TIEVIE-asiantuntijakoulutus

Reaktiopaperi 4: Turun lähiseminaari 27.-28.4.2006 / Teija Kujala

Lappeenrannan teknillisen yliopiston Osaamiskeskus on tehnyt tutkimuksen verkko-opetukseen käytetyistä henkilöstöresursseista. Viime aikoina on monessa yliopistossa kokeiltu aika paljonkin verkko-opetusta eri muodoissa. Monessa tapauksessa tuntuu siltä, että tavoitteena on ollut vain verkon käytön lisääminen ilman että on mietitty uusien opetusmuotojen aiheuttamia kustannuksia tai hyötyjä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin ollut saada kaikille verkkokursseille hinta, jonka perusteella pystytään tutkimaan uhrauksia tai säästöjä, jota uusi opetusmuoto aiheuttaa.

Verkko-kurssin toteuttamisen kustannuksiin vaikuttaa henkilöresurssien lisäksi myös mm. tila-, laitteisto-, ohjelmisto- ja muut vastaavat kustannukset. Tässä tutkimuksessa on kuitenkin keskitytty vain henkilötyövuosien laskemiseen, mutta laskelmissa on otettu huomioon opetushenkilökunnan ajankäytön lisäksi oppimiskeskuksen ja muiden tukihenkilöiden ajankäyttö. Sensijaan on rajoitettu kokonaan toteuttajapuolelle eli verkko-opetuksesta opiskelijalle aiheutuvia kustannuksia ei ole huomioitu. Pelkkien henkilötyövuosien laskemisen lisäksi tulee huomioida myös se onko opettajalla aikaisempaa kokemusta vastaavan kurssin tekemisestä, minkälaiset tietotekniikkataidot ja pedagogiset taidot opettajalla on, minkälainen on kurssityöryhmän kokoonpano ja motiivit ja millainen on opiskelija-aines. Henkilötyövuosista lasketut kustannukset perustuvat laskennallisiin keskituntikustannuksiin. Tässä tutkimuksessa pedagoginen osuus on jätetty hyvin vähällä. Varmaankin siksi, että pedagogisten asioiden mittaaminen jollakin suhdelukuasteikolla on tavattoman vaikeaa. Ainakin omassa hankkeessamme, jossa yritämme myös laskea verkko-opetuksen kustannuksia, olemme havainneet lähes mahdottomaksi laskea pedagogisia mittareita, eikä niitä ainakaan voi verrata kustannuksellisiin lukuihin.

Tutkimuksessa kustannuksia on tutkittu jakamalla kurssin kustannusten kertyminen ennen kurssia, kurssin aikana ja kurssin jälkeen. Tarkasteltavana on 10 eri verkkokurssia, jotka on valittu Lappeenrannan teknillisen yliopiston omista kursseista siten, että ne edustavat yliopiston eri opetusaloja. Nämä kurssit on yritetty jaotella kolmeen luokkaan: materiaalipankki, monimuoto-opetus ja verkkokurssi. Kurssit ovat lähinnä kielten kursseja ja tekniikan alan kursseja ja niiden erilaisen taustan vuoksi tämä luokkajako on ollut tutkimusryhmälle haasteellinen. Kysymys on esitutkimuksesta, jolloin käytössä on ajankäytöstä ja kustannuksista vain ne tiedot, jotka on ennestään kerätty. Jatkossa tutkimusta voisi kehittää siten, että aletaan keräämään verkkokursseista sellaista tietoa, joka tukee tätä tutkimusta. Lisäksi tutkimuksessa on tutustuttu aika laajasti asiaan liittyvään kirjallisuuteen, jossa on mm. todettu, että ennen verkko-opetuksen suunnittelun alkua tulisi verkon rooli olla hyvin selkeä, ja ohjauksen ja palautteen antaminen on hyvin vahvassa roolissa. Tämänolen myös huomannut omassa verkko-opetuksessani; opiskelijat täytyy ohjeistaa kurssin alussa ja kurssin aikana perinteistä kurssia tarkemmin.

