HELSINGIN YLIOPISTO
Tietojenkäsittelytieteen laitos
Luonnos / HE 9.11.1998
Ryhmä on kokoontunut 6 kertaa. Tehtäväalue on koettu laajaksi ja se on jaettu periaatteessa kahteen osaan: opetuksen sisältöön ja opetusmuotoihin. Opetuksen sisältö jakaantuu vielä kahdelle tasolle: tutkintovaatimusten määrityksiin ja kurssien sisältöihin. Myös opetusmuotojen tarkastelussa voidaan nähdä eri tasoja: koko laitosta koskevat tai muuten laajat periaatelinjaukset sekä pienemmät muutokset, tiedossa olevien jossain määrin erillisten epäkohtien ratkaiseminen.
Tutkintovaatimuksia koskevat ratkaisut ovat pitkävaikutteisia ja siksi hyvin tärkeitä. Siirtymävaiheissa joudutaan aina toiminaan tavalla, joka ei täysin vastaa suunniteltua. Kurssien sisältöihin ulottuva suunnittelu on hyvin aikaavievää; perehtyminen laitoksen koko opetusohjelmaan vaatii paljon asiantuntemusta ja työtä. (Tuntuu jokseenkin selvältä, ettei laitoksella esimerkiksi tällä hetkellä ole ketään, joka tuntisi kaikkien opetusohjelmassa olevien opintojaksojen sisällön sillä tarkkuudella, mitä suunnittelussa tarvitaan.)
Ryhmä on käytännössä rajannut työskentelynsä opetuksen sisällön osalta suunnilleen approbatur- ja cum laude -tasolle. Laudatur-opetuksen sisällön suunnittelussa suuntautumisvaihtoehtojen rooli on keskeinen. Ryhmällä on yhteys ohjelmistojen suuntautumisvaihtoehdon sisäiseen suunnittelutyöhön.
Toimikautensa alkupuolella ryhmä on pyrkinyt selvittämään sekä opetuksen sisällön että opetusjärjestelyjen nykytilannetta monipuolisesti. Elokuussa pidetyn laajennetun johtoryhmän suunnitteluiltapäivän kokemukset sekä usean eri vaiheen palautteet opiskelijoilta ovat olleet lähtökohtana erityisesti opetusjärjestelyjen puolella. Opetussisältöjen käsittelyssä on tutustuttu yleisiin opetussuunnitelmiin (ACM:n Curriculumit) sekä muiden yliopistojen tilanteeseen (lähinnä suomalaisten; ryhmän jäsenten omakohtaisten kokemusten kautta myös eräiden ulkomaisten). Myös tiedekunnan ja yliopiston materiaalia opetuksen kehittämisen alalta on pyritty ottamaan huomioon.
Ryhmä on tähän mennessä käsitellyt enemmän opetuksen muotoja kuin sisältöjä. Tavoitteena on, että opetusmuotoja koskevia uudistuksia voidaan ottaa käyttöön mahdollisesti jo tulevana keväänä. Opetuksen sisältöjä koskevat, erityisesti tutkintovaatimusten tasoiset uudistukset toteutuvat aikaisintaan ensi syksystä alkaen. Lopulliset päätökset muutoksista jäävät tehtäviksi kevään alkupuolella tutkintovaatimusten normaalin tarkistuskierroksen yhteydessä.
Kurssien tavoitteita ja materiaalia koskevat tiedot tulisi saada opinto-oppaaseen koko seuraavaa lukuvuotta varten (tarkemmin, varmempina kuin nykyisin). Oppikirjatilanteesta tulisi ehkä esittää opettajille nykyistä täsmällisempiä suosituksia.
Harjoituksia pidetään nykyisin lähes poikkeuksetta viikottain, siis yksi harjoitus kahta tai neljää luentotuntia varten. Käytännössä on eroja siinä, kuinka paljon harjoittelua tarvitaan kurssilla yleensä tai kurssin eri kohdissa. Vastaavasti osa oppilaista tarvitsee enemmän harjoituksia kuin toiset; edistyneempien oppilaiden turhaantuminen rutiinimaisiin harjoituksiin voi olla merkittävä ongelma.
