1. Informaatiotulva. Internet on luonteeltaan ja tekniseltä toteutukseltaan kaoottisesti pulppuileva ja ylitsevuotavan hajanainen. Tiedonhakupalvelut ovat tietomääriin verrattuna olemattomia, ja yhtenäiset hakemistot sekä arkistot ovat vasta lapsenkengissään. Internet on turhan tiedon aarrearkku, ja on syytä vakavasti harkita, mitä kaikesta tarjonnasta todella tarvitsee.
2. Hahmotusvaikeudet. Hypertekstin etu normaaliin, lineaarisesti etenevään tekstiin nähden on, että sitä voi selailla haluamassaan järjestyksessä ja saada helposti lisätietoja kiinnostavista osa-alueista. Tällä on myös varjopuolensa, sillä kokonaisuudet hämärtyvät, kun asioilla ei ole selkeätä tärkeysjärjestystä. Hypertekstille ovat ominaisia helposti pureskeltavat, lyhyet tietopaketit, jolloin on vaikeaa erottaa pääasioita lisätietojen seasta, tai edes tietää, milloin siirrytään aiheesta kokonaan uusille raiteille.
3. Tietojen täsmällisyys. Ei pidä antautua harhaluuloon, että kaikki päätteeltä luettu on totta ja täsmällistä; vaikka tiedeyhteisössä ollaankin, ei usein ylletä kapakkakeskustelua tai yleisönosastokirjoittelua kummemmalle tasolle. Yleisimpiä lähdeviitteitä lieneekin: "Muistelen jostain lukeneeni, että..."!
4. Kulutettu aika. Kaiken kahlaamisen seurauksena kuluu rutosti aikaa (jo pelkkä tietojen odottelu syö siitä ison osan!). Kaikkea netissä liikkuvaa on mahdotonta siepata, ja suurin osahan siitä on puhtaasti ajanvietettä. Miksi siis käyttää ylenpalttisesti aikaa ajantappamiseen sen itsensä vuoksi? Tosin jos vaihtoehtona on katsella sama aika TV:tä tai juoruta puhelimessa, miksikäs ei _ ei nettisurffailu ole sen syntisempää tai todellisuudelle vieraampaa elämänpakoilua kuin Kauniit ja Rohkeatkaan...
Älä siis ota Nettiä liian vakavasti. Muista myös, että on erittäin terveellistä silloin tällöin lähteä päätteen takaa tuulettumaan ja tapaamaan ihmisiä livenä _ niin ei perinteinen keskustelutaitokaan unohdu!
Sami Nikander