Bextropoliin kuningas (BK) on vuonna 2002 Helsingissä Alter Egon suojissa aloitettu roolipelikampanja. Peli käyttää raskaasti muunnettua D&D-järjestelmää ja keskittyy punomaan sankarillisia tarinoita Akaijan - antiikin Kreikan fantastisen peilikuvan - asukkaiden elämästä.
Tämä sivusto tarjoaa pelin tekstuaalisia elementtejä ulkopuolisten ja osallistujien iloksi ja ojennukseksi, kuten säännöt sekä tarinoita hahmoista, maailmasta ja seikkailuista. Suuri osa materiaalista on käyttöproosaa; se on kirjoitettu hetken mielijohteesta palvelemaan pelin sisäisiä tarkoitusperiä eikä siksi ole missään mielessä huoliteltua. Uskomme että tämä käytön karheus ja huolittelemattomuus osaltaan lisää tarinoidemme viehätystä.
Pelin alkuperäinen idea ja tarkoitusperät ovat pitkälti allekirjoittaneen käsialaa, mutta sittemmin yli tusina ihmistä on tehnyt pienempiä ja isompia osia Akaijasta ja Erebornin maailmasta omakseen. Alusta alkaen kampanjan kantavana periaatteena on ollut virtauksen idea; pelaajat tulevat ja menevät, hahmot ja näiden elämäntarinat muuttuvat, eikä joki ole enää sama kun siihen astuu toisen kerran.
Olemme pelanneet perinteistä D&D:tä luolineen ja koboldeineen; olemme pelanneet sähköpostipelinä Stafford-tyylisen sankarimatkan; olemme pelanneet symbolisia pelejä, filosofisia pelejä ja sankarillisiä pelejä. Toisina päivinä veijarit onnistuvat, toisina pronssi leikkaa läpi valheiden ja toisina kirkas järki päihittää raa'an voiman, eikä Akaija ole enää koskaan entisensä. Joskus sankarit häviävät, joko mitättömästi menehtyen tai kirkkaasti leimahtaen. Toisinaan seurueet ovat hajonneet ja uusia muodostettu, niin hahmojen kuin pelaajienkin toimesta. Peli on poukkoillut laidasta laitaan, ja vain aika näyttää mihin tässä vielä ehditään ennen kuin Bextropoliin seikkailijain ja muukalaisten killan kantaveikot kyllästyvät. Jotkut tarinat ovat kuin suuria fantasiaromaaneita, toisen kuin savuisia pulp-novelleita, jotkut elokuvia ja toiset sarjakuvia. Joskus ne eivät muistuta mitään.
Pelin kantavia teoreettisia periaatteita ovat olleet vastavuoroisuus ja tasa-arvoisuus, se ettei tarina liiku vain pelinjohtajalta pelaajille. Myös vapaus on keskeistä, että peliä viedään siihen suuntaan mihin avoin keskustelu meidät pelaajat johtaa. Tämä on mitä todennäköisimmin elämäni viimeinen suuri fantasiakampanja joka pyrkii syleilemään kaikkea ja tekemään ja kokemaan kaiken. Tarkoitus on ottaa siitä kaikki irti ja nauttia pelin muodottomasta loputtomuudesta ja odottamattomista ihmisistä jotka osallistuvat sen kutomiseen. Tavallaan Bextropoliksen kuningas on tiivistänyt kaiken sen mitä olen vuosien varrella oppinut tästä keskeisestä traditiosta, ja se on sopiva lopetus eräälle elämänvaiheelle. Kun tämä kirja viimein sulkeutuu (Kuukauden päästä? Ensi keväänä? Kolmen vuoden kuluttua?) jätän ilman katumusta taakseni koko joukon 80-luvun vaihteesta periytyviä unelmia ja alan tutkailemaan uusia horisontteja kylläisenä. Loppua odotellessa kuvittelen kuitenkin että pelaajat saattavat vielä yllättää, niin he ovat tehneet joka viikko tähän saakka!
Eero Tuovinen, pj
Lisää materiaalia tulee pj:n laiskuudesta riippuen.
Tässä uusi versio kampanjan käyttämistä säännöistä, sitä mukaa kuin ehdin kirjoittamaan: