Pohdinta oman laitoksen tvt:n opetuskäytön strategiasta
Teija Kujala
3.10.2005
Oppialamme takia on luonnollista, että tieto- ja viestintätekniikkaa on laitoksellamme käytetty jo hyvin pitkään. Jo 1960-luvulla tietokoneita käytettiin ohjelmoinnin harjoitustöiden tekemiseen. Tällöin tietokone oli oppimisen kohde eikä väline oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. 1980-luvulla tietoverkkoja ryhdyttiin hyödyntämään kurssien sisäisenä kommunikaatiovälineenä (sähköposti, keskusteluryhmät, tiedostojen siirto). 1990-luvun alussa www:n tulo mahdollisti kurssimateriaalin viemisen yleisesti kaikkien opiskelijoiden saataville. Tämän vuosikymmenen loppupuolella tuotettiin verkkoon ensimmäiset laajat opiskelun tukimateraalit muutamalle kurssille ja päätettiin, että kaikilla kursseilla tulee olla omat kotisivut. Myöhemmin visuaalisten välineiden kehittyminen teki mahdolliseksi tuottaa simulaattoreita ja animaattoreita havainnollistamaan opiskeltavaa asiaa kokeilevan oppimisen menetelmin. Automaatiota laajennettiin tietokantojen perusteet -kurssin harjoitustöiden automaattiseen tarkastamiseen SQL-Trainer-ohjelmiston avulla. Tämän ohjelmiston käyttö antaa opiskelijoille mahdollisuuden aiemmin viikottaisissa harjoituksissa tehtävien tehtävien tekemiseen heille sopivalla ajalla ja palaute tehtävän oikeellisuudesta tulee välittömästi. Tämä myös vapautti opettajien resursseja parempaan käyttöön.
Tietojenkäsittelytieteen laitoksella järjestetään vuosittain useita koulutus- ja teemapäiviä. Yksi esimerkki näistä ovat perinteisesti tammikuussa järjestettävät strategiapäivät, joihin osallistuu lähes koko laitoksen henkilökunta. Päiviin liittyy yleensä joitakin teemoja ja vuonna 2002 yhtenä teemana oli 'uudet opetus- ja oppimismuodot (kuten verkko-opetus ja tutkiva oppiminen'. Noin 10 hengen ryhmä uusista opetusmuodoista kiinnostuneita henkilöitä (joihin itsekin kuuluin) miettivät laitokselle virtuaalistrategiaa vuosiksi 2002-2006 (http://www.cs.helsinki.fi/docs/virtuaalistrategia_02-06.pdf) . Työryhmä sai työnsä valmiiksi keväällä 2002. Tämä strategia sisältää virtuaaliopetuksen lisäksi myös tvt:n käyttöä tutkimuksessa ja hallinnossa.
Opetuksen virtuaalistrategian mukaisesti säilytämme ja parannamme asemaamme yhtenä yliopiston johtavista virtuaalilaitoksista. Strategian erityisinä panopistealueina ovat mm. opetuksen muuntaminen soveltuvin osin opiskelijakeskeiseksi ja/tai etäopiskeluun soveltuvaksi, verkkokurssituotanto yhteistyössä muiden yliopistojen kanssa ja virtuaaliopetuksen laadun seuranta.
Laitoksella noudatetaan laadittua virtuaalistrategiaa määrätietoisesti. Tvt:tä käytetään laaja-alaisesti mm. luomalla joustavia ja vaihtoehtoisia kurssien suoritusmahdollisuuksia ja tekemällä henkilökohtaiseen kontaktiin perustuvaa opetusta. Tvt:n käyttö ei pidä olla itseisarvo opetuksen suunnittelussa, mutta sitä tulisi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla opetuksen laadun parantamiseksi.
