30.09.2005
Teemu Kerola
TieVie asiantuntijakoulutus 2005-2006
Portfoliotehtävä
Vedin itse laitoksemme tvt:n opetuskäytön strategian 2002-2006 kirjoittavaa työryhmää vuoden 2002 alussa. Strategia on julkistettu verkossa nimellä Virtuaalilaitosstrategia 2002-2006. Strategia on laadittu aikana, jolloin painopiste oli selvästi teknologiavoittoinen ja tvt-käytön ajateltiin olevan jotenkin itseisarvoinen hyvä asia. Julkistettu strategia on myös laajempi kuin pelkkä opetuskäytön strategia, koska siihen sisältyy myös tvt:n käyttö laitoksen tutkimuksen ja hallinnon tukena. Keskityn jatkossa vain siihen osaan virtuaalilaitosstrategiaamme, joka käsittelee tvt:n käyttöä opetuskäytössä.
Strategiassa määritellään laitokselle tahtoila, jonka mukaan tvt:n käyttö yksinkertaismmillaan tukee perinteistä opetusta ja verkko-opiskelumenetelmiä ja tvt-työkaluja sen tukemiseen otetaan käyttöön vähitellen. Kaikki tiedotus on jo strategiakauden alussa verkossa. Samoin kaikki kurssien oppimateriaali on verkossa, mutta laitoksella ei ollut strategiakauden alussa paljoakaan etäopiskeluun sopivaa kurssimateriaalia. Muutenkin raportista henkii käsitemaailma, jossa tvt:n käyttö opetuskäytön tukena keskittyisi jotenkin etäopiskeluun.
Yliopiston opetuksen ja opintojen kehittämisohjelman vuosille 2001-2203 mukaan olemme siirtymässä opettajakeskeisestä opiskelusta opiskelijakeskeiseen oppimiseen. Tahtotilan mukaan opiskelijakeskeisyys avaa virtuaalilaitokselle eli tvt:n opetuskäyttö paljon uusia mahdollisuuksia.
Strategiassa esitellään seuraavaksi erilaiset opetusmenetelmät, jotka laitoksemme käyttää strategiakauden aikana. Opetusmenetelmät on jaoteltu opettaja- ja oppimateriaalikeskeisiin menetelmiin ja opiskelijakeskeisiin menetelmiin. Kustakin menetelmästä esitellään eri tapoja, joilla siinä voidaan hyödyntää tvt:aa. Ainakaan vielä ei ole ihan selvää, saavutetaanko strategiassa mainitut tavoitteet strategiakauden aikana, mutta toisaalta ei ole myöskään merkkejä siitä, etteikö näin voisi tapahtua. Missään tapauksessa tvt:n käyttö opetuksessa ei tapahdu kuitenkaan aivan siinä laajuudessa kuin strategiassa hahmoteltiin.
Strategiassa ehdotetaan perustettavaksi verkkopedagogiikan tukiryhmä, johon kuuluu laitoksen opettajia. Apuna voidaan käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita. Tukiryhmä onkin jo perustettu ja toimii.
Strategian toimeenpanosta ei ole erillistä suunnitelmaa, vaan toimeenpanosuunnitelma on jo osana strategiaa. Tämä on mahdollista, koska strategialla on jo alkuaankinollut laitoksen johdon täysimittainen tuki ja strategia on myös hyväksytty laitoksen johtoryhmässä. Strategiassa mainitut tvt-käytön resurssipanostukset ovat toteutuneet.
Laitos on laatinut opetuksen laadusta arviointiraportin viimeksi 15.9.2005 (Ahonen-Myka, Eskola, Kurhila, Käkelä, Lokki, Nevalainen, Ruohomaa: Tietojenkäsittelytieteen laitoksen itsearviointiraportti opetuksensa laadusta 15.9.2005). Raportti on päivitetty versio vuotta aikaisemmasta vastaavasta raportista.
Opetustoiminnassa painotetaan opetuksen ja tutkimuksen yhteyttä ja akateemista asiantuntijuutta: käsitteellistä ajattelutapaa, kykyä hankkia ja soveltaa tietoa sekä valmiuksia ongelmanratkaisuun, jatkuvaan oppimiseen ja uuden tiedon tuottamiseen. Opetuksen ja tutkimuksen yhteys taataan laitoksen rakenteissa siten, että erikoistumislinjat eli laitoksen pääasialliset tutkimussuunnat huolehtivat erikoisalansa opetuksen tarjoamisesta sekä perus- että aineopintotasolla.
