> Etusivu > Hahmokuvaukset > Theron
Theronin isä on yksi Bextropoliksen prelaateista, lihava ja kovin saamaton mies. Varakkuutta sen verran että toimeen tulee, muttei niin paljoa että pojille yhtään ylimääräistä heltiäisi. Tytärtään isä sen sijaan pitää silmäteränään. Theron on perheen nuorin, tosin sisar on saman ikäinen, mutta syntyi ensin. Veli on muutaman vuoden vanhempi.
Veli, joka ei ole suinkaan tyhmä päästään, aikoo seurata isänsä jalanjälkiä, kunhan saa tilaisuuden. Theron sitävastoin on tullut äitiinsä, eikä oikein välitä kaupungin asioista, vaan haluaa nähdä maailmaa ja sen ihmeitä. (Ei äiti kovin paljoa matkustellut, kun sattui prelaatin vaimoksi, mutta kaipaili silti jotain suurempaa..)
Näin siis Theron päätti liittyä seikkailijain kiltaan, joka oli pyörinyt monenkin nuoren mielissä siitä lähtien, kun se kolme vuotta sitten perustettiin.. Isältä ei rahaa liittymismaksuun hellinnyt, mutta poika sopi Papaniklaan kanssa, että maksu kuitattaisiin suoritamalla eräs tehtävä. Eipä aikaakaan, kun Papaniklaalla olikin sopiva tehtävä, yksinkertainen, mutta vaativa. Theronin tuli viedä eräs rasia, (noin jalan pitkä, puoli jalkaa leveä ja neljänneksen korkea, tummasta puusta ja vanhan oloinen, suljettu sinetillä) Lakedaimoniin miehelle nimeltä Epeios. (entinen fylaksi, vanhemmiten väistäjäksi ruvennut)
Niin lähti nuori Theron etelään, suurten soturien kaupunkiin, erääseen karavaaniin vankkurin ajajaksi, sairastuneen tilalle, pestautuneena. Omistaja ei olisi mielellään ottanut nuorta ja kokematonta ajajaa ja Theronin neuvottelutaidot joutuivatkin koetukselle. Karavaanin päämäärä ei, omistajan mukaan, ollut itse Lakedaimon, mutta tarpeeksi lähellä sitä. Lastina taljoja, viiniä ja mausteita. (Mikä on sinänsä kummallista, sillä Lakedaimonissa ei ole puutetta taljoista saati viinistä: Lakedaimon kun hankkii varoja juuri näiden tuotteiden viennillä) Yhteensä viisi vankkuria, jokaisella ajaja ja lisäksi Drances, karavaanin omistaja, joka oli ilmeisesti saanut jonkin jumalan vihat ylleen, sillä matka ei ollut ollenkaan leppoisa.
Villieläimet hyökkäsivät yöpyvien matkalaisten kimppuun harva se yö, ja harva uskalsi nukkua öisin. Heti seurueen päästyä metsäisemmille maille hyökkäsi yöllä lauma susia, kun Theron oli vartiossa. Sudet eivät yleensä uskalla lähestyä ihmistä, saati sitten tulta, mutta nämä tekivät niin. Miehet kiipesivät vankkuriensa päälle ja huitoivat ylös pyrkiviä susia kartuillaan ja Theron kunnostautui lingonkäyttäjänä. Kukaan ei saanut niiden tarkkaa lukumäärää laskettua, mutta aamulla kuolleita oli viisi ja loput seurasivat karavaania vielä kaksi päivää ja yötä säikyttäen ulvonnallaan kahta ajajaa, jotka kumpikin olivat saaneet haavoja jalkoihinsa susien puremista. Kuolleiden lukuun lisättiin yksi, kun eräs ajaja äkkäsi sen tarkkailevan heitä puskan suojasta ja Theron osui siihen lingonkivellä. (Tosin se oli jo haavoittunut yöllisestäi hyökkäyksestä.) Eräänä yönä hyökkäsi karhu ja toisena villisikoja, jotka taistelivat vielä kuolettavasti haavoittuneinakin.
