> Etusivu > Valateoria
Mitä enemmän pelissä vannotaan valoja, sitä onnistuneempi se on.
Tämän pätemisestä voi olla montaa mieltä, mutta käytäntö on osoittanut minulle että valojen vannominen on omiaan antamaan pelaajille sellaisia kiinnekohtia, jotka auttavat selkeyttämään mitä hahmo todella haluaa tehdä. Suostuuko hän vannomaan? Jos suostuu, onko hän kunniallinen tyyppi, joka pitää valansa, tahi kunniaton, joka ei pidä? Edellisessä tapauksessa valan pitäminen on nyt kiinnekohtana pelaajan päätöksille. Jälkimmäisessä tapauksessa, niin outoa kuin se onkin, pelaaja yleensä keskittää kaikki toimensa suorastaan alitajuisesti valan rikkomista kohti.
Tämän teorian mukaan paras asia mitä perinteisen D&D-pelin kannalta voi tapahtua on seikkailijain muodostaa seurue, joka vannoo tahi asettaa sopimuksia toisiaan kohtaan. Jos pelaajat kaipaavat suoraviivaista peliä, jossa heidän ei tarvitse keskittyä jatkuvasti toistensa motivaatioihin, on tämä yksinkertaisin tapa toimia. Toisaalta päinvastainen on helppo saavuttaa, jos hahmot vannovat valoja ja tekevät sitoumuksia seurueen ulkopuolelle, niin että heidän täytyy erota tovereistaan niitä toteuttaakseen.
> Etusivu > Valateoria