> Etusivu > Hahmokuvaukset > Ramra
Otsoveljeksillä Hrumm ja Gromm oli kerran eripuraa naarasötökarhu Gurtasta. Riita ratkesi niin, että Gromm nuiji Hrummin hengiltä, nuiji Gurtan tajuttomaksi ja raahasi kotiluolaansa. Näin syntyi Ramra.
Eräs seikkailijaseurue seikkaili kerran tähän luolaan. Ötökarhupariskunta raateli heistä muutaman ja kuoli. Pikkuinen Ramra repi yhdeltä kurkun auki. Eksynyt seikkailijaporukka pakeni oivallettuaan, ettei luolassa olekaan aarteita eikä muinaisia taikaesineitä.
Ramra noukki tappamaltaan kääpiösoturilta rautaisen taistelukirveen ja muuta roinaa. Hän alkoi yksikseen metsästää ja harjoitella tappamisen jaloa taitoa. Muutaman viikon päästä palattuaan metsältä hän tosin huomasi ulvojien tarkkailevan tuimana luolan suulta ja jäi asumaan metsikköön. Näin kului muutamia vuosia, Ramra rakenteli ansoja, tappeli erinäisiä villipetoja vastaan ja saalisti matkalaisia. Mustilta kukkuloilta vaelteli satunnaisesti varjopanttereita, ulvojia ja muita ikäviä otuksia häiriköimään Ramran metsästysmaille. Kerran hän joutuikin ikävästi telotuksi, mutta parani ja kehitti kostonhimon Mustien kukkuloiden väestöä vastaan.
Kerran jahdatessaan jänistä tapettavakseen Ramra kompuroi vahingossa omaan ansaansa. Hänen roikkuessaan ylösalaisin keskellä aukeaa sattui hän kohtaamaan vanhan punakaapuisen matkamiehen. He murahtivat toisilleen tervehdyksen. Matkamies oli akaijalainen Pangaian druidi, kävi ilmi. Hän tahtoi rekrytoida yksinkertaisesti ajattelevaa lihasvoimaa, ja arvioi Ramran juuri sopivaksi. Mieluissaan palveli Ramra Pangaiaa. Hän alkoi suorittaa druidin vaatimia pieniä tehtäviä, joista hänen ei tarvinnut erityisemmin tietää. Mökissään Sappagian hampaiden ja Mustien kukkuloiden välissä druidin ääni kuului joskus täydenkuun valaisemina öinä loitsuavan jotain pimeää rituaalia, ja Ramran tehtävänä oli pyydystää ihmisiä tai sopivanlaisia eläimiä ja tuoda niitä majaan. Ne eivät koskaan tulleet elävänä ulos majasta, mutta Ramran tehtäviin kuului myös heittää kuolleet ruumiit Sappagian hampaisiin. Välillä majassa vieraili muita druideja. Palkaksi uskollisuudestaan Ramra sai jossain vaiheessa erityisen uhriveitsen. Sen kahva on käärmeen pään muotoinen, käärmeen silminä on kaksi verenpunaista rubiinia. Ramra ei tiedä tarkalleen veitsen voimia, mutta on hän sen välillä kiven sisään tökännyt, ja hyvin se tuntuu toimivan. Hän ymmärtää kyllä, että jokainen sillä tapettu sielu on uhri Sappagialle, ja tästä Ramra on mielissään.
Kaikki jatkui rattoisasti, kunnes Ramra hyökkäsi puusta erään varjokarhun niskaan, ja raahasi tämän Mustien kukkuloiden otuksen druidin majaan. Ramra jäi nuolemaan haavojaan mittelön jälkeen. Kun hän muutamaa yötä myöhemmin löntysti laiskan oloisena druidin majan ja Mustien kukkuloiden väliä, juoksi polun mutkasta jokin suuri ja ihmeellinen olento iskien hänet sudenkäpälällä tieltään. Ramran palattua tajuihinsa hän tallusti takaisin kohti druidin majaa, joka oli säpäleinä. Druidista ei kuultu sen koommin.
Ramra puolestaan tallustaa ja murjottaa itsekseen metsikössä, lähellä Mustia kukkuloita.
> Etusivu > Hahmokuvaukset > Ramra