Helsingin lähiseminaari 27-29.10.2005

REAKTIOPAPERI / Teija Kujala

a) Portfolion sisältörunko, rakenne ja toteutus

Yhteiselle hankkeellamme Teemu Kerolan kanssa olemme luoneet yhteisen portfolion, koska hankkeeseen liittyvä kirjallinen materiaali on yhdessä tuotettua, emmekä pitäneet järkevänä samojen tietojen päivittämistä kahteen paikkaan. Tästä olisi vain syntynyt ongelmia tietojen päivittämisen kanssa. Olemme tehneet hankkeellemme www-sivun osoitteeseen http://www.cs.helsinki.fi/group/tievietk/, johon lisäämme koko ajan kertyvää materiaalia ja hyödyllisiä linkkejä tukimateriaaliin. Portfolion päivitysongelma on ratkaistu luomalla group-hakemisto, johon molemmilla on luku- ja kirjoitusoikeus.  Hakemistossa säilytetään kaikki hankkeeseen liittyvä materiaali. Hakemisto on kaksijakoinen eli osa materiaalista näkyy kaikille Internetin käyttäjille (tämä materiaali on linkattuna hankkeemme www-sivulle) ja osa materiaalista (lähinnä keskeneräisestä) näkyy vain meille hakemiston omistajille. Tässä ratkaisutavassamme on se oleellinen ero esim. Optiman käyttöön, että portfolion sisältö näkyy kaikille (ei vain TieVie-koulutukseen osallistuville), mutta emme ole pitäneet sitä ainakaan toistaiseksi ongelmana.

Portfolio www-sivu koostuu neljästä pääosasta (tällä hetkellä):

ryhmä,

oma hanke,

TieVie koulutuksen moduulit ja

linkkejä.

’Ryhmä’ sisältää hankkeen osallistujien henkilö- ja yhteystiedot. Kohdassa ’oma hanke’ kuvataan lyhyesti kehittämishanketta ja tähän osuuteen olisi tarkoitus lisätä kaikki hankkeeseen liittyvä materiaali, jota tuotamme hankkeen edetessä.

TieVie koulutuksen moduuleissa on verkkojaksoihin ja lähiseminaareihin liittyviä tietoja kuten ohjeita ja linkkejä. Tähän kohtaan on myös liitetty reaktiopaperit, jotka ovat henkilökohtaisia tuotoksia. Viimeiseen kohtaan ’linkkejä’ kootaan hankkeeseen liittyviä hyödyllisiä linkkejä muuhun verkossa olevaan materiaaliin.  

Portfolio on toteutettu html-kielellä ja toistaiseksi se toimii lähinnä perusportfoliona. Myöhemmin olisi tarkoitus myös parantaa portfolion ulkoasua ja tehdä siitä näyteportfolio.

b) Kirjallisuuteen perustuva pohdinta

A.Nevgi, M. Rouvinen: Verkko-opetuksen edut ja haitat opettajien ja opiskelijoiden arvioimana.

Nevgi ja Rouvinen tarkastelevat tutkimuksessaan opettajien verkko-opetuskokemuksia ja opiskelijoiden verkko-opiskelukokemuksia. Molempia ryhmiä on tutkimuksessa pyydetty kuvailemaan sekä onnistuneita että epäonnistuneita kokemuksia verkkokursseilta. Tutkimukseen osallistui 70 opettajaa ja 144 opiskelijaa Helsingin yliopistosta. Opettajat kokivat opetuksessaan 95 onnistumista ja 78 epäonnistumista. Opiskelijoilta löytyi 180 onnistumista ja 120 epäonnistumista. Tulosten mukaan näyttää siltä, että verkkokursseilta löytyy yleisesti ottaen enemmän positiivisia kokemuksia kuin negatiivisia kokemuksia ja tämä mielestäni antaa aihetta jatkaa verkko-opetuksen kehittämistä (ja myös oman hankkeen eteenpäin viemistä) sekä opettajan että opiskelijan näkökulmasta.

Opettajat kokivat onnistumisiksi seuraavat kokemukset: vuorovaikutus ja opiskelijoiden motivoituneisuus, verkko-opetuksen joustavuus, kurssikokonaisuuden onnistuneisuus, hyvät oppimistulokset, toimiva tekniikka, onnistuminen opettajana ja yhteistyö- ja yhteistoiminnallisuus. Useat näistä seikoista ovat varsin selviä, mutta itseäni näistä kohdista jäi askarruttamaan  ’hyvät oppimistulokset’. Näiden mittaamisesta ei mainittu mitään. Lähinnä kyselyissä opettajat vastasivat mm. ’oppimistulos parantunut selvästi’ tai ’oppimistulokset ovat olleet paljon parempia kuin luentokursseillani’.  Onko tässä mitattu vain läpipäässeiden määriä ja kurssista saatuja arvosanoja vai onko käytetty kenties jotakin muitakin mittareita?  Olisiko mahdollista, että  parempiin kurssituloksiin olisi saattanut vaikuttaa esimerkiksi harjoitusten suurempi paino. Ei ole mitenkään itsestään selvää miten ylipäätänsä mitataan parempaa oppimistulosta ja oppimisen laatua.

