Osallistuin Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioon keväällä 2007, ja kolmipäiväisen tilaisuuden aikana pidin kaksi puhetta. Paperille painettuina ne löytyvät teoksesta
Leino, Antti - Aalto, Sari - Eskola, Anton - Johansson, Nina - Korsberg, Hanna - Relas, Jukka - Sinnemäki, Ville - Tiippana, Maija (toim.), Promotio ordinis philosophorum universitatis Helsingiensis MMVII. Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiotoimikunta 2007. Fram, Vaasa 2009. ISBN 978-952-10-5503-4.
miekanhiojais- ja seppeleensitojaispäivällisillä 24.5.2007
Arvoisat vararehtori ja herra Niemi,
ärad promotor,
ladies and gentlemen,
sekä tietysti miekka.
Sinä olet täällä edustamassa pikkusisaruksiasi, jotka viettävät tämän yön juhlasalissa siisteissä riveissä huomista odottaen. Tiedekunnassammehan on tapana, että vihittäville tohtoreille annetaan promootiossa miekka yhtenä akateemisen arvon merkkinä. Tätä on aika ajoin kritisoitu ja pidetty liiaksi väkivaltaisena -- ja totta onkin, että minun esivanhempani ovat välistä käyttäneet sinun esivanhempiasi sotaisiin tarkoituksiin. Meidän suhteemme on kuitenkin toinen: lähinnä sitä voisi luonnehtia urheilullis--älylliseksi.
Erityisesti sotaisuus on sinusta ja sisaruksistasi kaukana. Sota-aseena käytetty miekka alkoi eriytyä siviilimiekasta jo puolentoista vuosisataa ennen yliopistomme perustamista, ja promootion miekka on sinun laillasi nimenomaan siiviilimiekka. Siinä mielessä te olette siis jo perusluonteeltanne erilaisia kuin se miekka, jota olen kantanut sotilaana kunniavartiossa. Yhteistäkin historiaa teillä tietysti on, mutta niin olemuksessanne kuin symboliikassannekin on myös olennaisia eroja.
Tällainen eriytyminen ja symboliikan muuttuminen ei sivumennen sanoen ole mitenkään tavatonta, ja promootioonkin liittyy lukuisia symboleita, joiden merkitys on vuosisatojen mittaan siirtynyt kauas alkuperäisestä. Äärimmäisin tapaus näkyy itse aktin jälkeen matkalla Tuomiokirkkoon: sen kunkin kupolin katolla on esine, jollaista kaksituhatta vuotta sitten käytettiin erityisen julmana teloitusvälineenä. Sittemmin mielleyhtymät ovat täydelleen vaihtuneet, ja tuomiokirkkoa koristavat ristit kuvaavat jumalallista rakkautta, armoa ja anteeksiantoa.
Ma per tornare alla spada, dico ella essere arme sopra ad ogn'altra nobilissima. Så skrev italienaren Ridolfo Capo Ferro, ibland nämnd alla tiders största fäktmästare, i början av 1600-talet. Det är i denna ädelhetens anda som svärdet används i promotionen. Å ena sidan symboliserar du den akademiska friheten och plikten att försvara sanningen; å andra sidan är du också en symbol for jämlikheten mellan den akademiska eliten och den sekulära adeln. Fastän det är traditionsenligt att tolka symboliken på det viset är detta inte det viktigaste för mig.
To illustrate why I find you an appropriate symbol for the
highest academic degree, I would like to go two decades back
from Capo Ferro, to 1599.
"The mind desirous of truth, hunts after it, and hating
falsehood, flies from it, and therefore having missed it once,
it assayes the second time: if then he thrives not, he tries
another way: when that hath failed he adventures on the third:
& if all these faile him, yet he never faileth to chaunge
his weapon, his fight, his ward, if by any meanes he may compass
what he most affects."
