Kurssilla kyllä käydään ja johdetaan teoria pääpiirteissään läpi, mutta luodun teorian soveltaminen tuntuu olevan pääasia; muilla kursseilla eivät käytännön laskut pääse läheskään yhtä selvästi esille. Siis kyse on eräänlaisesta matematiikan elektroniikasta... Ja tässä piilee myös koko asian ydin: sovellutukset ovat usein helpon- tai yksinkertaisen näköisiä, lähes päivänselviä, joista selviää maalaisjärjellä ja alkeellisella päättelyllä. Mutta viimeistään ensimmäisen välikokeen jälkeen huomaa olevansa metsikössä ja pysyvänsä siellä. Ellei... "Tiukan formalismin noudattaminen on mielestäni kaiken ä ja ö". Formalismin oppii kohtuullisella vaivalla seuratessaan teorian johtoa ja kun sen on oppinut, voi turvallisin mielin käydä kohti taiston tulta ja savua. Oletko muuten huomannut, että sakkilauta on kahdeksan 8-jonoa ja että onnistumisten määrä on Murphyn lain mukaan Poisson-jakautunut?
Se mitä kurssilla sitten opetetaan, selviää parhaiten pistäytymällä ensimmäisellä luennolla. Hiukan hämäryyden verhoa raottaakseni voin kertoa, että kurssilla vemputellaan todennäköisyydenkäsitettä sinne ja tänne, pyöritetään jakaumia tänne ja takaisin. Tapaamme ehkä epäreilua noppapeliä pelaavan Pekan ja Paavon sekä hyvän haltijattaren.
Esitetyt asiat eivät ole päättömän vaikeita ja kurssista selviytyy jo ensimmäisen vuoden keväällä, jos haluaa ja jos lukujärjestys antaa myöten. Kurssin voi huoletta suorittaa myöhemminkin, mutta lukion laajan matematiikan todennäköisyyskurssin muistamisesta on paljon hyötyä. Ja kuten muillakin kursseilla: kurssin henki on erittäin paljon luennoitsijasta kiinni ja ensimmäinen välikoe on yleensä se helpoin.
Kurssin kirja on Tuomisen Todennäköisyyslaskenta I (Limes 1994).