Avoimien hajautettujen järjestelmien tutkimusseminaari
Aihe: ODP-viitemalli 
Tekijä: Eero Raunio
 
ODP:n tarkoituksena on mahdollistaa standardien tuottaminen , jotka
hyödyntävät heterogeenistä laitealustaa usean organisaation alueella.
ODP-viitemalli (RM-ODP, The Reference Model for Open Distributed
Processing) on standardi, joka koostuu neljästä
osasta:  Osa 1 - Yleiskatsaus (Overview), Osa 2 - Perusteet
(Foundations), Osa 3 -Arkkitehtuuri ja Osa 4 - Arkkitehtuurin
semantiikka (Architectural Semantics). Osat 2 ja 3, ja niiden selitykset
osassa 1, muodostavat metastandardin.  Metastandardi ei
itse määrittele standardeja avoimiin ja hajautettuihin järjestelmiin,
vaan  luo kehysrakenteen, joka määrittää käsitteet ja toiminnat.  Osa 4
antaa muodollisen tulkinnan.
 
Avoimien ja hajautettujen järjestelmät ovat erittäin monimutkaisia ja
niiden suunnittelussa on otettava asioita huomioon laajalta alueela. ODP
jakaa määrittelyn osiin viiden (5) näkökulman avulla, joista kukin on
tarkoitettu tukemaan tiettyä suunnitteluprosessin
osaa. Jokainen näkökulma on täydellinen kuvaus
järjestelmästä, mutta näkökulmä vastaa vain kysymyksiin, jotka kuuluvat
sen alueeseen. Näkökulmat ovat: tavoitenäkökulma, informaationäkökulma,
toiminnallinennäkökulma, toteutusnäkökulma sekä teknologinen näkökulma.
Tavoitenäkökulma käsittelee järjestelmän tehtäviä yrityksessä
liiketoiminnan kannalta. Informaationäkökulma käsittelee organisaation
tietoelementtejä ja niiden liikettä.
Toiminnallinennäkökulma käsittelee järjestelmän käyttäytymistä.
Toteutusnäkökulma käsittelee järjestelmän toteuttamisen vaatimaa
infrastruktuuria. Teknologianäkökulma käsittelee järjestelmän vaatimuksia
konkreettisten laitteistojen ja ohjelmistojen kannalta.
 
Sovellusalustan rakenteen muodostavat: oliomalli, tuntumattomuus,
yhteensopivuus sekä funktiot.
ODP:n oliomalli on tehty avoimia ja hajautettuja järjestelmiä varten.
ODP:ssä olioita käytetään rajapintojen kautta, olio voi toteuttaa useita
rajapintoja. Kukin rajapinta kuvaa olion tiettyä roolia. 
Tyyppi on ominaisuus, jonka olioiden joukon tulisi omata. Luokka on
joukko olioita, jotka ovat tiettyä tyyppiä.
 
Tuntumattomuuden avulla voidaan  peittää hajautettuihin järjestelmiin
liittyviä ongelmia, näin ohjelmoijan ei tarvi välittää näistä
ongelmista. Joskus ohjelmoijan tulee toisaalta tietää hajautuksesta,
esim. reaaliaikaisia järjestelmiä tehtäessä. ODP:ssa
tuntumattomuus on valinnaista, eli ohjelmoija voi itse valita
läpinäkyvyyden tason.  Hajautuksen tuntumattomuudet ODP:ssa ovat:
saantituntumattomuus, vikatuntumattomuus, paikkatuntumattomuus,
siirtymistuntumattomuus, keskeytystuntumattomuus,
uudelleensijoitustuntumattomuus, toisinnustuntumattomuus ja
transaktiotuntumattomuus.
 
Yhteensopivuus, joka on avoimille ja hajautetuille järjestelmille
välttämätöntä,  tarkoittaa määrittelyn ja toteutuksen suhdetta. ODP:ssä
yhteensopivuutta testataan  referenssi kohtien avulla. Toimintaa, joka
ei ole näkyvää refenssikohdassa, ei testata.
 
ODP määrittelee joukon funktioita, joita tarvitaan ODP
sovellusalustassa.  Funktiota ovat: meklaus (trading),
tyyppitietovarasto (type repository) ja sitominen (binding).
Kaupankäynnissä oliot antavat rajapintojaan meklarille välitettäväksi.
Palveluja tarvitsevat olion voivat puolestaan kysyä rajapintoja meklarilta.
Tyyppitietokanta toimiii ajonaikaisen tyyppitiedon välittäjänä.
Sitominen  liittyy rajapintojen välisten kanavien määrittelyihin.
 
Seminaarityöni tulee painottumaan näkökulmien ja sovellusalustan
rakenteen kuvaamiseen. Termistöä käydään läpi välttämättömiltä osin.
ODP-standardin osat 1 - 3 ovat seminaarityön tärkeimmät lähteet. Muuta
aineistoa, kuten seminaarijulkaisuja, käytän 
tarvittaessa tukena.