Harjoitustilaisuuksien sisältö ja luonne:
Nykyisen opintosuorituksia koskevan ohjeen mukaan harjoituksiin liittyy tehtävien ratkaisu etukäteen, suoritettujen tehtävien kirjaaminen harjoituksen alussa ja niiden esittäminen siten, että tehtävän merkinnyt oppilas on velvollinen esittämään ratkaisunsa taululla tai piirtoheittimellä. Ohje on kirjoitettu sitä silmälläpitäen, että aktiivinen harjoituksiin osallistuminen on pakollista kurssin välikoesuorituksen osana, vaikka pakollisuuteen sinänsä suhtaudutaankin ohjeessa joustavasti.
Ohjeen mukaista käytäntöä varioidaan monella tavalla: harjoitukset eivät aina ole pakollisia, mutta aktiivisuudesta voi usein saada lisäpisteitä; tehtäviä ratkotaan harjoituksissa pienryhmissä, jolloin taululla esittämisen vaatimus ei kohdistu samalla tavalla suoraan yksittäiseen oppilaaseen; tehtävät tai osa niistä annetaan vasta harjoituksessa; tehtäviä on (hieman seminaarin tyyliin) etukäteen jaettu eri oppilaille jne.
Ryhmässä on lisäksi hieman keskusteltu muistakin harjoituksiin liittyvistä vaihtoehdoista: tehtävien jättämisestä kirjallisina (esim. ohjelmointikursseilla siten, että edellytetään ohjelmien etukäteistestaamista tietokoneella), (ohjelmointi)tehtävien ratkaisujen automaattista tarkistusta (mikä vaatisi tarkistusohjelmistojen kehittämistä) sekä harjoitusten korvaamista ainakin osittain harjoitustöillä. Oppilaiden tasoerot pitäisi ehkä ottaa aktiivisesti huomioon: ehkä järjestämällä opintopiirejä tai normaalia pitemmälle asiasisältöön meneviä 'syventäviä' ryhmiä niille, jotka kokevat harjoitukset liian vähän vaativiksi. Tutkijalinjan järjestelyistä saataneen tähän aikanaan kokemuksia; ryhmä pyrkii kuitenkin löytämään tähän jo nopeamminkin ratkaisuja.
Ryhmän alustavan käsityksen mukaan harjoituskäytäntöjä ei ole tarpeen yhtenäistää. Saattaa olla paikallaan käydä harjoituskäytännöistä laajempikin keskustelu, jonka tavoitteena voisi olla mm. luennoijien rohkaisu erilaisiin pedagogisiin kokeiluihin. Opintosuorituksia koskeva ohje tulisi myös tarkistaa paremmin nykyistä (ja tulevaa) käytäntöä vastaavaksi.
Alan luonteen mukaisesti tiettyä määrää käytännön harjoitustöitä opiskelun aikana voidaan pitää välttämättömänä. Harjoitustöiden määrää pohditaan opetussisältöjen yhteydessä; tässä käsitellään töiden toteuttamiseen liittyviä asioita.
Nykyisessä harjoitustyökäytännössä on useita ongelmia:
Laboratorioissa on käynnissä uudistus, jossa erityisesti ohjausmuotoja koskeviin ongelmiin ollaan hakemassa ratkaisuja jakamalla ohjausresursseja uudella tavalla. Ohjauksessa otetaan erikseen huomioon yhteisopetus, henkilökohtainen työn suunnittelu, ohjaus ja seuranta sekä päivystysluonteinen ohjaus. Ryhmän käsityksen mukaan tässä on hyvä lähtökohta laboratoriotöiden ohjauksen uudistamiselle; uudistuksen tarkempaa toteutusta, kustannuksia ja muita vaikutuksia pyritään arvioimaan loppuraportissa tarkemmin.
Ohjausmenetelmien uudistamisen toivotaan myös vähentävän töiden keskeyttämistä.
Muitakin ideoita on alustavasti mietitty: esimerkiksi joidenkin töiden toteuttamista säännönmukaisesti pareittain ja ohjausmuotojen muutoksen vaikutusta opetustilojen laitevarustukseen. Anni Rytkösen gradunsa yhteydessä tekemien kyselyjen vastauksia pyritään käyttämään hyväksi.
Ohjelmistotuotannon projektityö:
Ohjelmistotyö nähdään laitoksella erikoistyön uutena muotona. Olennainen ero erikoistyön aikaiseen tilanteeseen verrattuna näyttää olevan se, että kun ohjelmistotuotannon projekti tehdään cum laude -vaiheessa eli ainakin vuotta aikaisemmin kuin erikoistyö, tekijöiden taustatiedot ja -taidot rajoittavat selvästi sitä, mitä työssä voidaan saada aikaan. Taitojen osalta puutteita on erityisesti ohjelmoinnissa. Ohjelmistoprojektin osuutta tullaan tarkastelemaan myös osana opetussisältöjä (tutkintovaatimuksia); yhtenä mahdollisuutena on mainittu, että cum laude -vaiheessa tehtäisiin pienempi ja laudatur-vaiheessa suurempi projektityö.