Kaikilla kursseilla on kotisivut ja keskusteluryhmissä opiskelijat ja henkilökunta käyvät läpi opittavia asioita. Kun opiskelijat saadaan keskustelemaan ahkerasti (joka ei siis ole mitenkään itsestään selvää) kurssiin liittyvistä asioista, niin he pääsevät luonnollisesti vaikuttamaan kurssien kehittämiseen ja palaute mm. kurssin järjestelyistä ja sisällöstä auttaa opettajia parantamaan opetuksen tasoa. Toki laitoksella kerätään lisäksi palautetta kursseista säännöllisesti kaikilla kursseilla tehtävien palautekyselyiden muodossa. Pääsääntöisesti kursseilla käytetään tvt:tä perinteisen luento-opetuksen tukena, mutta muutamia kokeiluja on tehty kokonaan verkossa järjestettävistä kursseista. Olen pääsääntöisesti luennoinut kursseja, joissa tvt:tä on käytetty paljonkin apuna kurssin tiedottamisessa, sisällön jakamisessa, harjoitustehtävien tekemisessä, keskusteluissa yms, mutta kursseihin on lisäksi liittynyt luento-opetusta ja opintopiiritoimintaa. Luento-opetus toimii hyvin verkkomateriaalin tukena niille opiskelijoille, jotka eivät oma-aloitteisesti pärjää pelkän verkkomateriaalin kanssa. Tämä toki antaa osalle opiskelijoita mahdollisuuden suorittaa kurssin lähes kokonaan verkkokurssina. Olen kokeillut myös kokonaista verkkokurssia (ei siis mitään kontaktiopetusta), ja tulokset eivät olleet niin hyviä, koska opiskelijoiden kynnys lopettaa kurssi on ilmeisen matalalla, jos tulee vaikeuksia (joko teknisiä tai asian ymmärtämiseen liittyviä). Isoilla kursseilla on vaikea antaa henkilökohtaista ohjausta tai paneutua syvällisemmin jonkin opiskelijaryhmän erityisen hankaliksi kokemiin aiheisiin. Luentojen rinnalla kurssien keskeisenä oppimismuotona on viime vuosina yleistynyt ongelmanratkaisu opintopiireissä (käytössä noin puolessa opetuksesta). Näissä pienryhmissä opiskelijat ratkaisevat yhdessä kurssin harjoitustehtäviä ja näinollen opiskelijat saavat tukea toisistaan hankaliksi kokemissaan asioissa ja oppivat samalla vuorovaikutustaitoja. Lisäksi ryhmillä on usein myös ohjaajan tuki käytettävissä.
Virtuaalistrategiassa mainitaan, että laitos tarvitsee verkkopedagogiikan tukiryhmän, joka auttaa niitä opettajia, jotka ottavat tvt-työkaluja käyttöönsä kursseilla. Tälläinen tukiryhmä on perustettu ja laitoksella on laajat verkkosivut tvt:n käytöstä.
Henkilökunnalle koituva työmäärä ei saa lisääntyä pysyvästi tvt:n käytön lisäämisen seurauksena. Hetkellinen työmäärän lisääntyminen on toki ilmiselvää ja siihen on järjestettävä tarvittavat resurssit. Tämä laitoksellamme on hoidettu viime vuosina loistavasti kehityskeskusteluiden avulla. Virtuaalistrategian toteuttamista helpottaa laitoksen erinomainen atk-infrastruktuuri ja opettajien ja opiskelijoiden hyvä tvt:n tuntemus.
Laitoksellamme opetuksen laadunvarmistukseen käytetään hyväksi mm. kurssipalautejärjestelmää, opettajatuutoroinnista kertyvää palautetta, oppimispäiväkirjoja ja portfolioita. Palautetta analysoidaan esimiehen kanssa käytävissä lukukausittaisissa kehityskeskusteluissa. Muutenkin laitoksen opetushenkilökunta käyttää aikaansa ja ovat innostuneita opetuksen kehittämisestä ja uusien opetusmuotojen kokeiluista. Tämä on hyvä pohja parantaa opetuksen laatua. Opetuksen laadun mittaaminen on kuitenkin vaikea asia. Miten verrataan tvt:tä apuna käytetty kurssia ja vaikkapa perinteisillä menetelmillä toteutettua kurssia. Tuotettuja opintoviikkoja voidaan toki käyttää mittareina, mutta miten lasketaan esim. kurssin aiheuttamat kustannukset ja kurssista saatu tuotto. Molemmissa osioissa on paljon komponentteja, joiden rahallinen / määrällinen arvottaminen on vaikeaa.
Oma hankkeemme (yhdessä Teemu Kerolan kanssa) perustuu opetuksen laadunvarmistamiseen, kun tvt:n käyttöä opetuksessa lisätään. Hankkeessamme yritämme kehittää opettajille apuvälineitä, joilla he voivat päättää mitä tvt:n osia kurssilla kannattaisi käyttää. Välttämättä koko kurssia ei tarvitse toteuttaa verkkokurssina. Verkko-opetuksen tukiryhmän näkökulmasta painopiste on siinä, mitä tietoja/taitoja pitäisi opettajalle antaa em. päätösten tueksi ja miten nämä tiedot tuotetaan. Tähän sisältyy erilaisten verkkomoduulien esittelyä sellaisella tarkkuudella, että kynnys verkkomoduulien käyttöön tulisi opettajalle mahdollisimman pieneksi. Kehitämme erilaisia laadun mittareita, joiden perusteella opettajat voivat tehdä päätöksiä mitä verkkomoduleita juuri hänen kurssillaan kannattaisi käyttää. Yritämme tehdä mittareista hyvin käytännönläheisiä, jotta niiden käyttö olisi mahdollisimman yksinkertaista ja helppoa. Hankkeemme tukee hyvin laitoksen virtuaalistrategiaa ja saa tuen laitoksen johdolta.