| Takaisin pääsivulle | Maaliskuu | In English | Latine |
Durhamissa perjantaina 18.7.2014
Olen joitakin vuosia harrastanut kiinalaista kamppailulajia nimeltä ”taijiquan”, joka tunnetaan myös lyhyemmällä nimellä ”taiji”. Ongelmana on ollut, että olen tähän mennessä löytänyt sopivia opettajia vain Suomesta, ja siksi taitoni ovat ulkomailla asuessani yleensä tahtoneet ruostua. Tänä vuonna päätin kuitenkin osallistua suomalaisen opettajani järjestämälle vuosittaiselle kurssille vapun tienoilla Skotlannissa.
Opetus- ja majoituspaikkana kurssilla toimi Ardkinglasin kartano, jota myös linnaksi voisi kutsua. Kartano sijaitsee Loch Fynen rannalla, ei kovinkaan kaukana Loch Lomondista tai Glasgow'sta. (Sijainti kartalla.) Sen rakennutti 1900-luvun alkuvuosina nykyisen isännän isoisoisoisä (tulikohan oikea määrä isoja), alun perin kesäasunnoksi. Nykyiset omistajat asuvat siellä vuoden ympäri: talvisin asuinhuoneiden lämpötila ei kuulemma nouse paljon kymmentä astetta lämpimämmäksi. Kartanoa ympäröivät laajat tilukset, joiden metsissä kasvaa muualta maailmasta tuotuja havupuita sekä koristekasveja. Eräs 63-metrinen kuusi on jopa mitattu Brittein saarten korkeimpien puiden joukkoon.
Harjoitukset aloitettiin heti aamulla, ja ensimmäisten tuntien aikana oltiin yhteisestä sopimuksesta puhumatta. Tällainen hiljainen harjoittelu auttoi keskittymään liikkeeseen, eikä aikaakaan hukkunut turhaan pulinaan. Leiriin kuului täysihoito, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että vuoroin oltiin pihalla harjoittelemassa vuorten katveessa, vuoroin taas linnan hulppeassa ruokasalissa syömässä. Vapaahetkinä saattoi tutustua ympäröivään luontoon tai hiipiä sokkeloisia käytäviä pitkin remontoimattomiin tornihuoneisiin.
Kartanon emäntä, Angela, on puoliksi suomalainen, ja tämä Suomi-yhteys onkin alun perin synnyttänyt ajatuksen lähteä Suomesta Skotlantiin asti. Mukana on alusta asti ollut myös baritonilaulaja Juha Kotilainen, joka kuuluu opettajani tuttavapiiriin. Kun Juha kuuli, että soitan pianoa, minut temmattiin heti harjoituspianistiksi, ja illalla aariat kaikuivat kartanon musiikkisalissa.
Taistelulajina tàijíquán (太极拳) eli taiji-nyrkki luokitellaan taolaiseksi, sisäiseksi ja pehmeäksi lajiksi. Pehmeydellä tarkoitetaan sitä, että keho on mahdollisimman rentona ja vastustajan voittamiseksi käytetään mahdollisimman vähän omaa voimaa. Sen sijaan vastustajan omaa liikettä käytetään häntä itseään vastaan. Sisäinen taas tarkoittaa sitä, että mieli hallitsee kehoa ja liikkeen perustana on kehon sisällä vapaasti virtaava energia (qì, 气).
Taolainen filosofia on länsimaalaiselle hieman vaikeasti avautuvaa. Keskeistä taolaisuudessa ovat yīn (阴) ja yáng (阳), kaikkeuden kaksi toisiaan täydentävää napaisuutta, joiden tasapaino määrittelee kaikkea olevaista. Yang on valoisa, yin tumma, yang miespuolinen, yin naispuolinen, yang täysi, yin tyhjä, yang aurinko, yin kuu. Sanan tàijí (太极) voisi kääntää vaikkapa ”suurimmaksi pilariksi” tai ”äärimmäiseksi navaksi”. Yin ja yang syntyvät taijin varassa kaaoksesta tai tyhjyydestä, josta käytetään nimitystä wújí (无极), ”navattomuus”. Taiji kuvataan ympyrämäisenä kuviona, jossa yin ja yang nähdään toisiinsa kietoutuneina.
Taijin harjoittelussa rentous pyritään löytämään hitaasta liikkeestä. Hitaan harjoittelun ensisijaisuus saa asiaan perehtymättömät usein luulemaan, että taijissa kaikki liike olisi hidasta. Asia on itse asiassa päinvastoin, sillä kamppailussa taijille ovat luonteenomaisia räjähtävän nopeat fā jìn -liikkeet (发劲). Ne voidaan kuitenkin saavuttaa vasta, kun keho on täysin rento ja liikerata on opittu vaistomaiseksi. Tällöin energia voidaan vapauttaa täydellä voimalla.
Viimeisenä iltana pääsimme saunaan, jonka yhteydessä kävin kahlaamassa simpukoiden seassa lochin viileässä vedessä. Erinomaisen illallisen jälkeen esitimme Juhan kanssa pienen konsertin, johon olimme valinneet kappaleita niistä nuoteista, joita hänellä sattui olemaan mukana sekä joita löytyi musiikkisalin hyllyistä. Lisäksi kriteerinä oli, että pystyisimme esittämään ne lähes harjoittelematta (mikä riippui tietenkin lähinnä minusta).
Onnistunut leiri antoi minulle kipinän pitää taitojani yllä muun muassa harjoittelemalla mahdollisimman usein kotipihallamme. Täytyy vain toivoa, että innostus jatkuu. Ja ehkäpä löydän täältä vielä muitakin harrastajia.