Tietääkö kone, mitä haluat seuraavaksi?
Kollokvio esittelee proaktiivista tietotekniikkaa
Proaktiivisessa tietotekniikassa järjestelmä sopeutuu ja mukautuu käyttäjän liikkeisiin ja toimiin ilman, että käyttäjän tarvitsee ohjata jatkuvasti tietokonetta. Tekniikka voi sisältyä älykkääseen ympäristöön, joka esimerkiksi tunnistaa liikkeitä tai vaikkapa vaimentaa aktiivisesti melua. Proaktiivisuus voidaan nähdä seuraavana kehitysaskeleena nykyisestä käyttäjäkeskeisestä tietotekniikasta, jonka perustana on aktiivinen vuorovaikutus ihmisen ja koneen välillä.
HIIT:in perustutkimusyksikkö koordinoi Suomen Akatemian, Tekesin ja Ranskan tutkimusministeriön yhteistä Proaktiivinen tietotekniikka -tutkimusohjelmaa (PROACT). Ohjelman johtaja on akatemiaprofessorimme Heikki Mannila ja sen koordinaattorina toimii erikoistutkija Greger Lindén.
PROACT rahoittaa 14 tutkimusprojektia, jotka esitellään nyt alkaneessa ja kevään ajan jatkuvassa kollokviossa. Luennoitsijoina on ohjelman tutkijoita. Aiheet vaihtelevat proaktiivisen kodin sovellusten suunnittelusta (luento morphome 18.1.) älyvaatteiden suunnitteluun (MeMoGa 22.3.) ja ihmisen toimintojen aistimisesta ja ymmärtämisestä konenäöllä (Provision 5.4.) proaktiiviseen tiedonhakuun (Prima 12.4.).
Tutkimusohjelma pyrkii luomaan tietoteknisiä ratkaisuja ja yhdistämään alan tutkimuksen psykologian tutkimukseen sekä yhteiskuntatieteelliseen ja terveystieteelliseen tutkimukseen. PROACTin keskeinen tavoite on säilyttää suomalaisen tietotekniikan tutkimuksen nykyinen kansainvälisesti hyvä asema uudessa tilanteessa. Mahdollisuuksien ohella uusi, kaikkialle levittäytyvä tietotekniikka luo mm. teknisiä, sosiaalisia, lainsäädännöllisiä ja taloudellisia haasteita.
Toteutus tarjoaa uudenlaisia haasteita
Proaktiivisen tietotekniikan toteutuksessa on usein kyse mobiililaitteista, kuten matkapuhelimista ja kämmenmikroista, jolloin esim. akkutehon riittävyys saattaa muodostua käytön pullonkaulaksi. Proaktiivisen tietotekniikan toteutuminen edellyttääkin laitteistoteknistä kehitystä: tarvitaan uusia antureita, sähkönsyöttötapoja, tiedonsiirtomenetelmiä ja verkkotekniikoita. Muun muuassa kehitetään langatonta tiedonsiirtoa järjestelmässä, jossa tietokonetta voidaan ohjata kasvojen lihaksilla (luento 29.3.), tai terveyden tilan tarkkailevassa tuolissa, joka mittaa potilaan sydämenlyöntejä ja langattomasti lähettää ne analyysiohjelmalle (luento 15.3.). Dynaamisesti muuttuvassa ad hoc- tai sensoriverkossa taas energiarajoitteiset reititykset muodostavat mielenkiintoisen tutkimusongelman (luento 8.3.).
Myös ohjelmistokehitys joutuu uuteen tilanteeseen. Perinteisesti kiinteään ympäristöön on suunniteltu määritelty sovellus, mutta proaktiivisen ohjelmiston toiminta muodostuu useiden vuorovaikutuksessa olevien komponenttien yhteistyöstä. Samalla komponenttijoukko muuttuu dynaamisesti sovelluksen käyttötilanteen muuttuessa.
Käyttöliittymille proaktiivisuus asettaa perinteisestä poikkeavia vaatimuksia. Sovelluksen on ennakoitava käyttäjän tarpeita ja haluja, mutta samalla käyttäjän tulee huomata tekniikan läsnäolo ja hänen on voitava halutessaan ohjata sitä. On myös tärkeätä, että käyttäjä pystyy luottamaan järjestelmän toimivuuteen sekä siihen, että hänen yksityisyyttä suojataan. Tavoitettavuustietoja tarjoavassa Context-puhelimessa (luento 25.1.) kaikki käyttäjään liittyvät tiedot varastoidaankin vain hänen omaan kännykkäänsä, eikä esim. tietoja hänen aktiviteeteistään näytetä muille ilman hänen suostumustaan. Aivo-käyttöliittymässä (luento 22.2.) on taas erityisen tärkeätä järjestelmän luotettavuus ennen kuin se otetaan käyttöön auttamaan vakavasti vammautuneita ihmisiä.---
Tietääkö kone, mitä haluat seuraavaksi? Proaktiivisen tietotekniikan kollokvio tiistaisin 18.1.-3.5. klo 18-20, yliopiston päärakennus (Fabianinkatu 33), pieni juhlasali
Lisätietoja kollokviosta ja ohjelma: http://www.cs.helsinki.fi/hiit_bru/courses/582318/
PROACTin kotisivu: http://www.aka.fi/proact
Greger Lindén ja Sanna Kettunen