TieVie-asiantuntijakoulutus / Oulun seminaari 25-26.8.2005 reaktiopaperitehtävä ja -kirjallisuus
Teija Kujala / Tietojenkäsittelytieteen laitos
Olen toiminut tietojenkäsittelytieteen laitoksella tuntiopettajana, lehtorina, amanuenssina ja viimeiset vuodet HIITin perustutkimusyksikössä tutkijana. Tänä n. 20 vuoden aikana olen toiminut lähinnä informaatiojärjestelmien opetuksen piirissä perusopintotasolla. Peruskursseilla opiskelijamassat ovat varsin suuria, joka toisaalta rajoittaa hieman erilaisia tvt-kokeiluja, mutta toisaalta verkon lisääntynyt käyttö antaa lisämahdollisuuksia mm. oppimateriaalin levittämisessä ja kommunikaation hoitamisessa. Tvt on mielestäni tuonut paljon uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia opettaa samoja asioita eri tavalla kuin perinteisesti on totuttu. Ja tietysti mielenkiintoista on nähdä se miten oppimistulokset vaihtelevat eri opetusmuotojen myötä. Tosin laitoksella suoritettujen tutkimusten mukaan uusien opetusmenetelmien käyttö ei ole ratkaisevasti muuttanut esimerkiksi kurssin suoritusmääriä. Jonkin verran on ollut tulosten paranemista. Tämä muutos johtuu lähinnä eri osasuoritusten kokonaispistemäärien muutoksesta eli ennen kokeen osuus oli huomattavasti suurempi kuin harjoituksista saatujen pisteiden osuus. Nykyisin vaakakuppi painottuu yhä enemmän harjoitusten suuntaan.
Mielestäni on hyvä, että laitoksen laaja opetus antaa mahdollisuuden joillakin yksittäisillä kursseilla kokeilla erilaisia opetusmenetelmiä. Jos jokin opetusmenetelmä ei näytä sopivan kurssin opetusmuodoksi, niin seuraavan kerran kurssilla voidaan käyttää jotakin muuta (esim. perinteistä) opetusmuotoa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö sama kokeiltu metodi voisi sopia hyvin jollekin toiselle kurssille. Usein kokeiluun osallistuukin muutamia kursseja, jolloin voidaan jakaa mielipiteitä opettajien kesken ja uusia opetusmuotoja varten on saatu jopa ulkopuolista koulutusta.
Viimeisten vuosien aikana olen tehnyt kokeiluja Tietokantojen perusteet –kurssilla tvt:n käytöstä eri tasoilla. Kurssi on luennoitu useaan kertaan perinteisellä tavalla (luennot + viikottaiset harjoitukset), muutamaan kertaan puhtaana verkkokurssina ja viime aikoina näiden sekamuotona eli kurssiin liittyy 6 ’tukiluentoa’, runsaasti verkkomateriaalia, verkossa suoritettavia tehtäviä ja opintopiiritoimintaa, jossa tehdään ryhmätöitä. Koen suurena rikkautena sen, että laitos mahdollistaa opettajilleen tällaiset erilaiset kokeilut. Tehtyjen tutkimusten mukaan myös suuri osa opiskelijoista on ollut tyytyväisiä näihin uusimuotoisiin kursseihin. Toki aina ensimmäisellä kerralla on opiskelijarintamassa jonkin verran enemmän vastarintaakin. Eikä voi tietysti olettaakaan, että samat oppimismenetelmät sopisivat kaikille opiskelijoille; jotkut ovat edelleenkin yksinäisiä puurtajia, joita ei esimerkiksi ryhmätyöt ja kommunikaatio muiden kanssa kiinnosta.
Verkon käyttö on tietysti luonnollista laitoksen henkilökunnalle oppialan takia, mutta edelleen joukossamme on opettajia, jotka haluavat tehdä kaiken niinkuin ennenkin. Onneksi on akateeminen vapaus tehdä asioita omalla tavallaan. Itse kuulun siihen ryhmään, joka haluaa vaihtelua työtehtäviin ja oppia elämässä uusia asioita. Siksi ilmeisesti olen kuulunut laitoksen virtuaaliyliopistostrategiaryhmään ja kokeillut erilaisia opetusmenetelmiä kurssillani. Mielestäni tämä TieVie-asiantuntijakoulutuskin sopii hyvin tähän kehykseen ja toivonkin oppivani jotakin uutta myös muilta asian tiimoilla työskenteleviltä.
Käytettäessä tvt'tä laitoksemme opetuksessa oleellinen kysymys on, miten opettaja pystyy tekemään järkeviä päätöksiä harkitessaan verkkomoduulien käyttöä kurssillaan. Tähän sisältyy usein myös se vaihtoehto, että osa kurssista toteutetaan perinteisillä opetusmenetelmillä, jolloin joitakin verkkomoduuleja voidaan käyttää täydentämään perinteistä opetusta. Verkko-opetuksen tukiryhmän näkökulmasta painopiste on siinä, mitä tietoja/taitoja pitäisi opettajalle antaa em. päätösten tueksi ja miten nämä tiedot tuotetaan. Tähän sisältyy erilaisten verkkomoduulien esittelyä sellaisella tarkkuudella, että kynnys verkkomoduulien käyttöön tulisi opettajalle mahdollisimman pieneksi. Kehityshankkeessamme on tarkoitus kehittää opetusmenetelmien laadunvarmistusta varten käytännönläheisiä mittareita, joilla olisi helppo arvioida esimerkiksi, tulisiko tietyn kurssin tavanomaiset luennot korvata suorilla tai editoiduilla videoluennoilla, verkossa olevalla jonkin sortin itseopiskelumateriaalilla vai millä. Vai olisiko nykytilanteessa parempi pitäytyä tavanomaisiinluentoihin ja miksi? Kehitettävien mittareiden ja menetelmien tulisi soveltua sekä tvt'hen perustuviin että perinteisiin opetusmenetelmiin.
Kirjallisuus:
Tietojenkäsittelytieteen laitos on varsin nuori laitos, josta on seurauksena se, että historian painolastia opetuksesta ja sen kehityksestä on vähemmän kuin useilla muilla laitoksilla. Alle viidenkymmenen vuoden historiaan mahtuu kuitenkin yhtä ja toista tältäkin saralta johtuen laitoksen suuresta kasvusta näinä vuosikymmeninä. Laitoksen henkilökunnan määrä lähentelee nykyisin 200 miestyövuotta ja pääaineopiskelijoita on yli 2000.
Perinteisellä kontaktiopetuksella on ollut (ja tulee varmasti olemaan) vankka asema opetuksessamme. Tämä ei kuitenkaan rajoita tarvetta kehittää muita menetelmiä. Tiedekunnan yhteishankkeiden lisäksi laitos itse kehittää jatkuvasti opetustaan erilaisten opettajista ja opiskelijoista koostuvien kehittämisryhmien avulla yhdessä opetuksen ja oppimisen menetelmien asiantuntijoiden kanssa. Oppialamme takia tarkoitus on säilyttää ja parantaa asemaamme yhtenä yliopiston johtavista virtuaalilaitoksista. Laitos on osallistunut viime vuosina aktiivisesti virtuaaliyliopistotoimintaan kehittämällä uusia ja monipuolisempia verkkokursseja virtuaalilaitosstrategiansa (laitoksella on oma virtuaalilaitosstrategia vuosille 2002-2006) mukaisesti. Etäopiskelumahdollisuuksien takaamiseksi laitos on ollut mukana verkkokurssituotannossa yhteistyössä mm. avoimen yliopiston, seitsemän eurooppalaisen yliopiston kanssa (TueLip-hanke) ja muutamien kotimaisten yliopistojen kanssa.
Laitoksen kasvun myötä opetus on nykyisin varsin laaja-alaista ja tämä helpottaa kynnystä kokeilla uusia opetusmuotoja joillakin kursseilla. Muutamia kursseja on jopa kehitetty pääosin verkossa suoritettaviksi. Oppialamme takia on luonnollista, että laitoksemme on jo kauan hyödyntänyt verkon käyttöä perinteisen opetuksen tukena. Tiedotus ja kurssien oppimateriaalista (kurssikuvaukset, ohjeet, luennot, harjoitukset, vanhat kokeet) suurin osa julkaistaan verkossa eli virtuaalilaitoksen perustaso on saavutettu jo jonkin aikaa sitten. Opetusta on tarkoitus muuttaa soveltuvin osin opiskelijakeskeiseksi ja/tai etäopiskeluun soveltuvaksi hyödyntämällä verkko- ja viestintätekniikoita sekä opiskelijakeskeisiä oppimismenetelmiä. Erilaisilla verkkoratkaisuilla saadaan kaivattua ajallista joustavuutta opiskeluun. Tämä on erittäin tärkeää, koska suurin osa opiskelijoistamme on jo sijoittunut työelämään joko osapäiväisesti tai täyspäiväisesti. Opiskelijakeskeisillä menetelmillä pyritään kiinnittämään entistä enemmän huomiota opiskelijoiden oma-alotteisuuden tukemiseen mm. järjestämällä kurssien yhteyteen opintopiiritoimintaa, ryhmätöitä ja oppimispäiväkirjoja.