Kun matkaa oli taitettu jo viikkoja, kärsi karavaani vielä yhden, kohtalokkaaksi osoittuvan koettelemuksen. Nimittäin rosvojoukon hyökkäyksen, joka jätti Drancesin itsensä haavoittuneena tielle rosvojen kynsiin, muut ajurit pakenemaan juosten takaisinpäin ja Theronin haavoittuneena pillastuneiden juhtien vetämiin vankkureihin. Tämä vankkuri oli kaikista vankkureista keveimmin lastattu, koska siinä oli matkan aikana istunut myös Drances. Lastina oli taljoja, pieni tynnyri viiniä ja, kuten Theron tutkiessaan havaitsi, kätkettynä kasa taidokkaasti valmistettuja keihäitä. Ilmeisesti ne oli tarkoitus salakuljettaa Lakedaimoniin vanhimpien silmäin ohi (maalaisille kukaties). Theron uhrasi toisen juhdista kiitokseksi Satorille henkensä pelastamisesta. Matka jatkuisi yhdelläkin.
Juhdat olivat pinkoneet pitkän matkan välittämättä suunnasta tuon taivaallista, joten Theron oli eksyksissä ja joutui etsimään oman tiensä etelään.
Matkallaan Theron hankki mukavat rahat taljoja myymällä, ei läheskään niin paljoa, kuin olisi voinut saada, jos olisi ollut kokeneempi, mutta oppirahat piti maksaa. Lisätienestejä hän ansaitsi liittämällä vankkureitaan toisiin, samaan suuntaan meneviin, karavaaneihin. Oppi siinä samalla kaupankäynnin jalon taidon. Keihäitä hän ei vielä ollut myynyt, vaan piti niitä piilossa vankkureissa.
Eräänä päivänä matkalla etelään yksin vastaan tuli vuorijono. Ei mikään niin valtava, että sitä olisi merkitty karttoihin, mutta sellainen, jonka yli ei helposti päässyt ja kiertäminen olisi ollut liian vaivalloista. Muutaman päivän perästä Theron sattui kylään, joka sijaitsi järven rannalla. Järvi katkaisi vuorijonon niin, että sen yli olisi helppo päästä toiselle puolelle vuoria, mikä maitse oli mahdotonta. Järvi oli syvä ja siitä nousi hyvin kalaa. Kalastus olikin tuon kylän pääelinkeino.
Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät soutamasta Theronia järven yli. Tämä siksi, eräs kyläläinen kertoi, että toisella puolella järveä oli toinen kylä, joka myös eli kalastuksella. Jo kauan kaksi kylää oli kilpaillut keskenään oikeudesta parhaisiin kalapaikkoihin järven keskellä. Alunperin oli sovittu, että kumpikin kalastaisi omalla puolellaan, eikä kukaan kalastaisi keskellä. Sopii arvata, tuliko siitä mitään. Verisiä kahakoita oli käyty järvellä, muutamien veneiden kesken, vähän väliä. Joka lähtisi soutamaan toiselle puolelle menettäisi todennäköisesti henekensä. Theron yritti ostaa kyläläisiltä veneen, mutta Turnus, joka oli kylässä se jonka sana painoi eniten, kielsi. Sanoi, että veneitä oli muutenkin niin vähän, että yhdenkin menetys olisi pois kalansaaliista. Koko päivän Theros yritti vakuutella Turnusta ja tarjota veneestä rahaa ja vankkurinsa ja lopulta tämä sanoi ajattelevansa asiaa yön yli.
Aamulla Turnus lupasi myydä Theronille yhden pienistä soutuveneistä, mutta kauppaan liittyi ehto. Theronin tuli pyydystää järven ruhtinas, suuri karppi, joka oli vienyt hengen monilta.
Päivä meni valmistellessa ja verkkoa karppia varten vahvistaessa (karppi oli repinyt jo monta). Muutamat kylän nuoret urhot lupautuivat auttamaan uroteossa pientä palkkiota vastaan. Seuraavana päivänä lahdettiin selälle. Veneitä oli kolme, kussakin mies soutamassa ja toinen auttamassa verkon kanssa. Verkot laskettiin aamulla ja kylän väki kerääntyi rannalle tai sen tuntumaan töllistelemään, jotkut soutivat vähän lähemmäs jotta näkisivät paremmin. Theron tarvitsi kaiken avun minkä sai, kun ei ollut koskaan verkkoon kajonnut, mitä nyt Bextropoliin satamassa nähnyt silloin tällöin. Theron oli ottanut mukaansa myös keihään siltä varalta että siitä olisi jotain hyötyä. (Ei todellakaan mikään kalamies.) Päivä kului ja verkkoihin tarttui jos jonkinlaista kalaa, muttei karppia. Lopulta joitakin tunteja ennen kuin ilta alkaisi hämärtää, havaitsi yksi nuorista kalastajista suuren selkäevän viistävän veden pintaa hetken. Kaikki vilkuilivat ympärilleen yrittäen nähdä vilauksen karpista. Kului tovi. Sitten varoittamatta yksi veneistä kiepsahti kumoon ja miehet putosivat veteen. Theron huusi heitä uimaan kohti venettä (sitä jossa Theron oli) ja miehet uivat henkensä edestä. Samalla toinen veneistä kiersi toisesta suunnasta ja pian nähtiin selkäevän vilahtavan tuon veneen ohi kiitäen kohti vedessä pärskiviä. Ensimmäinen mies kiipesi vedestä ilman ongelmia ja yritti auttaa toverinsa myös veneeseen. Mutta hurjasti kiitävä karppi ehti ensin ja kiskoi miehen veden alle. Vene nytkähti rajusti eteenpäin, karppi oli verkossa! Kaikki kolme hyökkäsivä yht'aikaa kiinni verkkoon, ettei karppi veisi sitä mennessään.
Saalistajista oli tullut saaliita. Karppi kiisi pitkin järveä vene perässään eikä osoittanut minkäänlaisia väsymisen merkkejä moneen tuntiin, toisin kuin veneessä olevat miehet. Silloin sai Theron ajatuksen, hän selitti puuskuttaen suunnitelmansa toiselle miehistä, sille joka oli uinut uponneesta veneestä. Tämä hyppäsi veteen, kun vene taas lähestyi rantaa ja ui maihin töllistelevien kyläläisten luo.
Theron pyysi asiaankuuluvilta jumalilta huutaen "Hoi! Järven jumalat, jos voitan, niin teillepä riemuiten uhraan vankkureitani kiskovan härän rannan alttarien edustalla ja viskaan sen sisukset ulapalle ja vuodatan viiniä päälle!"
Jumalat olivat ilmeisesti mielissään, koska pian karppi alkoikin jo väsyä ja miehet onnistuivat yhdessä soutaen hivuttamaan sitä kohti rantaa, missä Theronin suunnitelmaa oltiin jo panemassa toimeen. Kyläläiset olivat köysin sitoneet veneitä ketjuksi ja kiinnittäneet toisen pään köydellä maihin, missä sitä oli helpompi vetää. Tämän ketjun toista päätä kohti Theron nyt ohjasi veneen ja pian viimeisestä veneestä heitettiinkin köysi, johon toinen mies sitoi veneen. Sitten rannalla alkoivat miehet vetää ja veneissä soutaa, ja karppi ankarasta rimpuilustaan huolimatta saatiin kiskotta matalammalle.
Rantaa lähestyttäessä karppi muutti suuntaansa ja hyökkäsi ketjun veneiden kimppuun kaataen niistä monia, myös Theronin veneen. Theron ehti kaapata keihäänsä ennen veteen putoamistaan. Rannalla jännitettiin, pysyisikö verkko kiinni veneessä.
Veteen pudonneet miehet uivat pikaisesti rantaan ja monet heistä sinne pääsivätkin. Karpin ollessa kahluusyvyydellä, kävivät kyläläiset miehissä sen kimppuun ja Theron ensimmäisenä. Lingosta ei nyt ollut hyötyä joten Theron käytti keihästä, vaikka se hänelle olikin outo ase. Perin onnettomalta näytti keihään käyttö, mutta verkkoon sotkeutunut kala kuivalla maalla on helppo maali kokemattomallekin. Nyt nähtiin karppi kokonaisuudessaan. Se oli helposti suuren miehen mittainen ja suu täynnä teräviä hampaita, jotka kävivät vaarallisesti tiheään tahtiin ja haavoittivat monia kimppuun käyneitä. Osansa puremista sai myös Theron. Haava oli paha ja Theron olisi siihen luultavimmin kuollut, ellei kylän parantaja olisi häntä osannut auttaa.
