voit kirjoittaa monenlaista tekstiä. Eri näkökulmat täydentävät toisiaan - valitse tilanteen ja oman tyylisi (tai saamiesi ohjeiden) mukaan esim. yksi tai useampia näistä lähestymistavoista:
Varo paneutumasta yksityiskohtiin, ennen kuin kokonaiskuva on selvillä. Hyvin laaditun artikkelin ydin on tyypillisesti tiivistettävissä muutamaan (väite)lauseeseen. Selvitä artikkelin ydin ennen yksityiskohtiin menemistä. Jos ydin ei tunnu selviävän, selvitä miksei.
Olipa kantasi tekstissä esitettyihin ajatuksiin myönteinen tai kielteinen, perustele kantasi. Millaiset omat havaintosi/kokemuksesi tai muiden kirjoittajien esittämät ajatukset tukevat kirjoituksen väittämiä tai kumoavat niitä? Pelkällä mielipiteellä ("asiallista tekstiä!" tai "täyttä soopaa!") ilman perusteluja ei ole paljoakaan painoarvoa.
Tee aina selväksi, kerrotko omia ajatuksiasi vai referoitko jonkun toisen sanomaa. Tieteessä toisten lainailu on ihan sallittua, mutta kunnia sille, jolle se kuuluu. Lukijalle ei saa jäädä epäselväksi, kenen mielipiteistä on kysymys. Jos tuotos arvostellaan, vaadi selvyyttä siihen, millaista viittaustyyliä työssä tulee käyttää. Se miten viittaukset ja sitaatit pitää merkitä, vaihtelee varmasti opinahjoittain ja kursseittain:
Oppimispäiväkirjan kirjoittamisesta on runsaasti hyviä neuvoja eri korkeakoulujen sivuilla. Tässä muutamia poimintoja. Ko. materiaaleissa on myös mainioita ohjeita opiskeluun ja eri opiskelumuotoihin yleisemminkin.
Sami Nikander 2005-2008. Sivu päivitetty 6.2.2008.