Tutkimuksessa on ensin kartoitettu ennakkokäsitykset verkko-opetuksen työmääristä ja kustannuksista, jotta voidaan sitten jälkikäteen tutkia kuinka hyvin ennakkokäsitykset vastaavat todellisia lukuja. Ennakkokäsitysten mukaan materiaalipankkityyppiset kurssit poikkeavat hieman muista, mutta pääsääntöisesti kustannukset nousevat lineaarisesti koko verkko-opetuksen ajan. Nämä luvut on saatu aikaan tekemällä haastatteluita, joiden perusteella kerättiin tietoa verkko-opetukseen kuluneesta ajankäytöstä. Aineiston analysoinnissa keskityttiin alussa vertailemaan erilaisia kurssien tunnuslukuja, kuten opiskeljamääriä, työkustannuksia, työpäiviä, toteutuskertojen määriä jne. Näiden tunnuslukujen perusteella voidaan päätellä, että opetettaessa suuria opiskelijamääriä opiskelijakohtaiset kustannukset ovat pienet. Tämä on mielestäni aika triviaali tulos myös muiden kuin verkkokurssien kohdalla. Tutkimustulosten mukaan verkkokurssin kustannukset nousevat tasaisesti muuten paitsi opiskelijoiden ohjauksen kohdalla havaitaan selvä kustannusten nousu, koska kaikki toiminta tapahtuu verkossa ja siten myös opiskelijoiden ohjaus tapahtuu verkossa ja tietysti ohjausta tarvitaan hieman enemmän. Materiaalipankissa ja monimuoto-opetuksessa suunnittelu- ja toteutusvaihe työllistää eniten. Verkkokursseissa jatkokehittelyvaiheen kustannukset ovat pienimmät, mutta vastaavasti opetusvaihe on kallein. Tutkittujen verkkokurssien hinnat jäävät alle 10000 euroon per kurssi. Opettajat käyttävät työaikaa runsaasti kurssin ulkoasun suunnitteluun ja materiaalituotantoon. Parantaako hyvä ulkoasu oppimista? Tuskin. Harmillista on, että opettaja voi panostaa paljonkin verkko-opetukseen saavuttamatta mitään erityistä hyötyä. Eli verkko-opetuksen käyttö ei saisi olla itsestääntarkoitus vaan sitä tulisi hyödyntää, jos se parantaa tulosta tai mahdollistaa joidenkin opiskelijoiden opiskelemisen esim. ajasta ja paikasta riippumattomasti.

Tällaisia tutkimuksia laadittaessa on aina muistettava, että pienet kokonaiskustannukset eivät ole varmaankaan tavoitteena, vaan opetuksen laatu pitäisi saada mahdollisimman korkeaksi. Olemme omassa hankkeessamme havainneet, että onkin vaikea määritellä milloin ja mitä verkko-opetuksen osia opettajien tulisi käyttää. Näistä verkkomoduuleista voidaan arvioida niiden kustannuksia ja verrata niitä perinteisiin opetusmenetelmien käyttöön, mutta miten saadaan selville paraniko oppimisen laatu. Aina voidaan verrata kurssin tuloksia, mutta kertooko arvosanat sen kuinka hyvin opiskelijat ovat syväoppineet oikeat asiat ja voidaanko kahden eri kurssin opiskelijamateriaalia ylipäätänsäkään verrata toisiinsa, koska materiaali voi aina erota paljonkin eri kursseilla.

Jatkossa tutkimukseen kannattaa ottaa mukaan lisää kursseja ja laajentaa tutkimusta myös muihin yliopistoihin. Myös muiden kuin henkilökustannusten ottaminen tutkimukseen mukaan olisi tarkoituksenmukaista. Kurssien luokittelua tulisi ehkä vielä tarkentaa ja jatkossa voidaan ehkä paremmin tutkia myös kursseja, joita on jo toteutettu useita kertoja. Kun verkko-opetuksen ympärillä pyörivä ’hype’ ja innostuneisuus hälvenee, niin jatkossa ehkä saadaan realistisempi kuva kustannuksesta.

Lähteet:

Silvennoinen, E. Oppimisen verkosto tulevaisuuden innovaatioyhteiskunnan tukena. http://www.tietoyhteiskuntaohjelma.fi/ajankohtaista/
kolumni/fi_FI/1132923801121/

Ojala, T. 2004. Riittääkö aika, riittävätkö rahat?: tutkimus verkko-opetuksen työmääristä ja -kustannuksista. Teoksessa Kähkönen, Esko (toim.) Verkko-oppimisen vakiintuessa: näkökulmia ja arvioita mielekkyydestä, rahasta ja strategioista. http://www.lut.fi/fi/oppimiskeskus/
opetuksen_kehittamispalvelut/Tutkimusraportti_TiinaOjala.pdf