Epäonnistumisiksi opettajat kuvasivat tekniikan epävarmuutta, opiskelijoiden passiivisuutta ja sitoutumisen puutetta, kurssin suunnittelun puutteita, opettajan pedagogisten taitojen puutteita ja aikataulutuksen epäonnistumista. Osa näistä negatiivisista kokemuksista on selvästi seurausta siitä, että kurssin valmisteluun ei ole resurssoitu riittävästi aikaa. Jos kurssi päätetään järjestää verkko-opetuksena, tulisi opettajille järjestää riittävästi aikaa kurssin rakentamiseen ja toteuttamiseen varsinkin ensimmäisellä kerralla. On selvää, että siihen joudutaan käyttämään aikaa enemmän kuin perinteisen kurssin valmisteluun, mutta voidaan kuitenkin toivoa, että tämä ajan käyttö palkitaan siten, että seuraavalla kerralla kurssia toistettaessa työmäärä olisi pienempi ja näitä onnistuneita kokemuksia sekä opettajilta että opiskelijoilta saadaan vieläkin enemmän.

Opiskelijat kokivat positiivisena verkko-opiskelun, koska kurssit olivat hyvin suunniteltuja, vuorovaikutus onnistui, oppimista ohjattiin hyvin ja opiskelijat saivat nopeaa palautetta, opiskelu on joustavaa (ajasta ja paikasta riippumatonta), tekniikka toimi ja he kokivat kurssit hyödyllisiksi. Eniten mainintoja annettiin hyvin suunnitelluista kursseista. Edelliseen kohtaan (opettajien epäonnistumiset)  peilattuna tämä osoittaa, että suuri osa verkkokursseista on hyvin tehtyjä ja opettajat ovat käyttäneet aikaansa kurssien suunnitteluun. Tämä myös osoittaa, että yliopistolla panostetaan tällä hetkellä verkkokurssien tekemiseen ja siihen on suunnattu resursseja. Toiseksi suureksi yksittäiseksi luokaksi opiskelijoiden onnistumisen kokemuksissa nousi vuorovaikutukseen liittyvät kommentit.  Tässä ilmeisesti suurin vaikuttava tekijä on keskusteluryhmän merkitys. Keskusteluryhmän toiminen ei ole myöskään ihan triviaali asia. Siihen vaikuttaa suuresti opettajien rooli keskustelun aikaansaamiseksi opiskelijoiden välillä. Kun opiskelijat saadaan keskustelemaan keskenään, niin luultavasti se helpottaa yksittäisten opiskelijoiden kynnystä osallistua keskusteluun muiden kanssa ja vuorovaikutuksen lisääntyminen toivottavasti myös nostaa oppimistuloksia. Verkkokeskustelujen ohjaus vaatiikin opettajilta pedagogisia taitoja, joita ei automaattisesti opetushenkilökunnalla ole. Tämä tulisi ottaa huomioon verkko-opetukseen osallistuvien opettajien kouluttamisessa.

Opiskelijat kokivat epäonnistumisia seuraavissa asioissa: pedagogisen suunnittelun puute, tekniset ongelmat, ohjauksen ja palautteiden puute, vuorovaikutuksen teennäisyys ja vähäisyys, aikataulutuksen ongelmat, omien verkko-opiskelutaitojen puute ja toisten opiskelijoiden passiivisuus. Sekä opiskelijoiden että opettajien negatiiviset kokemukset perustuvat hyvin samoihin asioihin, joka lienee aika selvää. Jos kurssi on huonosti valmisteltu tai tekniikka / aikataulu ei toimi, niin kaikki kärsii. Tekniset ongelmat liittyvät lähinnä ohjelmiin, ei laitteistoihin. Tämä viittaa siihen, että oppimisalustan valintaan pitäisi kiinnittää huomiota. Sekä opettajilla että opiskelijoilla olisi matalampi kynnys verkkokurssien käyttöön,  jos oppimisalusta pysyisi samana eikä vaihtelisi kursseittain. Tämä tietysti edellyttää laitostason päätöstä tietyn oppimisalustan käytöstä. Oppimisalusta tulisi valita vielä siten, että sen käyttöliittymä olisi mahdollisimman selkeä ja helppokäyttöinen ja siinä olisi riittävästi toimintoja.

Yleisesti ottaen sekä opettajien että opiskelijoiden hyvät ja huonot kokemukset verkkokursseista ovat hyvinkin samanlaisia. Päätös siitä, järjestetäänkö kurssi verkkokurssina vai perinteisenä kurssina ei selvästikään ole yksinkertainen. Molemmissa tavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Meidän hankkeemme tarkoituksena on kehittää mittareita, joilla voidaan mitata erilaisia asioita, joiden perusteella opettajan olisi helpompi päättää miten hän kurssinsa järjestää.

Näiden mittareiden kehittämisessä voimme ottaa huomioon nämä verkkokursseista saatujen hyvien ja huonojen kokemusten luokittelut.