Verkko-opetuksen kehittämiselle antaa hyvän pohjan laaja ja nykyaikainen tietotekninen infrastruktuuri ja tietenkin opettajien hyvä tietotekniikan tuntemus, joka madaltaa huomattavasti verkko ja viestintätekniikoiden käyttöön ottamisen kynnystä. Tietotekniikan tuntemus ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että henkilökunta tarvitsee lisää tukea, koulutusta ja osaamista mm.verkkomateriaalituotantoa varten (työtä koordinoimaan on perustettu sisäinen verkko-opetuksen tukiryhmä). Oleellinen kysymys on se miten opettajat pystyvät tekemään järkeviä päätöksiä harkitessaan verkkomoduulien käyttöä kurssillaan ja miten saadaan kynnys verkkomoduulien käyttöön mahdollisimman pieneksi. Tämä onkin meidän kehittämishankkeemme tässä koulutuksessa. Aina pitää kuitenkin pitää mielessä, että henkilökunnalle koituva työmääärä ei saisi pysyvästi lisääntyä uusien opetusmuotojen myötä.
Sariola ja Evälä pohtivat raportissaan 'Verkko-opetuksen laatu yliopisto-opetuksessa' laadunhallinnan lähtökohtia ja käsitteistöä. Laitoksellamme opetuksen uudistamisen yhteydessä myös opetuksen laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota. Perinteisesti laitoksellamme opetuksen laatua on pidetty varsin korkeana, mutta meillä ei ole menetelmiä eikä mittareita, joilla laatu voidaan mitata ja varmistaa. Laitoksen tulisi voida varmistaa laatu selkeillä järjestelmällisillä ohjeilla, jotka ovat kaikkien opettajien tiedossa ja joita noudatetaan opetuksen suunnittelussa, opetustilanteisssa sekä opetusta arvioitaessa jälkikäteen. Laitoksellamme verkko-opetuksen toimivuutta tutkitaan koko ajan ja tuloksia käytetään kurssien edelleen kehittämisessä. Laitos palkitsee laadukasta opetusta jakamalla vuosittain hyvä opettaja -palkinnon ja hyvin edistyviä opiskelijoita tuetaan pro gradu -stipendeillä. Laitos kehittää yhdessä opiskelijoiden ja tiedekunnan muiden laitosten kanssa yhteisiä opetuksen laadun varmistamisen käytäntöjä. Laadunvarmistus perustuu opettajien pedagogisten taitojen kehittämiseen esimerkiksi mentoroinnilla sekä jatkuvaan opiskelijapalautteeseen ja oppimistulosten arviointiin. Opetuksen laadusta puhuttaessa on hyvä muistaa, että opetuksen laatu perustuu opettajien laatuun. Ilman hyviä opettajia on vaikea saavuttaa erinomaista opetuksen laatua. Opettajilla pitää edelleen säilyttää opetuksen vapaus myös oman opetuksensa kehittämisessä.
Asko Karjalainen käy läpi artikkelissaan yliopiston opetussuunnitelman kehittämisen historiaa. Tämä historiallinen katsaus tuntuu tutulta vasta sen loppuvaiheessa, koska laitoksemme on niin nuori. Laitoksellamme on uusittu tutkintovaatimuksia n. 5 vuoden välein. Välillä muutokset ovat olleet suurempia ja välillä pienempiä. Jokaisessa muutosvaiheessa on kuitenkin pyritty selvittämään ongelmakohtia ja ratkaisemaan niitä. Taaskin on takana suuri opetussuunnitelman muutos niin meillä kuin koko yliopistossakin. Laitos siirtyy noudattamaan uutta kaksiportaista tutkintorakennetta alkavana syyslukukautena. Tätä vaihetta on edeltänyt suuri määrä työtunteja uudistuksen parissa, mutta varsin demokraattisessa laitoksessa asian käsittely on edennyt hyvin ottamalla huomioon kaikkien halukkaiden työntekijöiden ja opiskelijoiden kommentit. Laitos pyrkii nykyisestä laajuudestaan huolimatta toimimaan jatkossakin yhteisöllisesti ja yhteisten pelisääntöjen mukaisesti, joka toivottavasti tuottaa hyvää ja laadukasta opetusta hyvän työilmapiirin lisäksi.