Kun Theron monen päivän päästä heräsi ja kuuli että kala oli kuollut siihen viimeiseen iskuun, jonka hän oli tuupertuessaan onnistunut antamaan, hän juoksi ulos, haki härkänsä, uhrasi sen, heitti sen sisukset ulapalle ja kaatoi viiniä perään.
Turnus myi kuin myikin Theronille veneen, mutta hinta oli kova, kalan pyytäminen oli tullut kalliiksi kylän väelle, neljä miestä oli kuollut ja monta venettä oli rikki tai uponnut. Turnus vaati veneestä osan Theronin keihäistä. Ei ollut vaihtoehtoja, melkein puolet varastoista meni Turnukselle. Raha ei kelvannut. Hän vaihtoi vielä vankkurinsa varusteisiin ja päätti lähteä aamulla.
Illalla hän sattui kuulemaan, kun Turnus selosti kyläläisille suunnitelmaansa. Aamulla oli tarkoitus lähteä miehissä vastarannalle ja lopettaa ryöstökalastus kertakaikkiaan. Theronin suunitelmiin tuli muutos ja hän lähti heti.
Vastarannalla vastaanotto oli tyly, mutta Theron päästettiin maihin, kun hän kertoi uutisensa. Ymmärrettävistä syistä kyläläiset olivat peloissaan, kun naapureilla oli keihäät. Eivätkä he päästäneet Theronia lähtemään jäljelläolevien keihäidensä kanssa. Pakon edessäkään he eivät silti olleet kiittämättömiä, vaan keräsivät kylästä sen verran rahaa, kuin pystyivät ja antoivat ne Theronille keihäistä, vain murto-osan siitä mitä niistä olisi voinut saada. Theronille jäi itselleen yksi.
Aamulla Theron oli lähdössä kylästä, kun vastarannan hyökkääjät huomattiin. Kylän miehet ryntäsivät veneilleen ja sousivat kovaa kyytiä kohtaamaan hyökkääjiä..
Jatkaessaan nyt matkaansa kävellen hän lyöttäytyi yhteen metsästäjä (theriitti) Nisoksen kanssa. Yhdessä miehet jatkoivat kohti etelää. Matkalla heitä ahdistelivat villipedot, pienet hiidensukuiset olennot sekä erään isännän verenhimoiset koirat. Kaikista näistä he selvisivät kulkiessaa, teitä pitkin kohti etelää, joskus kiertäen vihollisen, joskus paeten ja välillä taistellen, usein oli hengenlähtö lähellä.
Lopulta päätyivät miehet kuitenkin hengissä Lakedaimoniin, jossa tutustuivat paikallisiin ihmeisiin ja yrittivät löytää Epeios-nimistä miestä, mutta eivät löytäneet. Löysivät kuitenkin miehen, joka tunsi hänet. Epeios oli muuttanut pois kaupungista rannikolle, eräälle pienelle saarelle, jossa hänen mukaansa kasvaa paras puu.
Rannikolle matkattuaan kyselivät miehet tästä saaresta, ja miettivät kuinka sinne pääsisi. Paras keino olisi jollain kalastajapaatilla, isommat laivat kun tuskin tekisivät mutkaa pienen saaren takia. Saivat saaresta tietää, että se kuului muutaman saaren ryhmään, jotka olivat juuri ja juuri näköetäisyydellä rannasta. Joillakin saarista kerrotaan asuvan hirviöitä ja Epeioksen saari on muista erillään ja hirviöt karttelevat saarta syystä tahi toisesta, joten ne eivät miestä ei pahemmin häiritse.
Eräs kalastaja suostui kovan tinkimisen jälkeen kuljettamaan heidät veneellään saarella, mutta taas oli hinta kova. Suuri osa keihäät ottaneilta kyläläisiltä saaduista rahoista meni veneen vuokraan. Kalastaja päätti kiertää kaukaa muut saaret ja lähestyä saarta sen länsipuolelta, ja matkaan lähdettiin luottavaisin mielin. Alkumatkasta tuuli oli myötäinen, mutta sitten se muuttui äkisti, aivankuin joku jumalista olisi sen tahallaan kääntänyt, ja tuuli vei pientä, purjeellista kalastajavenettä, jossa kalastajan, Nisoksen ja Theronin lisäksi olivat miehen kaksi poikaa isäänsä auttamassa.
Koska joudun tekemään tänään muutakin, kirjoitan seuraavat tapahtumat lyhyesti ja jätän yksityiskohdat mielikuvituksen varaan.
Hirveät olennot lehahtivat lentoon pieneltä luodolta, jonka ohi vene ajelehti (onneksi se ei ollut isompi) ja houkuttelivat miehiä laulullaan kohti kyseistä luotoa. Laulu sai kalastajan poikineen täysi valtaansa ja he suuntasivat veneen suoraan kohti kauheita siivekkäitä, joilla oli naisen kasvot. Neljä niistä lähti venettä kohti mutta Nisoksen onnistui kutsuvasta laulusta huolimatta iskeä kalastaja tainnoksiin ja kääntää purjeen suuntaa niin, että sama tuuli, joka vei kohti luotoa veikin kovaa vauhtia sen ohi. Pahaksi onneksi yksi kuitenkin sai laivan kiinni ja parivaljakko joutui taistelemaan sitä vastaan suojaten itseään purjeella ja kaikella minkä käsiinsä saivat. Lopulta miehet kuitenkin pääsivät pakoon vahingoitettuaan rääkyvää olentoa niin pahasti, ettei se enää kyennyt lentämään maihin. Miehet tosin kärsivät itse vakavia vammoja ja hirviö oli repinyt purjeet ja nahkahaarniskan, johon Theron oli vaihtanut vankkurinsa. Miehet pääsivät rantaan, kun kalastaja oli toipunut. Hankittuaan uuden purjeen miehet pääsivät yrittämään uudestaan ja tällä kertaa onnistuivat pääsemään saarelle.
Saaren toisella puolella oli Epeioksen mökki, jota puuveistokset ympäröivät. Epeioksen mieliaihe näytti olevan hevonen.. Mökkikin oli veistetty makaavan hevosen muotoon. Theron koputti ovelle ja huusi Epeiosta nimeltä, Vastaus oli "Menkää pois!" Yrittivät uudelleen: "Meillä on viesti Papaniklaalta!" Kului tovi. Ovi aukesi raolleen, ja raosta tuijotti syvälle kuoppaansa kaivautunut silmä. Silmän alla oli käsi. "Anna tänne!" Theron teki kuten käsketty ja ovi paukahti taas kiinni. Enää ei kuulunut mitään. Siinä ihmettelivät ja kohta kääntyivät palatakseen, kun ovi jälleen aukesi, ja käsi heitti heille jotakin "Tuossa vaivanpalkaksi.." Ovi paukahti taas kiinni ja miehet lähtivät paluumatkalle.
Paluumatka Bextropolikseen oli lyhyempi, kuin Theronin aiempi harhareissu, muttei sekään ollut suinkaan tylsä.
Matkalla heidät mm. yritti ryöstää sokea huilunsoittaja velhontempuillaan. Minkä lisäksi kohtasivat monia matkalaisia ja monia matkalaisten vaaroja, petoja, hirviöitä, mutteivät mitään, mikä olisi vetänyt vertoja kirkuville sekasikiöille, jotka sotkivat kaiken ulosteillaan ja koristivat itseään uhriensa kiiltävillä koruilla korostaakseen makaaberia näköään.
Lopulta tuli hetki, jolloin Nisos lähti omille teilleen, mutta lupasivat vielä tavata.. muutama päivä tuosta eteenpäin marssi Theron Sibyllan temppelin ohi ja löysi sieltä uudet matkakumppanit.
> Etusivu > Hahmokuvaukset > Theron