Metsänarvioinnissa tarkoitus on mahdollisimman tehokkaasti saada mahdollisimman tarkka kuva joistakin metsän ominaisuuksista. Yleensä nämä kuvaavat metsän puuston tilavuutta ja kasvua, toisin sanoen puuston arvoa ja metsän (maapohjan) tuottavuutta. Toinen tavoite on tukea päätöksiä metsänhoidollisista toimenpiteistä, hakkuista, lannoituksista ja muista sellaisista. Tarkemman määrittelyn löytää halutessaan vaikkapa alan opinto-oppaasta, palatkaamme me matematiikkaan.
Metsänarvioinnin ongelmat ovat tyypillisesti kvantitatiivisia, ja niinpä niitä on tällä vuosisadalla matemaattisen mallintamisen edistyessä pyritty mallintamaan aikaisemman "peukalotuntuma-arvioinnin" sijasta. Samoin on viime vuosikymmeninä tietokoneiden kehitys edesauttanut numeeristen mallien käyttöä matemaattisen kaavan asussa olevien sijaan. Kuitenkin monimutkaisempien matemaattisten ja tietokoneistettujen mallien käyttö metsänarvioinnissa on käsitykseni mukaan melko vähäistä, siis alueella on vielä melkoisesti sarkaa kynnettäväksi.
Vaikka olinkin kouluaikoina ollut muutamana kesänä tekemässä metsänarvioinnin kenttätyötä kesätöinä, en matematiikkaa opiskelemaan tullessani ajatellut kallistuvani metsäalalle. Muutama vuosi sitten, pohtiessani mukavaa sivuainetta tietojenkäsittelyn oheen, tulin sitten ajatelleeksi metsänarviointia, japäätin kokeilla sitä. Opiskelun aloitus oli helppoa, mitään esteitä appron lukemiseen ei ollut (eikä ole). Tietysti voi olla hyödyllistä ilmoittautua luennoitsijoille ja proffille väärinkäsitysten välttämiseksi. Muutoin opiskelu ja tenttiminen sujui (ja sujuu) suunnilleen samoin kuin matemaattis-luonnontieteellisessä. Metsänarvioimistieteen opiskelu tuo mielenkiintoista vaihtelua matematiikan opiskelijan arkeen. Lukujärjestykseen merkityt luentotunnit riittänevät asioiden omaksumiseen (paitsi tietysti tenttiinlukuaika), laskuharjoitukset(!) ovat matemaatikolle varsin helppoja, käytännön työt (kartanpiirustusta ym.) tuovat vaihtelua luennoille. Lisäksi jo metsänarvioinnin approbaturiin kuuluu kaksi neljän opintoviikon maastokurssia, joilla arviointia harjoitellaan suurelta osin käytännössä. Kurssien aikana asutaan sisäoppilaitosmaisesti jollain metsäasemalla tai koululla (esim. Hyytiälä Orivedellä). Näillä kesäkursseilla viimeistään tutustuu tuleviin metsänhoitajiin, mikä sinänsä on jo mielenkiintoista. Metsänarviointi ei myöskään ole niin kaukana matematiikan opiskelusta kuin voisi kuvitella. Matematiikan sovellusprojektikurssilla, joka on eräs sovelletun analyysin laudaturkursseista, oli viime keväänä yksi metsänarviointitehtävä, joka oli annettu laitokselle Metsäntutkimuslaitokselta. Ongelmana oli tutkia erilaisia numeerisia optimointimenetelmiä metsikön kasvua ja tuottavuutta harvennushakkuiden ajankohtien ja intensiteettien funktiona. Tehtävä osoittautui odotettua monimutkaisemmaksi, niinpä aiheesta syntynee myös joitakin gradun aiheita. Tarina jatkuu ...
Tapio Linkosalo