Pohdintoja yleisesti lähdekirjallisuuden antamista ajatuksista oman kehittämishankkeeni, yksikköni ja korkeakouluni näkökulmasta
Karjalainen kiinnittää huomiota artikkelissaan laadun varmistamisen lisäksi laadun jatkuvaan kehittämiseen. Laatujärjestelmän tekeminen ja ylläpitäminen on hyödyllistä, mutta usein yksiköissä se koetaan ongelmalliseksi, koska työntekijöiden sitouttaminen asiaan ei tahdo onnistua. Usein johto on sitoutunut uuteen arviointikäytäntöön, mutta ruohonjuuritaso kokee sen vain ylimääräisenä työnä ja täten epämotivoituneina kapinoivat sitä vastaan. Voi myös olla ettei arviointi sovi organisaation perinteisiin toimintamalleihin ja se sotii akateemista vapautta vastaan.. Jossain tapauksissa voi myös olla, ettei ruohonjuuritaso tiedä mitään koko laatujärjestelmästä ja sen olemassaolosta. Laitoksellamme laaditaan parhaillaan laatujärjestelmää, johon osallistuu joukko laitoksen opettajia. Luulisin, että vielä on joukossamme paljon opettajia, joilla ei ole juuri mitään tietoa laatujärjestelmästä ja sen rakentamisesta. Uskon kuitenkin, että sen käyttöönoton yhteydessä laatujärjestelmä tulee kaikille tutuksi ja varmasti suuri osa kokee sen tarpeelliseksi. Aina on tietysti joukossa henkilöitä, joiden motivointi on hiukan hankalampaa.
Laatujärjestelmän rakentaminen alkaa prosessikuvauksella, koska ensin on selvitettävä miten organisaatiossa toimitaan, jotta voidaan paikallistaa ongelmakohdat. Tämä toiminnan kuvaus ja toiminnan mittaamisen ohjeet kootaan laatukäsikirjaksi. Organisaatio voi pyrkiä laadukkaaseen palveluun, mutta asiakkaat päättävät valinnoillaan mikä palvelu on laadukasta. Jos asiakas eli koulutusorganisaatiossa opiskelija on tyytyväinen, palvelu on ollut laadukasta. Useissa oppilaitoksissa kuten meilläkin on käytössä opiskelijapalautteen kerääminen, jolla mitataan opiskelijoiden tyytyväisyyttä opetukseen. Koulutuksen ensisijaisena tehtävänä on kuitenkin opiskelijoiden oppiminen eikä tyytyväisyys. Yliopistolla pyritään tuottamaan tutkinnon suorittaneita henkilöitä mahdollisimman nopeasti ja edullisesti. Näitä asioita onkin hyvin helppo mitata, mutta vaikeampaa on mitata onko opetus- ja oppimistilanteet laadukkaita. Näiden mittareiden kehittäminen onkin meidän oman hankkeemme päämääränä. Koulutustehtävissä toiminta on opetustilanteita ja opetustehtäviä sekä opiskelijan työskentelyä; opettajat opettaa ja opiskelijat oppivat. Valitettavasti opettamisesta ei kuitenkaan aina seuraa oppiminen vaan oppimiseen vaikuttaa opiskelijan työskentely. Olemme viimeaikoina organisaatiossamme yrittäneet kehittää erilaisia tapoja selvittää opiskelijoiden syväoppimista. Tähän on käytetty mm. kurssin alussa järjestettäviä yllätyskokeita, joissa testataan edellisellä kurssilla opittujen asioiden soveltamista.
Opetukseen ja oppimiseen liittyviä standardoituja toimintamalleja ei ole olemassa eikä niitä varmaankaan voida edes tehdä. Eli ei ole olemassa mitään yleispätevää laatujärjestelmää. Voidaan toki määritellä erilaisia prosesseja, jotka sopivat tiettyihin tilanteisiin ja näistä prosesseista pitäisi osata valita juuri tiettyyn oppimistilanteeseen ja tiettyihin oppijoihin liittyvä malli. Ongelmana on kuitenkin oikeiden prosessityyppien tunnistaminen, hallitseminen ja ohjaaminen. Tähän voisi olla apua sopivasta laatujärjestelmästä, jossa tuotanprosessin kulku on kuvattu selkeästi, mutta hyvin yleisellä tasolla. Laatujärjestelmässä on kiinnitettävä huomiota opettajan työn lisäksi opiskelijan työskentelyn ohjaamiseen. Opiskelijan oppimistulosta tulisi arvioida siten, että se tukee suoraan tuloksen kehittymistä ja opiskelijan tulisi pystyä itse seuraamaan oppimisen etenemistä itsearvioinneilla.
Karjalaisen mukaan opetuksen laadun yleinen määritelmä on 'laadukas opetus edistää oppimista'. Opetuksen tulee tuottaa lisäarvoa, mutta organisaatio itse päättää miten lisäarvo tuotetaan eli opetuksessa on aina keskityttävä paikalliseen kehittämiseen, jota on tehtävä organisaatiossa jatkuvasti. Tästä kehittämisestä saadaan siis lisäarvoa oppimiselle, joka tuottaa laatua. Ja laadun aikaan saamiseksi myös opiskelijoiden tulee osallistua laatujärjestelmän kehittämiseen. Tätä pitäisi varmaankin lisätä meidänkin laitoksella. Tällä hetkellä tosin kyllä keräämme varsin runsaasti palautetta erilaisista oppimistilanteista.
Pohdintoja Rosenin kalvojen perusteella:
Tunnistatko oman organisaatiosi kehitysvaiheen?
Mielestäni omassa organisaatiossa ollaan menossa vaiheessa 3 ja joitakin piirteitä vaiheesta 4 on havaittavissa. Eli prosessit on olemassa ja niitä kehitetään ja toteutetaan jatkuvasti.
Tunnistatko vaiheiden sisällön?
Olemme siis nyt vaiheessa 3 eli 'strateginen vaihe'. Rahoitus on pääosin budjettirahoitusta, mutta laitoksellamme on myös paljon ulkopuolista rahoitusta (yli 50 projektia, jotka toimivat ulkopuolisella rahoituksella). Koulutus , ylläpito ja TVT-tuki saadaan päääosin laitokselta, mutta osittain sitä tulee myös yliopistotasolta kuten WeBCT-käytön tuki.
Mistä seikoista pitkän tähtäyksen laatu muodostuu Rosenin mukaan?
Lisärahoituksesta, 2-5 vuoden teknologiasuunnitelmasta, henkilökunnan ja hallinnon sisäisestä keskitetystä tukemisesta ja loppukäyttäjien avustamisesta. Lisäksi tarvitaan säännöllistä koulutusta.
Lähteet:
Karjalainen, A. 2005. Koulutuksen
laatujärjestelmän perusteet.
http://www.oulu.fi/opetkeh/pdf/verkkojulkaisut/
koulutuksen_laatujarjestelma_perusteet_karjalainen.pdf
sekä
Andrew H. Rosen: Transformation, Innovation & Sustainable Quality The Educational Technology Framework: