> Etusivu > Hahmokuvaukset > Kanenas
Synnyin parisenkymmentä vuotta sitten pienessä kylässä, jossain päin akaiaa. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa äidistäni tai isästäni, sillä mestarini löysi minut ollessani viisivuotias. Hän huomasi voimani heti alkuunsa, sillä nähdessään minut olin neuvottelemassa elementaalien kanssa maksusta, jolla ne laskisivat minut puusta, jonne olin kiivennyt, ja josta en uskaltanut laskeutua. Ironista, eikö totta? Mestarini komensi omat ilmanhenkensä laskemaan minut puusta ja ollessani viimein maassa hän esitti minulle tarjouksen "Palvele minua kahdensadan kuunkierron ajan ja minä opetan sinua käyttämään lahjojasi ja nimeän sinut." Olin edelleen peloissani siitä puussa olosta, iloissani lentomatkasta - jonka halusin kokea uudelleen - ja kiitollinen hänelle siitä, että päästi minut pois puusta joten ainoa mahdollinen vastaukseni oli "Kyllä, mestarini."
"Mainiota, poikani. Tästä lähtien nimesi olkoon Kanenas, kunnes sopimuksemme päättyy." En koskaan nähnyt vanhempiani uudelleen ja seuraavat työntäyteiset vuodet veivät mukanaan.
Mestarini oli kaikessa kohtuullinen, hän opetti minulle asioita elementalismista sekä yleisistä miehelle tärkeistä taidoista (filosofiaa, lukutaitoa, puhetaitoa), pani minut tekemään kotityönsä ja muita askareita; opasti minut tiettyihin Chrysaliksen saloihin miesten ja naisten kanssa, mutta se ei ollut tärkeä osa koulutustani. Lisäksi sain opastusta yrttien voimista ja niitten vapauttamisesta, mutta tämä viimeinen opastuksen laji kuulosti hyvin tylsältä ja vähäpätöiseltä, seikka jota tulisin katumaan...
Elämä sujui suhteellisen kivuttomasti. Elimme keskisuuressa kaupungissa akaian niemimaalla ja maailmassa tuntui olevan kaikki hyvin. Eräässä vaiheessa, palvelukseni loppupuolella (olin ollut mestarini palveluksessa jo 185 kuunkiertoa, yli 15 vuotta) mestarini alkoi sairastelemaan. Ensi alkuun se oli vain tavanomaista talvitautia, yskintää sun muuta, mutta mitä pidemmäs aika eteni sitä huonommaksi hänen olonsa pysyvästi tuli. Ja koko ajan kirosin itseäni, kun en voinut tehdä mitään parantaakseni hänen vointiaan. Kaikilta voimiltani en pystynyt mihinkään. Ainoa pieni apu tuli vähäisestä taidostani yrttien kanssa, joilla saatoin helpottaa pahimpia kipuja turruttamalla hänen aistejaan. Mitä selvemmäksi hänen tautinsa tila tuli, sitä enemmän hän käytti voimiaan opastaakseen minua selviämään yksin maailmassa. Olimme käyttäneet suuren osan hänen vähäisestä omaisuudestaan yrtteihin sun muihin, joten hänellä ei ollut antaa minulle kauheita.
Viimeisinä sanoinaan hän muistutti minua siitä, ettei minun ole välttämätöntä lähteä tosinimeni perään, "Kanenas, mitä tahansa teetkin, muistan sinut toisella puolen. Ota itsellesi nimi, jos tahdo..." ja silloin hän kuoli.
Surun murtamana hoidin hänelle hautajaiset ja muistopaikan, jotka maksoin talosta saamillani rahoilla. Hautajaisten jälkeen maksoin paikalliselle Pluton Arkonin papille hyvät rahat siitä, että hän hoitaisi hautaa. Tämän jälkeen keräsin loput rahat sekä muut varusteeni ja jätin kaupungin taakseni. Kävelin lähimpään satamaan ja astuin ensimmäiseen laivaan. Laivan määränpääksi kapteeni kertoi Sarkopoliksen.
> Etusivu > Hahmokuvaukset > Kanenas