Ennen niin tärkeästä mutta sittemmin merkitystään menettäneestä luento-opetuksesta aloittaakseni; vaikka ensimmäiselläkään luennolla käyminen ei ole pakollista, kannattaa ainakin alussa käydä mahdollisimman monella. Siten saa kuvan opiskelutahdista ja asioiden käsittelytavasta etkä tipahda yhtä helposti kurssin vauhdista. Kokemuksen myötä opit valitsemaan, keiden luennoilla käyt. Useimmat ovat ihan mukavia persoonallisuuksia, joiden luennoilla jaksaa kuluttaa ah, niin mukavia luentosalien penkkejä nukahtamatta.
Ensimmäisellä luennolla kannattaa aina käydä; silloin näet, kestätkö luennoitsijaa, kiinnostaako kurssin aihe, ja mikä tärkeintä, kuulet tentin/välikokeiden ajankohdat ja arvostelusysteemin.
Luennolla istumansa ajan voi käyttää monella tavalla. Hedelmättömimpiä niistä ovat nukkumisen (sitä voi tehdä omassa sängyssäkin, vieläpä paljon mukavammin) lisäksi korvalappustereoiden kuuntelu ja kynä sauhuten luennoitsijan kalvo- tai taulumuistiinpanojen kopioiminen (tämä ei ole yksinomaan minun mielipiteeni).
On henkilöitä, joilla on kirjoitusmuisti so. he muistavat asian parhaiten kirjoitettuaan sen. Tämän hyväksyn. Mutta en usko, että kaikilla niillä, jotka tunnollisesti kopioivat jokaisen luennoitsijan raapustaman koukeron, olisi sellainen.
Tiedä siis: melkein kaikkiin fysiikan kumun kursseihin on olemassa Limeksen painamat kirjat. Niiden lisäksi voit kopioida luennoitsijan omia muistiinpanoja (kalvoja) joko alakerran monistuskoneen päällä olevalta hyllyltä tai laitoksen kirjastosta löytyvistä mapeista. Teoreettisen fysiikan kurssien mapit ovat luonnollisesti teor. fyssan kirjastossa.
Periaatteessa hyödyllisin tapa käyttää luennot lienee tutustuminen käsiteltävään aiheeseen ennen luentoa esim. lukaisemalla se kirjasta tai monisteista läpi. Kumma kyllä en ole vielä kuullut kenenkään tekevän niin.
Käytännöllisintä lienee yrittää seurata luennoitsijan esitystä ymmärtääkseen, mistä on kyse ja tehden parhaan taitonsa mukaan reunahuomautuksia kirjaan tai muistiinpanoihin. Muista kysyä, jos luennoitsija selitti mielestäsi jonkin asian huonosti, sillä todennäköisesti sitä ei ymmärtänyt kovin moni muukaan.
Fysiikan opiskelun pyhän kolmiyhteyden luennot-laskarit-labrat toinen kulmakivi vaatiikin jo sitten paljon luentoja enemmän työtä. Peruskursseilla laskarit suoritetaan kuten matikassa ja TKT:ssäkin, siis suoraan laskareihin vain, ja rasti ruutuun tehtyjen tehtävien kohdalle. Myöhemmillä kursseilla, kun väkimäärä on pienempi, palautetaan laskarit tarkastettaviksi parista tunnista pariin päivään ennen laskareita. Laskareiden palauttaminen on urakka sinänsä, sillä monet luennoitsijat ovat keksineet, että luennoille tulee enemmän väkeä jos laskarit pitää palauttaa juuri niitä ennen. Niinpä laskareiden palautusajankohta onkin usein maanantai- tai tiistaiaamu.
Laskareiden laskeminen vaatii aina enemmän aikaa kuin uskoisitkaan. Jos osaat lukion mekaniikan hyvin eikä matikkakaan tuota ongelmia, saattaa pkI:n alkupään laskareista selvitä muutamassa tunnissa. Siitä eteenpäin niiden viemä aika vain kasvaa, teoreettisen fyssan laskarit voivat pahimmimmillaan olla koko viikon ja usean kymmenen sivun projekti. C-rapun aulaan ilmestyy toisinaan paperinkeräykseen meneviä atk-listoja _ pidä varasi, sillä suttupaperikin maksaa.