Pedagogista tutkimuksellista otetta toteutetaan yliopistopedagogisen tutkijalehtorin toimesta. Laitoksen useat opettajat ovat raportoineet erilasista pedagogisista käytännön kokeiluistaan kansallisilla ja kansainvälisillä foorumeilla. Tutkimuksen ja opetuksen laadun kehittämistä tuetaan sapattijärjestelmällä, jossa opetus- tai hallintotehtävien kuormittamat opettajat voivat keskittyä yhden tai kahden lukukauden ajan tutkimukseen tai merkittävään opetuksen kehittämishankkeeseen. Olen itse ollut tällaisella "sapattivapaalla" vuoden 2004 syksyn, jolloin toteutin verkkoluentomateriaalia Macromedian Autrhorware-ohjelmistolla.
Opetuksen tavoitteena on ajanmukainen ja monipuolinen koulutusohjelma, jossa korostuu tietojenkäsittelyn käsitteellinen perusta. Laitoksella käytetään monipuolisia opetusmenetelmiä ja opettajia koulutetaan aktiivisesti niiden käyttöön. Laitoksella on toiminut useita vuosia tutkijalinja, jolle opiskelija voi hakea toisena tai kolmantena opiskeluvuotenaan. Tutkijalinjalaiset voivat osallistua laitoksen kustannuksella tieteellisiin konferensseihin ja kansallisille tietojenkäsittelytieteen päiville. Laitos tarjoaa tutkija-linjalaisille työtilat ja (kannettavat) tietokoneet.
Opetustoiminnasta saadaan palautetta kurssipalautejärjestelmän kautta ja opettajatuutoroinnissa kertyvän palautteen avulla. Opettajien osalta palauetta käsitellään lukukausttaisissa suunnittelu- ja kehityskeskusteluissa. Laitoksen palkitsee sekä nuorempia että vanhempia opettajia vuotuisilla "hyvä opettaja" -palkinnoilla.
Osa opetuksesta on englanniksi, sillä esimerkiksi HIIT:n (TKK:n ja HY:n yhteinen tietojenkäsittelytieteen tutkimusyksikkö) ulkomailta rekrytoidut tutkijat opettavat periaatteen ”kaikki tutkijat opettavat” mukaisesti. Vierailuluentoja ja ulkomaisten vieraiden pitämiä lyhytkursseja on säännöllisesti (n. 30 lukuvuonna 2004–2005).
Opetus on toteutettu luentojen tukemalla kontakti-, pienryhmä- ja projektiopetuksella. Luentojen rinnalla keskeisenä opiskelumuotona on ongelmanratkaisu korkeintaan 25 hengen ryhmissä. Projektilähtöisen opiskelun tärkein kokonaisuus on laaja ohjelmistotuotantoprojekti, jossa 4–6:n opiskelijan ryhmä suunnittelee ja toteuttaa asiakkaan kanssa määritellyn ohjelmistotuotteen. Tieteellisen kirjoittamisen kurssi on keskeinen kandidaatin opinnot päättävä kurssi, jossa kukin opiskelija tuottaa LuK-tutkielman yhden lukukauden aikana säännöllisessä viikoittaisessa ohjauksessa. Tämä kurssi toimii myös hyvänä valmennuksena gradun tekemiseen. Sen lisäksi jokaisen opetusperiodin alussa järjestetään “gradu käyntiin” -tilaisuus. Gradun tekijöille on kattavat www-sivut ja laitoksella on yhtenäiset gradujen arvosteluohjeet verkossa. Tänä syksynä on käynnistynyt graduklinikka, johon kerätään opintojensa loppuvaiheessa olevat opiskelijat saamaan erityistukea opintojensa loppuun saattamiseksi.
Laitoksella on jo useamman vuoden ajan käytetty opintopiirejä usealla kurssilla ja opintopiireihin perustuvien kurssien määrä kasvaa koko ajan. Opintopiirejä soveltaneilla kursseilla on kerätty mittava opiskelijapalaute systemaattisesti lähes 2000 kursseille osallistuneelta. Palautetta on kerätty kurssin alkupuolelta alkaen, jolloin on tavoitettu myös kurssin keskeyttäneet. Lukuvuonna 2004–2005 tämän palautteen analysoimiseksi palkattiin tiedekunnan tuella ulkopuolinen oppimispsykologian asiantuntija, jonka tehtävänä oli laatia raportti kerätystä laajasta palauteaineistosta ja antaa suosituksia opintopiiritoiminnan kehittämisestä laitoksella. Raportissa ”Opintopiireilläkö onneen?” mm. todetaan opintopiirien toimineen hyvin heti alusta alkaen ja esitettiin tarkennuksia opintopiirien ohjeistukseen. Raportin pohjalta hiotut ohjeet opintopiirien toteuttamiseksi ovat verkossa uusien opintopiirikurssien opastukseksi. Toteutan itse tänä syksynä oman kurssini opintopiirien avulla näitä ohjeita hyödyntäen.
