by WebCounter starting 21.1.2019
Henkilöt: (esityksessä 8.12.2000)
Prologi:
Nuori ylioppilas Faust saapuu yliopistoon.
Hän ihastuu viehkoon Tieteeseen.
Tyytyväisinä he kirmaavat tiedon kedoilla.
Kertoja:
Nuor' Faust jälkeen koulun käytävien ahtauden
nyt tahtoo tavoitella valoa tiedon, viisauden.
Saapuu luo Tieteen suloisen, neidon villin, ruusuisen.
Tiede pientareilla tuntemattoman, kulkee pitkin, poikin;
Kukat kummimmatkin tunnistaa, kalat kauheimmatkin aavistaa,
tuulet tuimimmatkin valjastaa, salat syvimmätkin selvittää.
Faust:
Neito suloinen, oi Tiede tulinen, mut heti seuraas' huoli!
Taito, tieto maailman sä mulle opeta, älä kesken lopeta!
Tiede:
Nuor' yl'oppilas, rohkeesti sä seuraani vain käy,
ei työllämme yhteisell' - sarall' tiedon - loppua kai näy.
Kertoja:
Ei uusi homma helppoo aluss' oo! Usein vastaan tulee tenkkapoo!
Vaan sitkeys joskus palkitaan, ennen kuin patsaat kalkitaan.
Käyvät kedoilla he tietämättömän, kirmaavat kanssa tuntemattoman,
kukat kummimmatkin tunnistaa, salat syvimmätkin selvittää.
Alkaa ehkä syntyäkin siitä jotakin,..., kukaties kumminkin?
Houkutus:
Sliipattu Mefisto houkuttelee Faustia Firmaan.
Faust epäröi ja Tiedekin varoittelee.
Kertoja:
On maassa Firma suuri, niin pörheä, niin mahtava ja röheä.
Vaan vallitsee siell' pula kauhea, hätä aivan hirveä:
Rahaa kyllä riittää, riittää, riittää, riittää,...
vaan ei ole tarpeeks' niitä, joita työstä kiittää.
Ken tekee uudet keksinnöt, ken laatii kaikki mietinnöt,
ken myy ja ostaa, ken pörssin uuteen nousuun nostaa?
Vaan onpa Firmass' viisas, rikas ketku,
joll' mielessä on aina pelkkä metku:
Nimeltään on Mefisto, vieras on hälle kortisto.
Asultaan on ihan loisto - vaan lopulta lie pelkkä roisto...
Mefisto:
Hoi oppinut sä Faustus, viisauden taidat olla varsin ilmestys!
Sä meille tule, kaikki taitos, tietos tuo!
Mä vallan, voiman, viisauden sulle suon.
Ja varsinkin rahaa saat sä suuren, suuren vuon!
Faust:
Onneako tuo miehi mulle lupaa, vai tahtoneeko pelkkää tuulentupaa?
Houkutusko Mefiston, mut saisi jättämään yl'opiston?
Hoi kuule mua, mun Tiede-neito, houkutukseen antaudunko?
Onko onni Mefiston se, jota kohden pyrintömme mennyt on?
Tiede:
Sä raukka Faust, varo vaan, ei kaikki mikä kiiltää, kultaa lie.
Ja muista muistaa meidän lasta, joka mahassain jo tilaa vie...
Sopimus:
Kaikesta huolimatta Mefisto kuitenkin onnistuu.
Faust jättää Tieteen vaikka Tiede odottaa lasta.
Kertoja:
Ei periks' anna Mefisto, jok' kaikki keinot käyttää.
Uudet maailmatkin tarjoo ja päätyy lupaukseen suurinpaan:
Mefisto:
Jos taitos, tietos, meille tuot, me suurint' suolle suomm':
Saat optioita monta, monta, monta, monta, ...
Ne poikii sulle vointii suuren, suuren suunnatonta!
Ei vertoa voi olla sille, kun pörssi hyvin pökkii persuksille.
Faust:
Mä tuun, mä tuun, mä tuun, mä tuun...
Onnen kukkuloilla:
Kultaa ja kunniaa.
Faust myy Tieteen lapsen Mefistolle - sopimuksen mukaan.
Kertoja:
Jäi raukka Tiede isätöntä lastans' kantamaan,
kun isä harha-onnessaan myi kaiken, minkä osaa, taitaa;
ei millään ole hälle enää mitään laitaa...