Kaikkein kinkkisimmät laskarit saattavat ratketa helpoimmin, jos osaat löytää oppikirjasta tai kirjaston taulukkokirjakokoelmasta oikean kaavan. Pyydä siis vaikka tutoriasi esittelemään kirjaston keskeisimmät opukset ajoissa, niin säästät paljon vaivaa. Mukavin tapa laskea laskareita on pieni ryhmä. Turhautumat eivät silloin pääse muodostumaan yhtä pitkäaikaisiksi, kun joku saattaa oivaltaa laskun perimmäisen salaisuuden ennen sinua.
Laskareita pitää yleensä olla tehtynä vähintään 1/3. Älä anna näennäisesti pienen määrän hämätä itseäsi; jos niiden laskemisen aloittaa vasta kurssin puolivälissä, pitää saada tehtyä jo 2/3, mikä taas voi olla ylitsepääsemätön ongelma, laskareita kun tuppaa aina toisinaan jäämään kokonaan väliin syystä tahi toisesta. Tenttiinkin on paljon mukavampi lukea jos ei ole pakko laskea sen toisen kurssin viimeisistä laskareista vähintään viittä todella vaikeaa tehtävää. Kannattaa sinnitellä alusta loppuun, keskimäärin kaksi oikein (tai sinne päin) ratkaistua tehtävää laskaria kohti riittää. Ylimääräisistä laskaripisteistä saa bonusta, joten kannattaa laskea kaikki mitkä ehtii. Sitä paitsi asiat omaksuu yleensä kunnolla vasta sovellettuaan niitä johonkin laskuun, jos sittenkään.
Labrat ovat hauskaa vaihtelua opiskelun lomassa, opiskelumuoto, jossa oppii eniten tai aikaavievä (yleensä 3 - 4 h/kerta), joutavanpäiväinen kanto kaskessa riippuen siitä, keneltä kysyy.
Peruskursseissa on valmiit työmonisteet, joita voi ostaa approbatur-osastolta (kysy tutoriltasi). Työt tehdään niiden ohjeiden mukaan kahden - kolmen hengen ryhmissä ja mittarien lukemat merkitään taulukkoon tai millimetripaperille (pidä aina mukana _ älä luota liikaa siihen, että parillasi on ylimääräisiä), yleensä joutuu näppäilemään laskimella lukuja annettuun kaavaan.
Usein on mahdollista vain toimia annettujen ohjeiden mukaan ymmärtämättä itse asiasta tuon taivaallista. Ethän sinä sorru sellaiseen _ työvuorosta saa niin halutessaan paljon irti.
Labraan kannattaa ehtiä ajoissa. Jos myöhästyt reilusti ja kohdallesi sattuu vihainen assari (ovat onneksi harvinaisuus), saattaa työ jäädä tekemättä. Jos taas jätät varaamasi vuoron käyttämättä, saat tehdä työn vasta seuraavalla lukukaudella.
Viisaita neuvoja ajankäytöstä ja muusta opiskelua tärkeämmästä löydät muualta tästä opuksesta. En voi kuitenkaan vastustaa kiusausta, vaan lisään muiden noudattamatta jäävien neuvojen joukkoon yhden: fysiikan laitoksella opinnot ovat epätavallisen itseriittoisia, muualla ei juuri tarvitse opiskella _ meillä on jopa oma kuppila. Toisin sanoen fakkiutumisen vaara on melkoinen. Älä anna opiskelun viedä kaikkea aikaasi, elät juuri nyt todennäköisesti elämäsi parasta aikaa. Avaudu, älä eriydy.
Jos kestit tähän asti, voit onnitella itseäsi. Sinussa on selvästi tarpeeksi sisua selvitäksesi vaativista fysiikan opinnoista.
Tapani Stipa