Henkilökohtainen verkko ja liittyminen ympäristöön Nykyään on jo tavallista, että kannamme mukanamme digitaalista rannekelloa, matkapuhelinta, korvalappustereoita ja PDA-laitetta sekä lisäksi kannettavaa tietokonetta. Näin meillä on mukana useita näyttöjä, muutama näppäimistö ja monta kaiutinta. Näiden samojen I/O- komponenttien lukumäärä on seurausta siitä, ett laitteet eivät kykene kommunikoimaan keskenään ja jakamaan tehtäviä. Henkilökohtaisen verkon avulla langattomat laitteet kykenevät kommunikoida sekä keskenään että muiden lähellä olevien laitteiden kanssa. Henkilökohtaisen verkon kantama vaihtelee muutamasta sentistä lähes sataan metriin. Kommunikointitekniikka voidaan valita etäisyyden mukaan ihmisen kehoa hyväksi käyttävistä mekanismeista lyhyen kantaman radioaaltoihin. Ihmiskeho muodostaa virtapiirin ja mukana kannettavat laitteet voivat kommunikoida keskenään välittämällä pikoampeerien varauksia kehon kautta. Tätä voidaan käyttää hyväksi henkilön tunnistuksessa ja esimerkiksi käden puristuksen yhteydessä muodostuvan virtapiirin avulla osapuolet voivat vaihtaa sähköisiä käyntikortteja. Infrapuna-linkkiä käytetään nykyään mm. kaukosäätimissä ja kannettavissa tietokoneissa tiedonsiirtomekanismina. Infrapuna-linkin avulla päästään kohtalaisen korkeisiin tiedonsiirtonopeuksiin. Magneettikentän avulla päästään jopa kuuden metrin kantomatkaan, eikä se vaadi infrapunayhteyden tapaan esteetöntä väylää. Lyhyen kantaman radioaallot tarjoavat parhaan mekanismin laitteiden keskinäiselle kommunikoinnille. Eräs lyhyitä radioaaltoja käyttävä spesifikaatio on 2.4 GHz:n taajuusalueella toimiva Bluetooth. Suurimpana ongelmana pienten laitteiden kohdalla on niiden virran kulutus. Kommunikoinnin lisäksi laitteissa virtaa kuluttavat mm. näyttö ja prosessori. Olipa kommunikointitekniikka mikä tahansa on sen tarvitsema energian kulutus sitä suurempi mitä pidempi etäisyys on kahden kommunikoivan laitteen välillä. Langattoman tiedonsiirron ongelmia ovat myös tiedonsiirron kapasiteetti, toisten laitteiden ja ympäristön aiheuttamat häiriöt sekä langattoman tiedonsiirron suojaus. Lisäksi vaarana on useiden keskenään yhteensopimattomien standardien syntyminen. Akkuteknologiaa kehittämällä ja laitteiden virran kulutusta vähentämällä voidaan laitteiden toiminta-aikoja pidentää. Lisäksi laitteiden yhteistoiminnan edistäminen vähentää päällekkäisten komponenttien, kuten useiden näyttöjen mukana kuljettamista ja tätä kautta myös laitteiden virran kulutus pienenee. Tiedonsiirtoprotokollien kehittäminen sekä pyrkimys lyhyempiin kommunikointietäisyyksiin tukiasemien avulla auttavat osaltaan virran kulutuksen hallitsemiseen. Laitteiden virran kulutuksen pienentyessä myös muut virtalähteet akun ohella tulevat kysymykseen. Mukana kannettavat laitteet voivat ottaa tarvitsemassa virran esimerkiksi ihmisen liikkuessa syntyvästä sähkökentän muutoksesta. Tiedon pakkaamisella vähennetään siirrettävän datan määrää laitteiden välillä. Kommunikointitekniikka valinnalla on myös suuri merkitys ja se tulee valinta aina kuhunkin tilanteeseen sopivaksi. Laitevalmistajat ovat ymmärtäneet yhteisten standardien merkityksen ja ovat omien teknologioiden kehittämisen sijasta keskittyneet tukemaan yhteisen teknologian kehittämistä. Näin on esimerkiksi Bluetooth-protokollan kohdalla, jonka kehityksestä vastaavat mm. suuret matkapuhelin valmistajat Nokia, Ericsson ja Motorola.