Tämä esittely on tehty keväällä 1994 pidetyn Aineen rakenne -kurssin pohjalta (tuttaville AiRa vaan...)
Kurssin virallinen oppikirja on tätä nykyä J. Brehmin ja W. Mullenin Introduction to the structure of matter. Oheislukemistoksi suositellaan Gasiorowiczin The structure of matteria. Itselläni oli käytössä molemmat ja luin lähinnä Gasiorowicziä, koska se oli selkeämpi ja asiat löytyivät siitä helpommin. Sitäpaitsi AiRan laskaritehtävät ovat suurimmaksi osaksi suoraan Gasiorowiczista ja oikeat vastaukset löytyvät kirjan takaa. Gasiorowiczia saa kurssikirjalainaamosta lukukausilainaksi, Brehm+Mullenia vain neljäksi viikoksi kerrallaan. Luentokalvot ovat vapaasti saatavilla teoreettisen fysiikan laitoksen kirjastosta. Mikäli nämä haluaa kopioida itselleen, saa varautua siihen, että kevään aikana kuluu puolen tuhannen kopion kortti pelkästään tähän tarkoitukseen. Kalvot on kirjoitettu hieman horjuvalla soomen kielellä (kurssin luennoitsija, professori Roos on ruotsinkielinen) eivätkä ne tosiaankaan riitä kurssin ainoaksi tietolähteeksi, vaikka loppujen lopuksi melkoisen selkeitä ovatkin.
AiRan luennoitsijana on siis viime vuodet toiminut Matts Roos. Luennot ovat hyödyllisiä, mikäli asiaan on tutustunut edeltäkäsin. Roos kyllä hallitsee asiansa ja osaa varmasti vastata, jos joku osaa jotain kysyä. Kuusi luentotuntia viikossa ryydyttää melko nopeasti, ja tammikuun täydestä luentosalillisesta on huhtikuussa jäljellä yleensä enää parikymmentä innokkainta.
AiRan perustiedoiksi riittävät mainiosti fysiikan peruskurssit ja matematiikan approbatur tai MAPU. AiRa kannattaa käydä toisen vuoden keväällä, kuten opinto-oppaassakin mainitaan. Mikäli on keksinyt suorittaa teoreettisen fysiikan laitoksen järjestämän kurssin Moderni fysiikka ensimmäisenä keväänä, on siellä opituista tiedoista hyötyä ainakin AiRan alkupuolella.
Aineen rakenne kuuluu fysiikan pakollisiin cum laude -opintoihin. Toisin kuin fysiikan kursseilla yleensä, AiRassa ei ole pakko laskea kolmannesta laskaritehtävistä. Mikäli onnistuu laskemaan yli puolet tehtävistä, kurssin loppuarvosana nousee plussalla. Muutoin tehtävien laskemisesta ei hyvitetä. AiRa on ensimmäinen kurssi, jossa nuori fyysikko törmää englanninkielisiin laskuharjoitustehtäviin. Alkushokin jälkeen voi huoahtaa helpotuksesta: tehtäviin saa vastata suomeksi. Pian huomaa myöskin sen, että asiat löytyvät englanninkielisestä kurssikirjasta nopeasti, kun ei tarvitse miettiä joka käänteessä, mitä mikin termi mahtaa englanniksi olla. Englanti-suomi -sanakirja kannattaa kuitenkin siirtää kurssin ajaksi kirjahyllystä pöydän laidalle, tarvetta sille kyllä on. Uusi asia on myös se, että joka viikko tehtävien joukossa on yksi tai kaksi esseemuotoista tehtävää. Useimmiten näihin riittää hyvin noin puolen sivun mittainen vastaus piirroksineen.
Välikokeita kurssilla on kolme ja niiden rakenne on yleensä seuraavanlainen: yhteensä seitsemän tehtävää, joista neljä on laskuja ja kolme esseetyyppisiä tehtäviä. Tehtävistä vastataan viiteen. Aikaa on teoreettisen fysiikan laitoksen tavan mukaisesti neljä tuntia, mikä riittää vallan mainiosti vaikka minkälaisiin sepustuksiin. Koekysymykset ovat paperilla sekä suomen että englannin kielellä.
No niin, toivottavasti tämä esittelyni ei aiheuta aiheetonta pelkoa uusien fysiikan opiskelijoiden keskuudessa. Loppujen lopuksi Aineen rakenne on varsin mielenkiintoinen ja inhimillinen kurssi ja läpi kyllä pääsee kohtuullisella työmäärällä. Ja lopussa odottaa paras palkinto: täydet kuusi opintoviikkoa lisää plakkariin.
Antti J. Lauri