Vaan ei riitä edes tuokaan Mefistolle katalalle,
jok' jo vaatii uutta tuotavaa - nyt myynnin osastolle.
Mefisto:
Teill' kuulemm' oli jokin juttu sulo-Tieteen kanssa?
Se varmaan tuotti onnen, josta Firmamme voi saada ponnen?
Faust:
Kaikk' järjestyy, jos rahast' vaan me sovitaan.
Sä paljonko nyt nokitat, jott' lapsi haetaan?
Mefisto:
Kätes vapaat on kuin taivaan lintu,
kunhan ei vain lopu sulta into.
Kertoja:
Käy vitkaan Faustimme jo kohta Tieteen luo.
Parka Tiede on niin kovin arka.
Ei juuri katsettakaan sankariimme suo.
"Kyntämättä on niin moni sarka",
sanoo Faustimme tuo petollinen,
"älä syyttä, suotta ole parka".
Faust:
Mulle lastasi sä lainaa, mä hälle maailman nyt tahdon taata.
On aivan väärin tähän tyhjään, turhaan nyherrykseen laata.
Tiede:
Sä isäns' olet, varmaan parasta siis hälle haet.
Vie vaan ääriin maailman tää lapsemme - jo aukee laet!
Onni kääntyy:
Tulee lama.
Faustin optio-ohjelma sortuu ja hänet erotetaan.
Hän palaa huonosti voivan Tieteen luo.
Kertoja:
Käy myrskyt maailmaan.
Heiluu vuoret, häilyy laet.
On aamut pimeät ja illat kirkkaat.
Päivät nukkuu, yöt valvoo.
Aamu on ilta ja ilta on aamu...
Mefisto:
Hoi Faustini, mä sulle suru-uutisen nyt kerron:
on osto-oikeutes' tänään eilisestä vain pienen verron!
Sun optioillas' ei oo enää mitään käyttöö,
niillä voit sä pyyhkii vaikka näyttöö!
Faust:
Mutta mehän sovittiin jo kaikesta!
Eikö ole sussa yhtään ainesta?
Mefisto:
Fausti pien', yks' juttu on mulla viel'.
On Firma ajatellut suuria, eikä ollut sulla tuuria:
Meill' kaikki menee uusiks' eikä oo siinä sulle mitään duuniks'.
Kertoja:
Faust nyt nöyrin mielin luo Tieteen palaa.
Eikä mitään vanhalt' rakkaaltaan hän salaa.
Vaan on parka rakas Tiede lapsetonna räytynyt,
kun Faustus loistoissansa käätyihin on käytynyt.
Tiede:
Voi mun Faustisein, en sulle osaa onnea, en arpaa antaa.
Vaan palaa tänne vaan, miss' enää tuskin on leivän kantaa.
Rangaistus:
Lapsen myynti paljastuu Rehtorille, joka rangaistukseksi
antaa Tieteen Mefiston orjaksi. Faust joutuu hunningolle.
Kertoja:
Onnen hauraan häilyessä havaitaan Tieteen rikos;
"lapsen myynti" on kuulemma nimeltään tää petos:
Rehtor' kauhea nyt Tieteen tuomiolle vaatii
syytteen ankaran hän salain myymisestä laatii.
Rehtori:
Sinä Kauhistuksen Kanahäkki, sinä Tiede arvoton!
Lapses' myit sä Firmaan, miten saatoit, kelvoton!
Sä suurimman nyt rangaistuksen kärsiäkses saat:
Firmaan joudut itsekin sä Mefistoa palvelemaan!
On aika jonkun asettaa jo niityillesi haat.
Mä joudun säännöt, asetukset kirjailemaan,
kaikki ohjeet, ehdot sanelemaan.
Firmaan, Firmaan, Firmaan! Mefistoa palvelemaan!
Kertoja:
Tiede Firmaan joutui, on kukkaketo muisto vaan,
on turha valitella, siitä vain mä murheen saan.
Faust-raukka nyt vaill' Tiede-neitoa ja lastaan
yksin istuu, parkuu, sanomatta vastaan:
Faust:
Ei oo Tiedettä, ei lasta, Firmaa.
Yksin istun, kittaan kaljaa.
Loppu