George Silver wrote about fencing, but the same applies to science: it is a learning process -- and more, it is ultimately learning by trial and error. If a hypothesis proves to be false, it must be discarded and a new one devised, until one is found that fits the facts. This kind of tenacity, and the necessity of always trying a new approach when the old ones fail, are apparent in both my relationship with you and the research I have been taught to do. This is the main thing you symbolise to me, the reason why I address you today, and why I feel honoured to receive one of your siblings tomorrow at University Hall.
promootiotanssiaisten jälkeisellä matkalla Vanhalta ylioppilastalolta Senaatintorille 27.5.2007
Terve, sinä vaarini kaima.
Ehkä tässä vaiheessa iltaa saan puhutella sinua näin vapaasti -- tunsithan itsekin juhlinnan monet muodot ja osasit puhutella suomalaisia perinteisten sovinnaisuuskäsitysten vastaisesti.
Olemme molemmat saman yliopiston kasvatteja: aloitin opintoni filosofisessa tiedekunnassa kahdeksankymmentäkahdeksan vuotta sinun jälkeesi. Kummallekaan meistä ei maisterintutkintoon riittänyt nykyinen viiden vuoden tavoiteaika, mutta tässä suhteessa, kuten niin monessa muussakin, päihität minut mennen tullen. Kun itse pääsin vain vajaaseen neljääntoista vuoteen, sinä olet jo pitkälti toisella sadalla.
Nykyisin on tapana pitää nopeaa tutkinnon suorittamista itsestään selvänä tavoitteena, josta lipeämiseen voi surutta liittää erilaisia niin opiskelijaan itseensä kuin opinahjoonkin kohdistuvia sanktioita. Sinä olet kuitenkin lukemattomien muiden tavoin osoittanut, että myös opintonsa keskeyttänyt voi olla yhteiskunnalle hyödyksi, joskus jopa selvästi enemmän kuin opintoputken läpi kulkenut toverinsa.
Ei ole myöskään sanottu, että opintonsa laillasi keskeyttänyt olisi jäänyt sivistystä paitsi. Totta kyllä, joukkoon mahtuu monia, jotka huomaavat akateemisen koulutuksen itselleen sopimattomaksi, mutta likikään kaikkiin keskeyttäjiin tällainen luonnehdinta ei päde. Monen kohdalla kyse on päin vastoin sitä, että jo lyhyetkin opinnot antavat riittävästi valmiuksia myöhemmästä elämästä selviytymiseen ja kunniakkaan työuran luomiseen. Olennaisintahan yliopistokoulutuksessa ei viime kädessä ole itse tieto vaan kyky sen hankkimiseen ja jakamiseen sekä itsenäiseen ajatteluun.
En mitenkään pysty luokittelemaan yliopistossa keräämääni ystäväpiiriä valmistuneisiin, vielä opiskeleviin ja opintonsa keskeyttäneisiin. Tällainen eronteko ei tunnu tärkeältä kuin korkeintaan yliopistolle ylhäältä annettujen määrällisten tavoitteiden kannalta. Omasta näkökulmastani tärkeää on se, mitä itse taannoin kirjoitit:
Mua joskus jos mieheksi kiitettäis,
yks ain' olis ylinnä ansio mulla:
se että ma seurassa tällaisess'
olen voinut ja tahtonut mieheksi tulla.
Nähdäkseni myös yliopistoyhteisön kannalta tärkeintä on juuri tämä. Yliopistokoulutuksen pohjimmaisena tavoitteena on sivistys; muodolliset tutkinnot ovat vain tapa kuvata tätä sivistystä, ja kuten tunnettua, tutkittavien ilmiöiden mallintamiseen liittyy aina liiallisen yksinkertaistamisen vaara. Monessa tapauksessa pelkkä tutkintojen laskeminen yksinkertaistaa liikaa.
Koska me nyt kuitenkin olemme tässä juhlimassa omien opintojemme valmistumista, sallinet minun vielä lopuksi siteerata veljeäsi Kasimiria, humanistitohtori hänkin.
On Olli mies kuin muutkin hän;
Syö kolme kertaa päivähän,
Ja kerran vain on päissään.
Hän oikein siinä tekeekin,
Kun täyttää joskus päänsäkin --
Pää näetten tyhjä muuten aina ois,
Jos täytettä hän vatsalleen vain sois.
Siispä sinulle malja ja päillemme täytettä.