Laadun itsearviointiryhmä käytti myös Helsingin yliopiston laadunarviointimatriisia opetuksen laadun arviointiin. Neliportaisella asteikon arvosanat olivat lähes kaikkien osioiden kohdalla joko Hyvä tai Erinomainen. Ainostaan kohdissa 4.5 Oppimateriaalit ja 5.3 Tenttijärjestelmä ja oppimisen arviointi laatumatriisiin saatiin arvosana Kehittyvä. Arvosanaa Välttävä ei tullut lainkaan.
Kaikessa laatuarvioinnissa on mielestäni aika syvällinen puute. Arviointi on hyvin monisyistä ja lähes kaikki arvioinnit ovat mutu-pohjaisia. Tämä ei tietenkään tarkoita etteivätkö arvioinnit olisi oikein tai totta, vaan ainoastaan sitä, että niissä on aika lailla liikkumavaraa. Laadun arvioinnit ovat aina summittaisia, vaikkakin varmaan suunnilleen osuvat oikeaan. Problemaattiseksi tämä tulee kun laatua yritetään yhdistää hintaan, jonka arviointi taas voidaan tehdä useinkin hyvinkin täsmällisesti. Esimerkiksi kahta eri opetusmenetelmää vertailtaessa niiden kustannukset voidaan ehkä arvioida 10% virhemarginaalin puitteissa. Opetusmenetelmien laadun arvointi on kuitenkin täysin epämääräistä ja useimmiten voimme korkeintaan sanoa, että toinen on vähän parempi kuin toinen. Päätöksenteon tukena käytetään sitten kuitenkin mystistä hinta-laatu -suhdetta, mikä on ihan tuulesta temmattu. Laatua kun ei voi mitenkään mitata 10% mittaustarkkuudella. Täten laatua ei pitäisi koskaan ottaa samalle viivalle hinnan kanssa.
Hankkeemme toteuttaa hyvin laitoksen tvt-strategiaa. Strategiassa on yhtenä tavoitteena tvt-opetuskäytön lisääminen, joten kaikkinaiset toimet tämän tavoitteen saavuttamizseksi kontrolloidusti ovat paikallaan. Tarvitsemme nimenomaan menetelmiä, joilla mahdollisimman helposti voisimme erotella jyvät akanoista tvt:n perustuvien opetusmenetelmien ja opetuksen apuvälineiden suhteen.
Hankkeemme sopii hyvin myös laitoksen laatujärjestelmään, jonka mukaan laitoksella käytetään monipuolisia opetusmenetelmiä ja opettajia koulutetaan aktiivisesti niiden käyttöön. Hankkeemme on myös osana laadun itsearvioinnissa mainittua tvt:n laajaa käyttöä, jonka avulla mm luodaan joustavia ja vaihtoehtoisia kurssien suoritusmahdollisuuksia. Myös tässä tarvitaan käytännöllisiä mittoja uusien menetelmien arviointiin.
Kaikenlaiset kokeilut ovat tietenkin opetuksen kehittämisen suola. Niistä saadaan paljon enemmän irti, kun niiden tuloksia analysoidaan kunnolla. Kokeiluissa on se huono piirre, että ne ovat luonteeltaan vääjäämättä pitkäkestoisia ja niihin kuluu paljon opettajien resursseja.
Tavallisen yliopistopetuksen kehittämisessä on meneillään suuri murros, jossa tvt otetaan vihdoinkin tavanomaiseen käyttöön lähes kaikessa opetuksessa. Murros kestää useamman vuosikymmenen ja siitä on ensimmäinen 10 vuotta jo mennyt. Tavoitteemme on saada tämä murros lyhyemmäksi ja vähemmän kokeilullisia "umpikujia" sisältäväksi. Oma hankkeemme yrittää osaltaan vaikuttaa tämän tavoitteen saavuttamiseen.