Projektitöiden aiheissa on ilmeisesti laitoksen ulkopuolelta (muilta yliopiston laitoksilta, yrityksistä) saatujen aiheiden osuus kasvamassa. Tähän liittyvät tekijänoikeus- ja korvauskysymykset (sekä opiskelijan ja työn teettäjän että laitoksen ja työn teettäjän välillä) vaativat pohtimista. Kokonaan laitoksen ulkopuolella (työpaikan omissa projektiryhmissä) tehtävien töiden asemaa tulee myös selvittää.
Gradun aloittaminen koetaan aiheen löytymisen kannalta ilmeisesti aika usein ongelmaksi. Ryhmä selvittää tähän liittyen julkistettujen aiheiden ('gradutorin') ideaa. On myös esitetty toivomuksia gradun luonnetta ja vaatimuksia koskevan informaation lisäämisestä.
Jo nyt suuri osa aiheista tulee laitoksen ulkopuolelta, useimmiten opiskelijan työpaikalta (jolloin työsuhde on ollut olemassa jo ennen gradun aloittamista). Tämän käytännön lisäksi selvitetään sitä, pitäisikö laitoksen luoda aktiivisesti yhteyksiä organisaatioihin, joissa gradutyö olisi mahdollinen suorittaa, sekä siihen liittyviä stipendi- tms. järjestelyjä.
Opiskelijat toivovat jonkin verran vaihtoehtoisia suoritustapoja, esimerkiksi kirjallisia selvityksiä tai esseitä kokeen sijasta. Pitäisikö laitoksella olla johonkin asti yhtenäinen kanta tähän? Suoritustavat liittyvät kiinteästi kohtaan 3.7.
Kurssikohtaisesti tavoitetta voitaisiin lähestyä esimerkiksi yksinkertaisesti harjoitustöiden osuutta kasvattamalla. Ongelmakeskeisen opetuksen toteuttaminen vaatisi varsin paljon suunnittelua. Tuntuu kuitenkin ilmeiseltä, että meillä voisi olla kursseja (tai jopa useamman kurssin yhdistelmiä), joiden oppimistavoitteet voitaisiin hyvinkin saavuttaa ongelmakeskeisen tarkastelun avulla. Jos jälkimmäiseen kokeiluun lähdetään, siihen on oltava riittävät suunnittelu- ja toteutusresurssit (joita ryhmä ei ainakaan vielä ole arvioinut).
Toinen mahdollinen opintojaksopari nykyistä kiinteämmin peräkkäin suoritettavaksi voisi olla kurssi ja siihen liittyvä harjoitustyö. Opintojen myöhemmässä vaiheessa periodityyppinen tai jopa tiiviimpi intensiivikurssi voisi olla helpommin työssäkäyntiin yhdistettävissä kuin kalenteriajassa pitkä kurssi nykyiseen tapaan.
Laajemmin periodiopetukseen siirtymistä ei ryhmässä ole vielä perusteellisesti käsitelty. Periodiopetuksen tarkastelua jatketaan opetussisältöjen suunnittelun yhteydessä.
Eräissä aineissa pääaineopiskelu aloitetaan suoraan cum laude-tasolta; tämänsuuntainen muutos meillä tuntuisi ehkä tässä vaiheessa radikaalilta ja vaatisi perusteellista opetussisältöjen tarkistamista. Muita vaihtoehtoja ovat tutkintovaatimusten nykyistä suurempi eriyttäminen kurssitasolla sekä kurssien sisäiset järjestelyt esimerkiksi harjoitusten tasoryhmien tai erilaisten harjoitustöiden muodossa.
Kesäkurssien aikataulu näyttää opiskelijapalautteen perusteella useille kovin tiiviiltä. Vaikka tämä ei muodollisesti oikeastaan koskekaan laitosta, asiaa olisi varmaan syytä selvittää avoimen yliopiston kanssa.
Atk-työkokemuksesta saatava opintoviikkohyvitys olisi ehkä normitettava uudelleen. Meillä vaadittava työkuukausien määrä saattaa rohkaista työntekoon epätarkoituksenmukaisestikin (?).